31 tammikuuta 2007

Kolmivaiheinen huopauttelukokemus


Nyt mullon vihdoinkin lapaset, jotka mätsäävät oranssieni kanssa :).

Sain Tovet valmiiksi ja koneeseen. Ensiksi ne näyttivät sellaisilta kauheilta monsterihirviöiltä, jotka on heränny päiväunilta. Pituudeltaan koko oli noin puolen litran valkoviinipullon mittainen. (siis valkoviinipullo ei ollut noin puolta litraa [vaan tasan], mutta koko oli noin sen mittainen) (Siis Mitä?!!)


Eka pesu tapahtui varovaisesti neljässäkympissä ja sieltä tuli ulos tällainen. Pinta oli jo ihana, mutta koko ihan liian iso. Eiku uutta pyykkiä pyörimään.

Toinen pesu olikin sitten jo ronskimpi 70-asteinen. Pesun aikana tapahtui jotain kummallista, sillä toisesta lapasesta tuli sopivan kokoinen, mutta toinen jäi vieläkin aivan liian isoksi. Varsin omituista.
Niinpä toinen lapanen lähti sitten kolmannelle pesukierrokselle yksinään, lämpötila 60 astetta. Tämän pesun jälkeen koossa oli samankokoinen pariskunta ihanan värisiä Toveja.


Lanka siis SandnesGarnin Tove, yksinkertaisena.
Puikot 4½. Aloitussilmukoita 60.
Huovutusvaraa laskin 40%, mutta vähempi olisi ollut parempi. Nyt lapaset jäivät vieläkin hieman isohkoiksi, ja ovat jo aika tönköt ja paksut (eivät kuitenkaan mitään Huopaseen verrattuna..)

Myöhemmin. Lisäsin silmukkamääriä tietoihin jotta muistan vielä myöhemminkin mitä tuli tehtyä.

29 tammikuuta 2007

Häistä

Tänä viikonloppuna monet ensi kesää koskevat asiat ovat menneet eteenpäin, ja itselläkin ajatukset hieman kirkastuneet ja aiheeseen orientoituneet: Niinpä kerron kaikille blogiani lukevillekin, että ensi kesä on se kesä, jolloin olisi tarkoitus mennä häihin, omiin sellaisiin..! Kuuma päivä on 20072007 ja sitä seuraava lauantai. Ei tästä mitään hääblogia kuitenkaan tule, mutta saattaa muutamat käsityöt aiheeseen mahtollisesti liittyä.. ettäs sitten tiiätte.



Yleensä talvisin tulee ihasteltua kesällä otettuja valokuvia, ja haikailtua lämmön ja valoisuuden perään. Nyt on koneella niin kauniita talvikuviakin, että voi keskikesällä haikailla sitten vuorostaan talvea..

25 tammikuuta 2007

Sokkendaaleja

Tällaiset sukat.
Lanka 7-veljestä moniraita. Puikot 3½. Koko mies.

Näille raitasukille kävi täsmälleen samoin, kuin vastaaville vuosi sitten (mikä sattuma, että postaus on Tasan vuoden takaa..): Lanka riitti lähes sentin tarkkuudella just ja just, vaikken mitannut kulutusta millään lailla etukäteen, tein ekan varren ihan vain tunteella. Toisen sukan loppuun piti hieman ottaa lankaa alussa tasaraitaisuussyistä poiskeritystä vaaleammasta raidasta (kuulostipa hankalalta..), mutta tästäkin huolimatta selvittiin siis yhdellä kerällä, uskomaton Säkä.


Näiden sukkien olisi tarkoitus lähteä samaan perheeseen juuri niiden vuosi sitten valmistuneiden punaraitaisten sukkien kanssa, jotka tähän asti ovat vain odottaneet kaapissa oikean käyttötarkoituksen löytymistä. Osallistuimme nimittäin syyskuussa sellaisiin häihin, joissa tehtäväksi pamahti yllä mainittu. Sukkien kaveriksi vielä suklaata tai jotain romanttisempaa, ja eiku postiin.



21 tammikuuta 2007

Shetlannin kolmio

Vihdoinkin esittely!
En saanut auringonvaloa, en, mutta koko aamun jatkunut lumisade (ihanaa!) antoi sen verta valoisuutta, että nyt vihdoin: Ihana Shetland Triangle.

Ohje Evelyn Clark, Wrap Style -kirjanen
Lanka Drops Alpaca, väri ruskea (403), menekki 100g
Puikot 4

Ohjeinnostukset näyttävät leviävän metsäpalon lailla täällä netissä. Varsin pian sen jälkeen, kun itse innostuin Shettiksen ohjeesta, huomasin toisia moisia valmistuvan kuin sieniä sateella. Enpä siis liene ainut ja ensimmäinen huivini kanssa, mutta onnellinen ja ylpeä siitä huolimatta :).

Perusmallikertoja huiviin tuli 11, eli kolme enemmän kuin ohjeessa. Silti huivi on kooltaan aika pieni, sopivan pieni, sanoisin, sillä hartiahuivia en osaakaan vielä käyttää. Hieman on ongelmia kaulaan kietaisunkin kanssa, saas nyt nähdä mihin muotoon se lopulta asettuu. Mielessä kävi sellainenkin ajatus, että neuloisi toisen mokoman saman kokoisen huivin, ja yhdistäisi ne sitten neliöksi: saisi ainakin tosi muhkean huivin, muttei kuitenkaan liian isoa.. No, jos tämä idea toteutuu, se toteutunee vasta kun tämän huivin synnytyskivut ovat unohtuneet..



Tämä ohje oli ihanan helppo. Haastettakin on, joo, kiva saada, mutta oli kiva huomata miten simppelillä ohjeella voi saada tositosi kaunista aikaan. Ja voitteko kuvitella, että meinasin luovuttaa huivin tekemisen alussa, kun en tajunnut niskasta aloittamisen ohjetta, ja ajattelin että koko huivi on varmaan tosi vaikee tehdä.. :) Välillä on ihan tervettä huomata, että kärsivällisyys palkitaan. Helppouden lisäksi neulominen oli myös kivan nopeaa. Ei tullut tuskastus eikä hermostus.


Lanka on ihanan tuntuista ja ihanan väristä. Olenkin alkanut suunnitella, ajatustasolla vasta, villatakkia alpakasta, esim. tähän tyyliin.

18 tammikuuta 2007

Tänään on Juhlapäivä!


"Mutta onko nyt oikein totta sinun syntymäpäiväsi?" kysyi Puh.
"On" vastasi Ihaa.
"Ai! Paljon onnea sinulle päiväsi johdosta."
"Ja paljon onnea sinulle."
"Mutta eihän tänään ole minun syntymäpäiväni."
"Ei vaan minun."
"Mutta sinä sanoit: 'Paljon onnea--'"
"Miksi ei? Et kai sinä halua olla onneton, kun minulla on syntymäpäivä?"
"Ai jaa" sanoi Puh.


Blogi on tänään tullut yksivuotiaan ikään. Paljon onnea siis kaikille teillekin: olisihan ikävää jos te olisitte onnettomia, kun meillä on syntymäpäivä.

17 tammikuuta 2007

j i h u u

Minä tiesin sen, minä tiesin! Oranssia Tuuvea löytyi s i t t e n k i n yksi kerä lisää ihan omista varastoista. Näyttikin jo hieman huolestuttavalta muilta saamisen suhteen.. Onneksi näin, olen onnellinen. Etsintäkuulutus siis peruttu. Kerät olivat ajautuneet eri paikkoihin kun olin (ylläripylläri) toisesta kerästä jo aloittanut lapasten neulomista viime keväänä (enkä sitä tietenkään enää muistanut..)


Kuvien muuten puuttuessa hieman esimakua valmistuneesta shettiksestä... :)

16 tammikuuta 2007

ETSINTÄKUULUTUS

Arvatkaa vaan.. Tarvitsin oranssit lapaset ja niinpä aloitin moisia tekemään Tovesta, jota olen jo hetken säilönyt kaapissa kyseistä tarkoitusta varten. Jostain syystä keriä oli tallessa vain yksi (luulin niitä olevan kaksi), mutta aloitin ja tein ekan lapasen siitä huolimatta. Tänään menin sitten lankakauppaan ja sain huomata ja kuulla ettei tuota ihanaa oranssia enää tehdä. Ei ollu jälellä ainakaan siinä kaupassa. Tyypillistä. Niin tyypillistä. En ihan tarkkaan muista, mutta huopalapasiin menee Tuuvea jonkin verran sitä toista kerää.

Kysymys siis kuuluu: Onko kellään tuota yllä näkyvää oranssia Tovea edes vajaan kerällisen verran? Oman keräni värinumero on 3427/3584 (en tiedä kumpi kun vyötteessä on kaks numerosarjaa, muttei erikseen mainittu kumpi on tämä värisarja....), MUTTA ei minua haittaa vaikka se ois eri väripadasta, kunhan ois tuota samaa väriä.

Multa löytyy tässä postauksessa näkyvää oranssia Pirkka-lankaa, josta huopasia lapasia sopisi ainakin kokeilla tehdä. Väri on -hassua kyllä- lähes sama kuin kaivatussa Tovessa. Harmittaisi kuitenkin jättää nuo aloitetut tuuvet kesken, joten jospa jollakulla jämäkerä olisi kaapin kätköissä.. :)

Kaikkein pöllöintä on, että mulla on jo ollut juuri kyseisen väriset huopa-tovet jo pari vuotta sitten, mutta ne hukkuivat eräällä synttärireissulla Lahden tienoilla (toivottavasti uusi omistaja on ollut tyytyväinen..). Pitää ostaa sellaset lapashenkselit seuraavia varten..

13 tammikuuta 2007

Nallepipo


Kaksivuotiaalle lahjaksi pipo korvilla ja korvaläpillä. Ja tassuihin tumput.
Lankana kaksinkertainen Baby Ull merinovilla. Puikkoina nelkut.

Ohje on olematon, ei siis enää edes olemassa. Pipo on neulottu sitä mukkaa eli missään vaiheessa ei tienny mitä käännöksen jälkeen tapahtuu. Ideana on ihan peruspipo johon korvat täytteineen neuloutui jälkikäteen. Pipon reuna, korvaläpät sekä nallekorvien taustat ovat helmineuletta. Kiva nallemainen lookki, juu. (Myyrä kyllä yritti parhaansa mukaan esittää nallea, mutta minkäs teet jos oot myyrä etkä nalle.)
Aloitussilmukoita oli 75, sen muistan, ja ennen kavennuksia pituus 10,5 cm.


Lapaset syntyivät sitten samaan sarjaan. Helmineuletta muutoin, mutta tassupuoli sileää. Silmukkamäärä 25. Tämä lahja kuuluu taas siihen sarjaan, että saapa nähdä miten käy.. Kaksivuotiaiden puuttuessa kotoamme täytyy vain arvailla oikeaa kokoa.. ehkä se sopinee.. ehkä ei.. Mutta söpö siitä tuli. Sopii ainakin myyrälle.

12 tammikuuta 2007

haamuiluu...

Täällä uuden bloggerin ominaisuuksia päivitellään.. sellaista haamupäivittelyä siis vain.. ja niin, yks huivi odottaa langat pääteltynä et se kasteltais ja pistettäis patjan päälle oikaisemaan ittensä.. viikonloppuna siis jo ehkä kuvia :)

10 tammikuuta 2007

M U R H E E N K R Y Y N I

Au!

Tuskan huuto. Kyynel ja toinenkin.
Enää ikinä en luota yhteenkään koneeseen..

Meidän tietokoneen kovalevy meni rikki. Niin, R I K K I. Ja tämän tapahduttua viime perjantaina elättelin vielä toiveita, että eräs tietokoneystävämme saisi tiedot (sanomansa mukaan) pelastettua. Mutta E I ... !!! Koko levy on aivan paskana. Ja niin, arvannet varmaan, ettei niistä varmuuskopioista tarvitse edes kysyä... rpkl snta ttuv jmltua hltvei! Kaikki valokuvat kahden vuoden (no, onneksi VAIN kahden, mutta silti niitä oli monta sataa) ajalta, KAIKKI KOULUJUTUT lukujärjestykset portfoliot esseet tutkintovaatimukset suoritukset KAIKKI kirjeet muistiinpanot merkinnät IHAN KAIKKI.

Mä oon vielä sellanen hamstraaja, että oon todellakin tallentanut kaiken vähänkin tärkeänä pitämäni.. Ja tärkein oli ne valokuvat.. miksi piti ostaa digikamera? Paperikuvia on paljon vaikeampi hävittää...

Uusia menetettyjä asioita tulee koko ajan mieleen. Tässä juuri uuden koneen netin aukaistuani totesin kaikkien kirjanmerkkien menneen, ja niistä nimenomaan ne käsityöohjeiden linkit, joihin sattumalta ihan vahingossa on jossain törmännyt, eikä varmaan enää uudelleen koskaan löydä. Pylly.

Voiko tästä oppia jotain? Voitteko te (pliis!!?) oppia tästä jotain?

Miten tekniikkaan voikin luottaa niin sokeasti? Tottakai olen tiennyt varmuuskopioiden tarpeen, mutta seonvaanjäänyt.. Ja sitten, piu, kaik män..

Piu piu.

01 tammikuuta 2007

2 0 0 6

Huomasin, että voisin muiden tapaan tehdä hieman yhteenvetelyä kuluneesta vuodesta.
[Eikä parempaakaan tekemistä juuri voisi olla, kun ulkona sataa vettä ja on pimeetä ku lankavyyhdin sisällä.. he]

Blogimaailmaan heittäytyminen on tarjonnut minulle mielenkiintoisen ja uudenlaisen vuoden. Vaikka uusia ja hienoja neulomuksia ei olekaan edes joka kuukausi valmistunut, olen saanut paljon ideoita juuri netissä seikkailtuani. Olisi varmaan jäänyt pitsihuivit ja virkatut laukut tekemäti, ja linja olisi varmaan ollut tuttu ja turvallinen pipo-sukka-lapanen ilman muilta saatuja ideoita. Vielä on kuitenkin paljon opittavaakin, eikä kaikkeen uuteen ole uskallusta (tai aikaa) tarttua. Ehkäpä voisin asettaa ensi vuodelle tavoitteeksi tehdä jonkun ison neuleen, vaikka neuletakin.

Mutta seuraavaksi viime vuoden suosikkejani.


Vuoden lupaavin keskeneräinen työ. Hunajakennohattu. Kovasta suunnittelusta, ja innostuneesta aloituksesta huolimatta edelleen tekemättä. Vaikka malli, lanka, ja koko kokonaisuus on aivan ihana. Ihmeellistä? Laitettava uudestaan ToDo-listalle.


Vuoden vauvaneule: Pupshaalars. Sekä hupputakki. Mahdottoman mukava työ, ihana ja uusi puuvillalanka, kiva malli. Lisäksi ollut kuulema kovassa ja mieluisassa käytössä. Työ opetti myös sen, ettei tartte aina olla niin kriittinen: jos ei osaa kirjoneuletta niin ei se haittaa.


Vuoden Uusi Kokeilu, Nurkkaan Unohtunut, ja Henkiin Herätetty. Fifi.
Ensimmäinen pitsineuleeni: Uskalsin ottaa askeleen kohti pitsineuletta, ja olin tuosta askeleesta onnellinen. Vaikka lopputulos ei ollutkaan mieleinen itseäni varten, se löysi lopulta uuteen ja onnelliseen kotiin. Loppu hyvin kaikki hyvin.


Vuoden näkyvin, omituisin kokeilu. Koivu-taulut. Nämä taulut näkyvät makuuhuoneen seinällä päivittäin. Välillä joudun ihmettelemään mitä ihmettä ajattelin niitä tehdessäni.. Mutta kivat ne on silti. Liima tosin alkaa kupruilla, harmittaa.


Vuoden söpöläinen, putkislaukku. Tämä meni rippilahjaksi, enkä tiedä yhtään onko ollut mieleinen tahi käytössä. Kuvista olen kuitenkin itse ihaillut, ja onhan se söpö.. Olkkarin pöydän alla lankalaarissa odottelee pari keskeneräistä putkislaukkua. Mikähän niidenkin valmiiksi saamista pidättelee?



Vuoden Omat Suosikit: Orppuhuivi sekä Hevoskastanjamekko. Mekkoon olen aivan rakastunut, vaikka käytössä se onkin ollut vasta kerran. Orppuhuivista tuli kaunis, ja pakkasten odotukseen kyllästyttyäni otin sen joulun alla ronskisti käyttöön. Herkku!


Vuoden eniten käytetty: Helmipipo. Näitä pitänee tehdä itsellekin lisää, toimii.


Ja viimeisenä vuoden Prinsessa: mekko Varpulle. Tämä on söpö. Ja jälkikäteen ajatellen kaiken vaivan arvoinen.

Hauskaa itsellekin hahmottaa mitä kaikkea on vuodessa tullut tehtyä.
Miellyttävää uutta käsityövuotta itsekullekin!