26 toukokuuta 2013

N o r s u j a


Tytöille samisteluvaatteet. Manteli-vauva oppi istumaan ilman tukea välittömästi, kun alkoivat nämä ulkona istuskelu säät (yhdyssana?). Ulkonaistuskelusäät (yhdyssana!). On ollut kyllä aivan kertakaikkisen hillittömän mielettömät toukokuun kelit viimeiset pari viikkoa. Sadetta ei ole tullut tippaakaan ja sen ansiosta ei pihallamme ole näkynyt vielä ainoatakaan itikkaa. Siis mieletöntä! Kesäsäät eikä yhtään hyttystä! Taivaallista.

Potun paita on ihan perus nappilistapaita. Tosin norsukankaan niukkuuden tähden toinen hiha on raitaa ja toinen hiha on vähän väärin päin. Mantelin bodyyn kokeilin ensimmäistä kertaa kietaisurakennetta Ottobren kaavalla. Kankaat leikattuani tajusin, että OB:n kaava onkin valekietaisubody eikä ohjeissa ollutkaan tarkempaa apua oikean kietaisubodyn tekemiseen. Aika haastavia olivatkin nuo pitkät reunat kantata ympäriinsä. Mutta menköön harjoituskappaleena! Neppareiden kiinnittämiseen raskin vihdoin investoida Prymin niittauspihteihin ja ne ovat kyllä taivaan lahja.. Myös bodyssa on raitaa parissakin kohdassa, kun norsukangas loppui kesken.



Norsutrikoo ja musta resori Royal-tuote
Nappilistapaita 98cm OB 1/12
Kietaisubody Happy Squirrel 74cm OB 1/12


Jostain syystä (lieneekö mustat resorit viimeinen niitti) paidoista tulee mulle tosi poikamainen mielikuva, vaikka olenkin mielestäni hyvin joviaali tyttöjen pukeutumisen suhteen. Olin siis lopputuloksesta vähän yllättynyt, mutta nyt alkaa jo silmä vähän tottumaan tähänkin.

10 toukokuuta 2013

Mysteeri


Kokeilenpa Bloggerin käyttöä puhelimen sovelluksella ja kerron teille eräästä käsittämättömästä mysteeristä, jonka käsityöharratukseni koki tässä keväällä. (Kuvat eivät liity tapaukseen ja ovat huonoja koska puhelin vain on.) Tiedättehän, että joskus tavarat katoavat. Ensin ne ovat siinä ja sitten eivät enää olekaan. Vaikka juuri olivat. Näitä mysteerejä tapahtuu harva se päivä, mutta yleensä ne selviävät ennemmin tai myöhemmin. No tämä ei selvinnyt, ainakaan vielä. Minulle siis tulee Ottobren käsityölehti ja eräänä kevättalven päivänä postilaatikkoon kopsahti lehden naistenkaavanumero 2/2013. Tiedän sen, koska hain postin itse omin pikku kätösin punaisesta postilaatikosta kotitiemme varrelta. Toin postin sisälle, tiedän senkin koska tein sen itse. Ja tähän jäljet katoavat. Sen jälkeen en ole lehteä nähnyt, haistanut, katsonut tai maistanut. Se vain katosi. Jonnekin. Varmaan samaan paikkaan kuin kaikkien niiden parittomien sukkien parit. Toivon että tämä mysteeri vielä joku päivä ratkeaa, lehdessähän näyttäisi olevan ihan kivoja juttuja. Mutta siihen asti on elettävä epätietoisuudessa, joka kalvaa minua aika-ajoin...



05 toukokuuta 2013

Neuvolakorttien kannet



Tässäpä hyvä osoitus siitä, etteivät nämä käsityöjutut aina valmistu ihan siinä aikataulussa kuin toivoisi. Joskus hyväkin juttu jää vain odottamaan ja odottamaan.. toiset jutut rynnivät niiden ohi ja sitten unohdellaan niitä toisia ja toisella kerralla taas puuttuu inspiraatio ja niin edelleen. Lueskelin Villapata kiehuu -blogin neuvolakortin kansien ompeluohjeen kommenteista, että olen korvamerkinnyt tämän jo kolme ja puoli vuotta sitten. Nytpä sainkin sitten tehdä jo kahdet kerralla :) Kirjoin tyttöjen nimet ja syntymäajat omiin kansiinsa (Manteli-vauvan keltaisesta tuli kyllä tuhat kertaa kivempi, kangas osui niin nappiin tuossa kannessa..!), mutta eipä näiden teossa silti kovin kauaa nokka tuhissut. Kiitosta vaan sinne AnniP:lle innostavista ohjeista!

Meillä muutes vieteltiin vappuaattona jo kolmevuotissynttäreitä ja pikku-ilkiökin alkaa jo mallata itseään konttausasentoon, mihin ne vauvat oikein katoavat?!