Raitalankaa

Esittelyssä tammikuun tuotoksia (pahoittelen kameramme epätarkkuutta..) Siinä vaiheessa, kun raitalanka ilmestyi markkinoille, en mitenkään suuremmin innostunut koko jutusta. Ajattelin, ettei voi olla mitään persoonattomampaa, kuin neuloa valmista raitaa. Noh, näin ne ajatukset muuttuvat, ja jostain sain kipinän kokeilla (Novitan) raitaa käytännössä. Syy siihen, että valitsin nimenomaan punaisen langan, on itsellenikin hieman epäselvä: Vaatekaapistani kun ei löydy juuri mitään punaista, enkä muutenkaan ole sen ystävä erityisemmin ollut. No mutta, valmiit tuotokset alkavat miellyttää silmääni enemmän ja enemmän, ja erityisesti se oranssiraita muiden joukossa on oikein ihana.. :).

Sukkiin on käytetty lankaa tasan tarkkaan yksi kerä (150g). En suunnitellut varsien mittaa mitenkään tarkasti, tein niistä vain sopivan tuntuiset (halusin siis piiitkävartiset sukat). Ihmetys olikin siis melkoinen, kun toisen sukan lopetettuani lankaa jäi jäljelle n. 1 metri. Ihan hullua!

Korvaläppällistä pipoa lähdin tekemään raitalankainnostuksen puuskassa ja päätin kohdistaa puuskani kummityttööni, jolla on synttäripäivä tulossa helmikuussa. Armottoman vaikeaa on tehdä piposta sopivan kokoista (etenkin ilman ohjetta), mutta toivon että se on käypäinen. Pipoon kiinnitin ruskean fleecevuoren korvien ja otsan kohdalle, koska seiskaveljestä on melkoisen kutittavaa tavaraa erityisesti pääosastolla.
Lapasten kanssa olenkin tässä viimeisen viikon (!) painiskellut.. Halusin tehdä myös lapasiin lämmittävän fleecevuoren, mutta ekasta lapasesta tuli tähän tarkoitukseen liian pieni. Toisen lapasen (äärimmäisenä oikealla) neuloin kahdella langalla vuorotellen, jotta näin saisin lapaselle paksuutta: En kuitenkaan pidä tämän lapasen ulkomuodosta, koosta tahi paksuudesta (jätin sen kuitenkin purkamatta - voihan sille tulla käyttöä jossain muualla..) Noh, eilen illalla sitten tekaisin uudet lapaset joihin lisäsin muutaman ylimääräisen silmukan (kuvassa keskellä). Ehkäpä fleecevuori mahtuu nyt lapasiin sisälle.
Lahjaksi neulominen on niin kivaa, että harvemmin tulee itselleen neulottua mitään. On kuitenkin harmittavaa miten vaikeaa lapsille on neuloa, kun sopivaa sovituskohdetta ei löydy omasta saati naapurin jalasta/kädestä/päästä. Toivottavasti tekeleeni ovat sopivia.