12 heinäkuuta 2006

Koivu -taulut

Vuodesta 1999 lähtien kaapeissani on lymyillyt Rudolf Koivun kuvittama iso seinäkalenteri. Olen muuttanutkin tuon jälkeen puolisen kymmentä kertaa, ja aina vain on kalenteri tullut mukana: Ihan vain niiden i h a n i e n kuvien tähden. Mutta suunniteltu ajatus kuvien hyötykäytöstä on ajan kanssa hautautunut yhä syvemmälle, ja kehystäminen on jäänyt. Kunnes nyt sitten. Intouduin oikein. Keväisen muuton jälkeen makuuhuoneessa meni värit uusiksi, ja parisen viikkoa sitten lähdin asioikseni ostamaan vaihtokehyksiä Rudolfin kuville. Vaan kuinkas kävikään. Vaihtokehykset jäivät kauppaan, kun keksin idean keskellä Anttilaa: Teenpä kehykset ihan itse makuuhuoneeseen sopivista väreistä! Ja näin ollen, Rulffen kuvat päätyivät oranssin ja ruskean keskelle. Ihanan satumaista, jotenkin utuista, suloistakin ehkä..




Toteutus oli seuraavanlainen. Tarvitsin pari valmistyynyliinaa (oikeita värejä), kovia pahveja (työsuhde-etu), Decoupage-lakkaa (löytyi joulukorttien jäljiltä) sekä tietenkin itse kuvat. Sitten vain leikkailin, liimailin, taittelin, mittailin, ja sain kolme uutta taulua. Olen tyytyväinen. Jos tekisin jotain toisin, jättäisin kuvien ympärille pienet valkoiset reunukset, jotta itse kuva erottuisi kehyksestään vielä paremmin. Mutta näillä mennään mitä saatiin, hyvä on.

10 heinäkuuta 2006

Kyselmyksiä

Tiedän, että joku varmaan osaa kertoa.

Olen iskenyt silmäni trikookuteesta virkattuihin laukkuihin. Putkikseksi tuota kutsutaan. Mistäköhän tuollaista Putkista voi ostaa? (Siis muualta kenties kuin postimyynnistä? Helsingistä jostain?) Ja sikälimikäli tiedätte mikä korvikkeeksi voisi kelvata, kertokaa ihmeessä. Matonkuteesta kuulin puhuttavan, mutta millaistakohan sen tarkasti ottaen pitäisi olla?

Myöhemmällä...
Tilasin sitten verkkokaupasta Putkis-lankaa, kun en sitä muualtakaan osannut etsiä. Soitin tänään Menitaan, mutta (mielestäni töykeä) rouva sanoi ettei heillä sitä ole. Käväisin sitten myös itse jalkaisin Esplanadin Taito-Shop Helskyssä, jossa Putkista oli kuulema joskus vielä ollut myynnissä, mutta eihän sitä enää ollut kuin vain tilattavissa. Katselin siellä Taito-Shopissa sitten värikartan huolella lävitse, ja päätin etten enää kävele helteessä Putkiksen perässä (Voi Luoja, miten voikin olla k u u m a..?) Intoni laajan värivalikoiman suhteen tosin koki kolauksen hetki sitten, kun nettikaupassa huomasin, ettei neljästä haluamastani väristä kolmea ollut ollenkaan saatavilla. Mälsää! Mutta oliivinvihreää sain kuitessii.. ;). Tämänpäiväisellä hikikuumetus reissulla käväisin myös Eurokankaassa kaivelemassa jämälaareja (tulevien) Putkislaukkujen vuorikankaita silmällä pitäen. Vapaapäivän ilostukseksi kävimme puoliskoni töistä vapauduttua Belgessä, ja keilaamassa... Jotain tekemistä on hyvä keksiä, ettei tartte hikoilla (ja syöpyä sohvakankaaseen kiinni) täällä kotona. Kyllä kesä on (silti) ihanaa aikaa :)!

Kysyisin vielä joltain tietävältä: Vilma tänään mainitsi, ettei Blogger-profiilissani lue lainkaan blogini osoitetta. Miten tyhmää! Selasin ja väänsin ja käänsin Bloggerin ympäri, mutten tajua miten tuollaisen asetuksen saisi muutettua. Hjälp?



Edit vielä myöhemmin. Askartelin nappulaa. Jääköön toistaiseksi lopulliseksi. Ei jaksa enää vääntää. Yllä pelkkä kuva, sivussa linkki. Jos tahdot viedä lampaksen blogiisi, saat tehdä sen :).

04 heinäkuuta 2006

Nopeaa ja Valmista


Olipa ihana neulomus tämä vauvan kesäpipo! Kuva ei kyllä tällä kertaa tee edes sitä vähäistä oikeutta tuotokselle, kameramme kun ei suostu kanssani työskentelemään keinovalossa. Mutta Fifin neulomisen (ja siis todellakin p e l k ä n Fifin Neulomisen jälkeen, ei välitöitä) jälkeen tämä oli parasta lääkettä. Helppo neuloa ja pelkkää oikeaa silmukkaa; ihanaa puuvillalankaa ja nopeasti valmista :). Saatanpa tekaista moisia usemmankin, malli kun ei ole edes ihan pölijä. Lankana Bambino Bomull, puikkoina 2½ ja ohje muuttelematta täältä.

01 heinäkuuta 2006

.FI


Valmistunut Fifi.
Ylemmässä kuvassa on pingoittamaton tuotos. Alemmissa huivi pingoituksen alaisena.
Aikaa tämän tekemiseen meni hyvinkin tarkasti viisi viikkoa. Siihen nähden, miten harvoina iltoina (ja miten vähän kerrallaan) jaksoin huivia neuloa, yllättävän nopeasti se valmistui. Tuntuu siltä. Jossain vaiheessa olin varma, että kokomittaista huivia en ikinä saa aikaiseksi.. Mutta varsinaisesti en kyllä hermojanikaan menettänyt missään vaiheessa, en jättänyt työtä lojumaan tahi tehnyt mitään muuta työtä samaan aikaan. Kaitpa olin niin vakaasti päättänyt, että valmiiksi edes yksi tällainen on saatava... Puoliskoni keksi tänään huiville myös mahdollisen omistajan: Täti saattaisi kuulema ilahtua itsetehdystä 60-vuotislahjasta. Katsotaan.





Lankana on semmottinen kuin Topp Mohair (vyötelapun olen ehtinyt jo hukata) ja sitä meni kaksi kerää, 100g. Puikkokokona ohjeesta ja suosituksesta hurjasti poiketen 2½. Lopputuloksena voin sanoa, että olen onnellinen, että se on valmis. En kuitenkaan usko enää tekeväni toista Fifiä, on se kuitenkin melkoisen tylsä ja jotenkin.. mitäänsanomaton. Mutta ekaksi huiviksi oikein sopiva. Seuraavaksi uskallankin tarttua muihin kauniimpiin ja haastavampiin malleihin... :).

Tällä hetkellä puikoilla kesäpipo, tarkoituksena tehdä se haalarin kaveriksi :D.

Valamista!

HIHHEI!

Se elämäni eka pitsineulehuivi on sitten lopulta vihdoin viimein valmis! Aikaa menikin vain reilu kuukausi, hermoja en menettänyt kertaakaan. Ihanaa! Kuvia, lisätietoja ja pingotusta tiedossa huomenna.

Kukahan huivia tahtoisi käyttää?