30 lokakuuta 2010

Kirjallinen huomautus


Puoli vuotta sitten näihin aikoihin starttasimme kotoa. Noin tunti myöhemmin matkustimme kohti KYS:aa Siilinjärven kohdalla, kun peltipoliisi tallensi ylinopeutemme kameralle. Ei ylimääräistä nopeutta ollut paljoakaan, jälkikäteen tulleessa huomautuksessa lukee, että nopeus oli 83 km/h kahdeksankympin alueella. Ei meitä siis voi hurjastelusta syyttää, vaikka jälkikäteen monet sanoivatkin, että ehkä olisimme saaneet sakot anteeksi, kun syy oli niin hyvä. Oikeastaan olen vain iloinen, että Itä-Suomen liikenneturvallisuuskeskus antoi muiston tuolta jännittävältä matkalta.


Ennen synnytystä ajattelin, että puolentoista tunnin ajomatka (joka itseasiassa muuttuikin pysähtelyineen kahden tunnin matkaksi) synnytyssairaalaan saattaisi olla jotain aivan kamalaa. Mutta ei se ollutkaan. Matka meni yllättävän nopeasti, supistuksia tuli viiden minuutin välein, mutta ne olivat vielä siedettäviä. Sairaalaan saavuimme juuri oikeaan aikaan supistusten muuttuessa tiheämmiksi ja kivuliaammiksi. Puoli vuotta sitten... Vasta viimeisen viikon aikana olen tajunnut, että tuona päivänä muu Suomi juhli vappuaattoa. Itseasiassa juhlat ovat olleet varmaan oikein hyvässä vauhdissa juuri niihin aikoihin, kun pieni tyttäreni syntyi tähän maailmaan puoli seitsemän jälkeen illalla. Voi uskomatonta.. puoli vuotta, kuin puoli vuosisataa, kuin puoli tuntia. Aika voi olla uskomattoman suhteellista. Aivan kuin se olisi tapahtunut eilen ja toisaalta olisi ollut aina olemassa.



Nyt tuo puolivuosikkaani on iloinen ja nauravainen, useimmiten hyväntuulinen, äärimmäisen kiinnostunut ympäristöstään. Nousee suorien käsien varaan ja kääntyy melkein korkkiruuvina navan ympäri. Saattaa liikkua vahingossa metrin tai parinkin, yrittää nousta konttausasentoon. Kikattelee ja höpöttelee. Syö pääasiassa vielä äidinmaitoa, mutta on maistellut jo banaania ja omenaa ja mangoa, puuroa ja perunaa, parsakaaliakin. Ihana kultani.

25 lokakuuta 2010

Pöksyt


Vaippojen ompelun välissä ompelin Potulle pöksyt. Mallin nappasin vastikään ostamistamme (erään ruotsalaisen kotikutsuja järjestävän yrityksen) housuista. Housujen kaava vaikutti niin yksinkertaisen näppärältä ilman sivusaumoja, että kaivelin kaappien kätköistä omat alesta aivanliianisoina ostetut ruskeat velourhousut ja leikkelin palasiksi. Housut on siis ommeltu ilman sivusaumaa vaikkakin näissä housuissa sivusauma muodostuu alkuperäisten housujen sivusaumasta. Kumpparit lahkeensuihin, resori vyötärölle, nopeaa ja lopputulos on kiva.

23 lokakuuta 2010

Valkeana päivänä



Minusta on tullut aivan hölmö kahvinlipittelijä. Hölmö siksi, että juon kahvia jo useamman kerran päivässä, vaikka pitäisin enemmän teestä. En ymmärrä.


Miehelle valmistui sukat. Näitä teen tilauksesta. Tällä kertaa tilauksessa olivat kivat kotisukat, jotka eivät olisi niin pitkiä. Meinasin lampsia suoraa päätä lankakauppaan, kunnes muistin, että taitaa villalankoja olla komerossakin... onneksi muistin. Värillä kun ei ollut väliä, niin sainpahan vajutettua varastolankojen määrää edes yksien sukkien verran. Lattian rajassa alkaa ollakin jo pikkaisen vilpoista. Itsellekin voisi tehdä sukat. Ei niitä koskaan ole liikaa. Viime yönä satoi joka paikan valkoiseksi.



3 1/2 puikoilla
1 ja 2 kerros oikein
3 ja 4 kerros 1o 2n
7 veljestä raitalankaa

18 lokakuuta 2010

Malttamaton



Enhän minä millään malta olla vilauttamatta kuvaa meidän ihanista tapeteista. Vihdoinkin kaikki seinällä! Koko koti on aivan eri näköinen. Ikkunoista näkyvät maisematkin näyttävät erilaisilta!



Tapettitehdas Pihlgren & Ritola

10 lokakuuta 2010

Huminassa




En ole tainnut kertoakaan, että meidän kotimme sai uuden nimen. Humina. Paikka on peltojen keskellä ja siellä tuulee lähes aina. Siitä nimi. Tänään tuuli vaakatasossa räntää. Sisällä tuntui lämpimältä. Ihanan lämpimältä.




Tällä viikolla pääosassa oli lattiat. Emme hioneet itse, mutta öljyvahan levittelimme omatoimisesti. Ihanaa kun on puhtaat lattiat (jopa komerossa asti), niin puhtaat, että päiväunetkin onnistuvat lattialla. Tapeteeraus tapahtuu vihdoin ensi viikolla Suunnitellusta poiketen se viivästyi jo pari viikkoa. Mutta nyt kaikki odottaa valmiina huomista.




07 lokakuuta 2010

Kirsikkapalkinto


Kate ojensi minulle tämän kauniin palkinnon ja kerrankin päätin kaivella sen verran aikaa, että ehdin ottaa tällaiseen osaa.

Tällaisilla ohjeilla palkinto etenee
1. Pass this award to five bloggers who you love and inspire you
2. List 3 things you love
3. Show a picture you love and explain why

1. Rakastettavia ja inspiroivia blogeja on paljon. Ajattelin antaa palkintoa eteenpäin viidelle bloggaavalle äidille, joiden vauvat ovat syntyneet tänä vuonna kuten meidän tyllerömme. Sivuutaanhan tässä rakastettavien asioiden aihepiiriäkin.. Ja toimiihan sekin jonkinlaisena inspiraation ja vertaistuen antajana, kun saa lukea muiden vauvalaisten elämästä.

Mäkitupa
divine idylle
Nurjat
Villapata kiehuu
Koirankarvan kerääjä

2. Kolme asiaa joita rakastan. Jos jätetään itsestäänselvyydet pois ja tarkastellaan jotain yllättävämpää niin... (no ehkä rakastaa on hiukan voimakas ilmaisu varsinkin suomennettuna mutta..) ..tällaiset tuli tänään tällä hetkellä mieleen.

Päiväunet. Ihanaa. Viime aikoina huomattavasti harvinaistunut herkku.

Lomakkeet. Oi mää niin tykkään täyttää kaikenlaisia lomakkeita. Joskus täyttelen lehdentilauslomakkeita ihan vain siitä ilosta että saan täyttää niitä, vaikken eteenpäin lähettäisikään. (Niin ja joskus täyttelen niitä kaikenlaisilla keksityillä nimillä :D)

Tähtitaivas. Nuorempana yritin opetella tähtikuvioitakin tuntemaan, mutta ihan niin pitkälle innostus ei riittänyt. Mutta kirkas taivas, yö ja tähdet, kaukana katulamppujen loisteesta taivaalla avautuu ihan oma maailmansa.. :) Meidän uusi oma koti on aivan loistokas tähtienkatseluun (meinasin kirjoittaa -kasteluun ;D). Vielä joskus kääriydymme makuupusseihimme keskellä talvea ja makaamme naama kohti taivasta. Ehkä silloin voi nähdä jotain mitä muulloin ei näe?

3. Kuva jota rakastan. Ensimmäisenä tuli mieleen tämä. Tässä tyttö on niin itsensä näköinen. Ja suloinen, ihana. Valokuvausteknisesti kuva ei ole mitenkään erityinen, mutta sitäpä tässä ei kaivattukaan. Kuva on minulla kännykässä taustakuvana enkä vielä ole kertaakaan voinut hymyilemättä katsoa tuota kuvaa. Onhan niitä muitakin kuvia olemassa, mutta nyt tuntui siltä, että tämä on oikein erityinen.

05 lokakuuta 2010

Pöllö istui puussa


Teki mieli ommella jotain Potulle. Ei sillä ettäkö aikaa moisiin hommiin hirveästi olisi, mutta pikkuisen kerrassaan edeten jotain valmistuukin. Sen on muuten saanut nykyisessä elämän tilanteessa opetella, ettei valmista voi rytkäyttää yhdellä kertaa. On ollut pakko totutella siihen, että ompelus saattaa jäädä aivan kesken (vaikka kesken saumankin ompelun!) ja jatkamisen hetki voi tulla vasta seuraavana päivänä (tai seuraavalla viikolla..) Aikaisemmin oli hyvin tyypillistä, että jos aloin jotain ompelemaan, oli lähes pakko saada se valmiiksi saman tien. Tämän seurauksena muistan joskus viettäneeni hyvin tuskaisiakin hetkiä ompelukoneen ääressä, keskellä yötä, kiukkuisena ähräten ja kiroten.. Loppuen lopuksi tämä keskeneräisyyden sietäminen ei edes ole niin hankalaa. Täytyy vain antaa itselleen lupa todeta, "siinä se nyt rytköttää keskellä keittiön pöytää, nuppineulat langat kaikki levällänsä, jatkan kun ehdin, olkoot siinä." Tämä haalariprosessi vei aikaa noin viikon. (Tosin ompeluvehkeet rytköttää edelleen keittiössä, muutama vaippa pitäisi saada valmiiksi.. pitäisi vaan päästä vauhtiin..)


Ompelin tyttärelle siis haalarin, sellaisen välikausihaalarin. Sille tuntui olevan eniten tarvetta. Kevyelle toppahaalarille, kun ei ole vielä pakkasta, mutta kuitenkin jo kylmä. Päällikangas on ihan silkkaa ohkaista puuvillaa. Ei siis todellakaan mitään hiekkalaatikkokamaa, mutta oikein passeli tuollaiselle vaunuissa pötköttelevälle. Tikkivuori, lisänä huppu, hihansuihin resorit ja valmista tuli.



Kangas Who's hoot? Tiritomista
Kaava Suuri Käsityölehti 09/2008
(muokkasin haalarin kaavasta noin 70cm)
hupun kaava SK 03/2009
Tikkivuori ja resorit lähikangaskaupasta

04 lokakuuta 2010

Pökköä pesään


Kuva on huono, kännykällä otettu, mutta fiilis on niin tärkeä, että laitan tämän tännekin. Miten voikaan tuntua kuin olisi taas askeleen lähempänä muuttoa, kun uuteen takkaan laitetaan ensimmäistä kertaa tulet! Muitakin näyttämisen arvoisia muutoksia on tapahtunut, mutta niistä sitten paremmalla ajalla..