16 joulukuuta 2007

Eräiden sukkien tarina

Eräänä marraskuisena iltana päätin tehdä siskolleni joululahjaksi Kerttu-sukat. Kaapista löytynyt seiskaveikkanöttönen tuntui liian pieneltä, joten ostin kaupasta uuden ja kokonaisen kerän. Kotiin tultuani vanha keränen ei kuitenkaan enää tuntunutkaan niin pieneltä verrattuna uuteen kerään.
Virhe.
Vanhaa keränjämää katseltuani totesin, että sehän riittää sukkiin aivan varmasti. Olihan sitä melkein kokonainen kerä jäljellä.
Virhe.
Lanka loppui toisen sukan kantapääkavennusten kohdalla.
Metsästin lankaa etsintäkuulutuksella, ja maartsin ja iidam:n ystävällisellä avustuksella sain lankapostituksen jopa kahteenkin kertaan. Mutta kun kumpainenkaan ei valitettavasti mätsännyt. Niinpä ei auttanut kuin repäistä puikot työstä irti, ja aloittaa kokonaan uudet uudella kokonaisella kerällä.

Nämä ovat valmiit sukat. Novitan nykyistä vaaleaa vihreää (kirkasta sellaista).
Ohje Kerttu-sukkiin on täällä.
Puikkokoko 3½.

Keskeneräisiä sukkia en raaskinut purkaa. Neulon sukkien kärjet jollain toisella värillä (vaikka sillä iidam vihreällä, kiitos siitä) ja laitan johonkin keräykseen. Tai annan hätävaralahjana sitten joskus jollekin. Kun sukat ovat kyseessä, ei tämä uusintaneulomisepisodi mikään iso projekti ollut. Mutta esimerkki kuitenkin siitä, kuinka pöljää on luottaa langan riittämiseen, jos sitä vähänkään epäilee. Itseni tuntien ei varmaan kuitenkaan viimeinen kerta..

Että sellainen projekti se.
Nämä ovat vikat pukinkonttilahjat (ainakin pitäis olla).

Myöhemmin. Lisäsin tuonne edelliseen postiin, että mistä se ajatus alunperin lähti...

14 joulukuuta 2007

Heijastin ötykät

Muutama kiva kaveri ja sukulainen saa lahjaksi tänä jouluna tällaisia.
Alunperin piti tehdä näitä enemmänkin, mutta sitten tuli aikarajoitteet vastaan, enkä ehtinyt joulukirjeisiin tällaisia laittaa. Mutta muutama naama muutamiin paketteihin kuitenkin!
Tosi kivoja oli nämä tehdä! Eiköhän joulunkin jälkeen voi näillä ihmisiä lahjoa.

Heijastinnauha on yllättävän kallista. Tätä ostin muutaman sentin mittaisena nauhana, jonka metrihinta on yli 8€. Että sen kokopukuheijastinasun saa kai sitten toistaiseksi vielä unohtaa...

Myöhemmin. Kaiken kohtuuden nimissä piti vielä lisätä mistä mun ajatus alun perin lähti. Täältä näin.

Kukkia tyttöjen ylle osa 2


Ompelin ma sitten tällaisen mekon.

Tällä kertaa kangasta oli nirkoosesti. Kuitenkin jakamalla etukappale kahteen, ja takakappale kolmeen osaan onnistuin saamaan kasaan ehjän mekon. Ja kangas on sillä tavalla helppoa, ettei saumat kyllä pistä silmään. JA vaikka pistäiskin, niin entäs sitten.

Menee pukinkonttiin aiemman mekon omistajan isosiskolle. Mekon koko on 128cm, eli ~6-7 vuotiaan.

Kaavat siis SK 03/05.

Ja kangas tässä on niin kiva (siis väriltäänkin verrattuna edelliseen), että jos sitä ois ollu tarpeeksi niin oisin varmaan tehny tän ittelleni. Lovit.

05 joulukuuta 2007

Sininen Sonja säältä suojaamaan

Pukinkonttiin lisää tavaraa!
Voi, miten järisyttävän hauskaa oli neuloa näin paksua lankaa noiden edellisten sukkien tikuttamisen jälkeen. Valmista tuli parissa tunnissa, ja se tuntui ihan hassulta.

Malli
1.krs 3o 1n
2. krs 1n 1o 2n
Pituutta pipolla ennen kavennuksia ~12cm. Kavennukset tein neljässä kohdassa joka kierroksella. Mun päähän olis aika nafti, mutta lienee sopiva kutosluokkalaisen päähän.

Lanka Novitan Sonja (akryyli, villa) Kivan tuntuinen lanka valmiina tuotteena, paksu ja pehmeä. Kerällä lanka tuntuu aika kovalta, mutta joustimena toimiva. Langassa on aika paljon samaa tuntumaa kuin Mambossa... (musta tuntuu).
Puikkokoko 5.

03 joulukuuta 2007

Another brick in the wall

Tiilisukat
(kun mulle tuli ensimmäisenä mieleen tiiliseinä).

Malli on itse kehitelty. 2o 2n 6krs välein vuorotellen.
(Ajatuksen sain kyllä jostain blogimaailmasta, mutten enää valitettavasti tiedä että mistä.)
(Niin ja silmukkamäärät vaklasin Novitan sivuilta. Aloitussilmukoita 64, koko on Mies.)
Lanka Novita Nalle harmaa.
Puikot 3.

Mitäs muuta..
Oli kivaa neuloa vaihteeksi perussukka. Pidän kaikista eniten tuosta varren resorista: Pitkä resori kierretyillä oikeilla silmukoilla on mielestäni upea. Tulen tekemään jatkossakin vastaavaa. Yritin ottaa siitä kuvaakin, mutta ei siitä tullut mitään näillä valomäärillä. Pimeydestä on kuitenkin valitettu jo ihan tarpeeksi, joten ei siitä enää sen enempää. Joulupukin lahjakassiin menevät nämäkin, samaan perheeseen edellisten sukkien kanssa.
Seuraavaksi pitäis jostain keksiä minkä kokoinen on kutosluokkalaisen pojan pää, ja montako silmukkaa tarttee sellaiseen päähän Sonja-langasta tehtävä pipo. Räknäräknä...

27 marraskuuta 2007

Kukkia tyttöjen ylle

Pidän kovasti tämän mekon kankaasta. Ostin sen jo puolitoista vuotta sitten jämälaarista, ja tarkoitus oli käyttää sitä laukkujen vuoraamiseen. Toisin kävi, ja nyt on siskon tytölle kaksivuotislahja valmis. I like. Munkin lapsille tulee tällasia (no lupaan harkita kaks kertaa, jos saankin poikalapsia).

Kaavat SK 03/05
Koko 104cm, mutta tein ilman saumanvaroja ja lyhyemmällä helmalla, niin on varmaan vähän sopivampi. Tein orjallisesti ohjeen mukaisen kiinnityssysteemin, eli olkapäissä on tarranauhaa. Jos mulla ois parempi ompelukone (napinläpi sujuis ongelmitta) oisin varmaan korvannu ne napeilla. En oo koskaan erityisemmin tykännyt mistään tarrajutuista. Nyt kun ajattelee, niin nepparikin ois ollu parempi. Muuten hyvä kiva helppo malli ja ohje.

15 marraskuuta 2007

Hourglass Eyelet Socks


Myöhemmin. Lisäsin hiukan parempia valokuvia. Tuossa ylläolevassa sukkien väri on oikeampi.

Eli pakko oli päästä nämä esittelemään, vaikka valaistus on surkea. Auringon puutteen lisäksi olkkarista on palanut kaksi lamppua neljästä, joten todellisen pimeyden keskellä eletään (argh, olen ahdistunut).

Ohje Hourglass Eyelet Socks
Alunperin ihastuin sukkiin kylläkin täällä.
Lankana hyvältä tuntuva SandnesGarn Sisu, mikä on mulle ihan uusi tuttavuus (toivottavasti kestää).
Puikkoina heilui 2½.


Ohje oli kiva, helppo, mielenkiintoinen. Toinenkin sukka valmistui kyllästymättä. Kuvioneuleen valepalmikko muistuttaa yllättävän paljon hunajakennohattuni pintaa. En osaa sanoa kumpaa olisi helpompi käyttää, vie nimittän aikaa nuo jatkuvat kavennuksetkin, ja palmikkoa on taas helppoa tehdä kun sitä oppii tekemään ilman apupuikkoa.

Voisin tehdä tällaiset itsellekin. Nämä menevät pukinkonttiin pienempijalkaiselle isosiskolle.

08 marraskuuta 2007

Etsintäkuulutus

WANTED

Novita Seitsemän veljestä -lanka n. 50g (vähempikin riittää)

Väri vaalea vihreä noin viiden vuoden takaa. Värinumeroa ei tiedossa.. (kääk)

01 marraskuuta 2007

Mekko


Lanka Debbie Bliss baby cashmerino
Puikot 2½ ja 3
Ohje Moda 04/07

Tämä mekko menee nimensaamis- eli ristiäis- eli kastajaislahjaksi tikrupuvun omistajalle. Ensin mut koukutti tuo lanka: Vaikken vaaleanpunaisesta pidäkään, oli tässä värissä jotain ihanan vanhaa roosaa, ja lanka tuntui niin pehmoiselta. Toinen koukuttaja oli ohje, joka löytyi vahingossa Modaa selaillessa: Ohjeen mekko näytti ihanalta, yksinkertaiselta mutta kuitenkin siinä oli jokin juju (kukka). Alunperin ei siis ollut tarkoitus tehdä yhtään mitään tällaista, mutta sitten se vaan tuli, ihan itsestään. Ohjeen löysin myöhemmin myös täältä, kun etsin netistä napinläpipiston ohjetta. Napinläpipiston nimellä en löytänyt mitään järkevää, ja tyydyinkin toteamaan, että tutumpi pykäpisto saa tarkoittaa samaa asiaa.


Mekon koko on löysästi jotain välillä 3-6kk. Ohjeessa pienin koko oli 9kk, joten räknäsin itse yhtä kokoa pienemmän version. Aloitussilmukoita oli 176s, ja kainalokohdan leveys 112s. Tällaisen liivimekonhan pitäisi olla aika pitkäikäinen.

Muutoksena ohjeeseen neuloin reunoihin ainaoikean sijasta helmineuletta. Helmineule on jonkin verran vielä joustavampaa kuin ainaoikea, joten helma ei oikein tahdo pysyä aloillaan vaan lerpsahtaa ympäri. Höyrytys sai aikaan kuitenkin ihmeitä, ja ainakin nyt se pysyy paikallaan. Luulen, että käytössä se alkaa kuitenkin taas mutruilla. Olisi siis pitänyt neuloa helma vähemmillä silmukoilla, ja lisäillä oikea määrä sileän alussa.

Unikkokukan korvasin ruskealla kangaskukalla, kun en kaupasta löytänyt mitään vaaleanpunaisen kanssa yhteensopivaa kuvaa. Ja jälkeenpäin katsottuna tämä onkin näin jopa parempi. Kaupasta löytyi vielä kukan väriin mätsäävä ruskea body.

22 lokakuuta 2007

Bayerische Sock

Bayerische Sock by Eunny
Lanka Grignasco Bambi Merino Extrafine, väri 184
Puikot 2


Nämä on ihanat!

Toinen sukka valmistui jo viime keväänä. Tuolloin ennustin, että lyhyen tauon jälkeen parikin valmistuisi varmasti ilman puutumista. No tauko olikin sitten melkein puoli vuotta, mutta kun pääsin toisenkin alkuun, niin se neuloutui kyllä hyvinkin joutuisasti ja ilman puutumista. Malli on ihana. Sitä neuloessa tulee hyvä mieli. Mutta puolen vuoden viive näkyy siinä, että kakkossukka on aloituksessaan huomattavasti tiukempi kuin ensimmäinen. Harmi. Ja tätä en tietenkään huomannut, vasta kun sukka oli valmis.

Itse ohje oli hyvin tehty ja helppo noudattaa. Ainoa poikkeus alkuperäiseen oli se, että jatkoin vahvistettua kantapäätä myös kantapään kavennusten ajan. Sukat ovat myös jonkin verran pidemmät kuin Eunnyn mallissa, varressa pidempiä palmikkomallikertoja on (nopean laskun mukaan) seitsemän.

Ainoa ongelma on, etten varmaan uskalla käyttää näitä missään. Menevät vielä pilalle. Enkä sitäpaitsi tällä hetkellä oikein tiedä minkä vaatteiden, ja ennenkaikkea minkä kenkien kanssa näitä oikein voi pitää. Nyt on kaapissa tosi kauniit koristeet :).

12 lokakuuta 2007

Sniikkailijan sukat

Ma tein tällaaset sniikkerit tähän väliin, kun en oikein muutakaan keksiny. Ohje oli kiva, sain ekaa kertaa aloittaa jotain kärjestä, ja se oli ihan kivaa. Ei tartte sitäkään enää pelätä. Tämä on hyvä idea vaikka pikalahjaksi, jos sellaista tarvetta joskus tulee.
Lanka Sirdar Snuggly (jämät tästä), ihanan pehmeää mutta ei taida kovin kauaa kestää käytössä.. Puikkokoko 3½.

Viimeaikojen päätyö on kuitenkin ollut jotain, mikä liittyy yhteen Saksan osavaltioon, sekä johonkin mitä jo keväällä on aloitettu.. Eli sen sopan lopputuloksesta kuvia heti, kun aurinko paistaa, ja jaksan säätää.

Ja vielä PS. Mä ihan oikeesti haluaisin jostain sitä Fleece Artistin merinovillasukkalankaa, joten saa vinkata heti kun tietää mistä niitä oikeita värejä sais.

01 lokakuuta 2007

Kolme tapaa lisää olla tekemättä mitään järkevää

Tapa 1.
Opettelen käyttämään naamakirjaa vaikken oikein itsekään ole varma että miksi ja mitä varten, mutta jonne saa kulutettua kaiken sen ylimääräisen turhan ajan (köhröhtäh?) joka ei kulu blogilistalaisten tai bb:n tuijottelun parissa.

Tapa 2.
Haaveile ja haaveile lisää Fleece Artistin merinovillasukkalangoista, yritä löytää sitä myyvä kauppa/ihminen mistä tahansa Suomesta. Älä löydä. Yritä löytää jokin järkevä tapa tilata juuri sitä oikeaa lankaa jostain muualta. Älä onnistu tässä edes viiden nettiselailukerran jälkeen. Huuda apua. Himo vaivaa.

Tapa 3.
Tee joku yhtä fiksu postaus kuin tämä.

26 syyskuuta 2007

Vanhuus ei tule yksin

Joku joskus sanoi, että silloin tietää olevansa vanha, kun lomamatkoilla alkaa otella valokuvia vanhoista rakennuksista ja erilaisista kukista. Joo, olen tullut siis vanhaksi jo viimeistään kesän reilireissun aikaan. Samaan kategoriaan edellä mainittujen kanssa kuulunee joka syksyinen ruskan ihastelu. Mutta kun se vaan on niin hienoa..!


Viikonloppuinen lomamatka suuntautui Tampereelle, ja heti alkoi vanhan tädin kamerakäsi viuhua.. (Tampere on muuten tosi kiva kaupunki, terkkuja sinne kaikille!) Tänään sitten päätin viedä mummoutumiseni vielä asteen pidemmälle, ja toin vaahteranlehdet sisälle makuuhuoneeseen asti...

24 syyskuuta 2007

Pikkutiikerin ampiaisasu (vaunuihin maastoutumiseen)


Suvun tuoreinta (140907) tulokasta lähdettiin viikonloppuna tervehtämään lahjuskassin ja kuohuvan kera. Idea talven lämmikkeeseen lähti tuoreen perheen tuoreista oranssi-mustista lastenvaunuista. Onpahan taas jotain muuta kuin vauvavärejä...

Settiin kuuluvat haalari, irtohäntä, tumput, korvallinen kypärämyssy sekä tavan vauvamyssy (jota ei kuvassa). Ilman häntää se voi olla ampiaispuku, ja sit hännän kanssa pikkutiikeripuku.


Lankana käytetty tuttu Grignasco Flavia Baby merinovilla. Puikot 2½.

Haalarin ohjeen alkuperää en osaa enää valitettavasti sanoa. Se on kopioitu kirjastossa kolmisen vuotta sitten jostain kirjasta tai lehdestä. Samaa ohjetta on tullut käytettyä ennenkin. Tällä kertaa tein haalarista hieman reilumman, että on sitten hyödyksi talven pakkasilla. Koko siis noin 3-6kk (ehkä enemmänkin). Ehkäpä talvella saadaan parempia kuvia ihan oikean omistajaneidin päällä :) (vinkvinkäitijaisi).

Korvalliseen kypärämyssyyn ihastuin Neuletiheys-blogissa joku aika sitten. KirsiÄr oli isosti ystävällinen, ja kaivoi ohjeen varastoistaan mulle. Myssykästä tuli kiva, vaikka sen käytännön toimivuutta onkin vähän hankalaa arvioida. Ohje siis Novita 4/2000.
Se tavan vauvamyssy, jota ei ole edes kuvissa, neuloutui tällä kertaa helmineuleella ainaoikean sijasta. Mielestäni siitä tuli silleesti tosi kiva. Harmi siis ettei ole kuvaa näyttää..

Lapaset muotoutui päänsisäisestä ajatuksesta samalla mallilla kuin edellisetkin. Peukalot lienevät ihan turhat, mutta pitkä varsi ja joustinneule pitänevät ne ainakin paikoillaan.

Samaan pakettiin lähti lisäksi kolme värikästä bodya omin painatuksin. ABIpaita ei ole mun idea, mutta en yhtään osaa sanoa mistä sen olen alunperin bongannut. Jostain blogista varmastikin (kerro siis jos olet idean lähde.) Kaksi taempaa sisältävät informaatioita, jonka uskon uppoavan vain samoilla ominaisuuksilla varustetuille sukulaisille.. :)!

19 syyskuuta 2007

Aivopesun(ko) tulos(ko)?

Nyt on sitten miesparkakin tainnut tajuta mitä tällaiselle vaimolle kannattaa lahjaksi ostaa.. Korut ja muut killuttimet jääköön kauppaan, bambuista ja pitkulaista sen olla pitää. Noh, vaimo on täällä ainakin varsin mairea hymy naamallaan. Tällaista syntymäpäiväyllätystä en ihan osannut odottaakaan.. ;) Kakskytneljä vuotta tänään plakkarissa, samoin kuin Saint Kitts ja Nevisillä.

15 syyskuuta 2007

Valokuvat kansiin ja kannet kuntoon

Minä tykkään valokuvista. Niinpä tykkään kehittää digikuvistakin edelleen paperikuvia, vaikka ukkeli sitä suuresti ihmetteleekin. Mutta on niitä kivempi katsella ja näyttää muillekin albumista kuin koneelta..! No mutta viime kesän jäljiltä kuvamateriaalia on enempäsä, kun tapahtumarikas kesä piti sisällään niin viiden viikon hääreilimatkan kuin itse häätkin. Valokuva-albumit ovat rumia ja tylyn näköisiä. Niinpä tuunasin kaupan rumimmat ja halvimmat kaapista löytyneillä jämäpaloilla.
Taimmainen on tehty jo kesällä, ja siinä on vihkimismekon viimeisiä palasia. Sudenkorentokirja toimi häissämme vieraskirjana ja sisältää monia kivoja kivoja juttuja. Keskimmäinen on päällystetty vakosamettihameen jämäkankaalla ja tulee saamaan sisälleen reilireissun kuvat. Viimonen on hääkuva-albumi ja on asianmukaisesti päällystetty häämekon vaalealla satiinilla, ja tyrkkäsin siihen korentokankaan vihonviimeisistä jämistä korennotkin - huomatakseni nyt, että palanen onkin ihan vinossa.. plääh.. OLKOON.

Myöhemmin. Ja niin, tosta matosta mun piti kertoa.. Käsitöiden mestarikonkari tätini Mirja antoi meille häälahjaksi kuvassa vilkkuvan maton, jonka hän itse oli meille tehnyt. Ja matolla on muuten mittaa ainakin viisi, ehkä kuusikin metriä! Käsityöharrastelijana itse tehdyt lahjat tuntuvat äärimmäisen arvokkailta ja rakkailta. Ja matto tuo myös kotiimme ihanaa kotoisuuden tuntua.

12 syyskuuta 2007

Myyrä postailee ja taulut tippuu seiniltä..

Mistä on pienet tytöt tehty?
Sokerista, kukkasista,
inkivääristä, kanelista.
Niistä on pienet tytöt tehty.


Taannoisten kuurankukkien jämälangasta riitti mittaa yhteen vauvan pipoon ja lapasiin. Vauva on varustettu päivämäärällä 06.09. ja sukupuolella tyttö. Ystävän toiselle lapselle siis tässä jotain pientä. Samaan perheeseen meni muinoin myös täältä löytyvä vihreämpi haalari, toivottavasti siitä on käyttöä myös uudelle tulokkaalle. Mutta pitäähän jokaisella tytöllä olla jotain Punaista..! Ja tämä Lanett-langan punainen onkin aivan ihanan herkku: Hehkuva ja oikeasti Punainen Isolla Peellä.
Myssyn ohje on luultavasti Novitan sivuilta.
Puikot oli 2½.
Lapaset tuli omasta päästä: alussa 36s ja resorin jälkeen 32s.


Hehkupunainen ei riittänyt töppösiin asti, joten ne syntyivät sitten Grignascon Flavia Babysta, jota myös siinä mainitsemassani vauvahaalarissa aikoinaan on käytetty. Töppösten ohjetta metsästin tovin, ja lopulta päädyin tekemään ne tällä Tekstiiliteollisuuden sivuilta löytyvällä ohjeella.

02 syyskuuta 2007

Paluu pulpettiin!


Paluu yläasteelle olikin yllättävän kivaa..! (varsinkin se lihaskunto-osuus.. diudiudiu..) Ja itseasiassa, täytyy myöntää, ettei tuo nyt ihan kauheesti heitä siitä varsinaisesta alkuperäisestä päättötokarista. Lähinnä ehkä tuon käytösjahuolellisuus homman kohdalla onnistuin aikoinaan viilaamaan silloisia opettajia vähän tuota paremmin linssiin. Nyt olin rehellinen. Linkin tähän löysin alunperin täältä.

Ja yksi kysymys. Voiko rikkinäisestä, halkeilleesta emalikattilasta tarttua värjättäviin lankoihin tai kankaisiin jotain skökköä? Haaveilen kunnon kokoisesta värjäyskattilasta, ja nyt ois yks ihan hyvä tarjolla, mut sen emalipinta ei ole enää ihan ehjä...

26 elokuuta 2007

Parempi puikko pussissa kuin kymmenen hukassa



Vanha puikkopussini on aika onneton. Se on tehty vasta pari-kolme vuotta sitten, mutta tuolloin en vielä omannut ihan niin paljon puikkoja kuin nykyään. Koska vanha raasu ei meinannut mahtua edes kiinni, täytyi suunnitella uusi.

Nettimaailmassa olen törmännyt toinen toistaan hienompiin puikkopusseihin, ja niiden ratkaisuja selailemalla ja ideoita röyhkeästi ryöstämällä suunnittelin omiin tarpeisiini sopivan säilytysratkaisun puikoille.



Kyllä on mahtavaa, kun puikot on vihdoin järkevässä järjestyksessä, ja vihdoinkin näkee mitä todella omistaa ja mitä ei. Ommellessani tajusin, että lokerikot pitkiä puikkoja varten (mitänenytonnimeltään?) on oikeestaan ihan turhat, kun kerta vihaan niillä neulomista ja käytän lähes aina kun mahdollista pyöröpuikkoja. Pyöröt onkin nyt ihanasti omissa lokeroissaan, eivätkä sotkeennu keskenään tahi mene liikoja mutkille. JES! Tästä tykkään!! Vähänkö oli ihanaa päästä laittamaan kaikki puikot valmiiseen pussiin.. :)!
Kaikki kankaat taitaa olla Eurokankaan palalaareista. Yhtäkään ei oo tätä tarkoitusta varten ostettu, mutta aika kivasti ne sointuu yhteen... Lampaat sopii toki aiheeseen paremmin kuin.. (keksi tähän jokin sopiva vertaus :D!). Ja paloja kaivellessa löysin myös ihanaa pitsinauhaa, jonka heti tökkäsin valkean kankaan reunaan sykähdyttämään.

Taiteita

Taiteiden yö ois voinu olla paljon nautittavampikin, jos eduskuntatalon pihalle ei olis yhtä aikaa kanssani ängennyt kolmeekymmentätuhatta toista ihimistä. Onneks kamera näki tilanteet paremmin kuin mie itte. Ihmisten olkapäiden yli katselu muuttuu siinä vaiheessa tosi epämiellyttäväksi, kun takanaolijat painavat minun pään vasten edessä seisovan hikistä selkää. Eipä siinä, outohedelmän esitys olis varmaan ollu ihan hieno nähdä loppuun asti, mutta massat ajoivat minut poispoikkeen. Q-teatterin avoimissa harjoituksissa olikin huomattavasti viileämpi ja ennenkaikkea raikkaampi tunnelma.

Taideillan parasta antia oli kuitenkin tarjolla Tavastialla. Suomen ehkä-paras-livebändi pisti parastaan, ja mun tanssijalka hytkyi niin innokkaasti, että lauantaiaamuna sain löytää pepusta uusia lihaksia.. Ja sori pojat, että mulla on kuvia vaan samulista, ja nekin aikas mitäsattuu. Hikipisaroita tippui jokatapauksessa ihan jokaikisen lipasta näillä kinkereillä.


24 elokuuta 2007

Väripohdintoja...

Kävin tänään, pitkästä aikaa voisi sanoa, vaateostoksilla kaupungilla. Löysinkin jotain kivaa. Ja ensimmäistä kertaa huomasin muuten kiinnittäväni huomiota kankaiden materiaaleihin: Luin tuoteselosteita ja pystyin hylkäämään kivannäköisen vaatteen hyllyyn ihan suosiolla pelkän näppituntuman perusteella. Akryyli, hyi!

Mutta se minkä kauppoja kierrellessä huomasin, oli keskittymiseni väreihin. Tajusin kuinka värikeskeistä vaatekaupoissa ajelehtimiseni oli, ja on yleensäkin. Kuljin hyllyjen väleissä, rekkien ohi, ja tajusin jättäväni täysin huomiota vaille kaikki sellaiset vaatteet, jotka eivät kuulu perusvärimaailmaani. Mallista ja muodoista viis. Noh, ajattelin, tämä lienee varsin normaalia. Kai ihmisillä lienee ne omimmat värit, joita sitten ensisijaisesti myös suosii. Eihän lempiväriä turhaan kysellä. Mutta entäs sitten, kun jokin väri on jollakin hetkellä jollain tavalla muodikas? "Keltainen on uusi valkoinen. Sininen on uusi keltainen.. punainen matto täyttyi sinisistä mekoista.. pukeuduthan kesällä vihreään..." Onko ihmisiä, joiden lempiväri todella vaihtelee muodin mukaan, sen mukaan mitä vaateteollisuus kulloinkin tuottaa? Pystytkö sinä siihen? Itse ahdistun tällaisesta. Niin kauan kuin muistan, olen valkannut vaatekaappiini maanläheisiä värejä, riippumatta siitä mikä väri milläkin hetkellä in. Enhän minä edes tiedä mikä väri milläkin hetkellä on in! Tai yleensä, jos tiedän, olen jo puoli vuotta myöhässä.. Värifakkiintumisessani on siis täytynyt olla aikoja, jolloin olen ollut epämuodikas. Väärän värinen. Oikeastihan se ei minua haittaa, sillä olen sen värinen kuin tahdon olla. Tai itseasiassa en edes sen värinen kuin tahdon, vaan tämän värinen koska en mitään muuta voisi edes olla. Ja kukapa ei olisikaan juuri sitä mitä tahtoisi, tai sitä mitä sisimmässään olisi?! Mutta kuinka niinkin syväänjuurtunut asia voisi muuttua vaateteollisuuden tuottamien värikausien mukaan, kuin lempiväri? Mihin sillä sitten ylipäänsä pyritään, että värikaudet vaihtelevat, ja jokaiselle kaudelle on oma värinsä? Ostavatko ihmiset todella enemmän vaatteita, kun värikoodaus on aina saatava päivitettyä ajan tasalle? Onko asia todella näin yksinkertainen?

Minulle ihmiset ovat aina jonkin värisiä. Joillekin sopii kauniisti juuri ne värit, joita itse pukeutumisessani karsastan. Joku on aivan selkeä oranssi, toinen taas sininen... Eiväthän kaikki voi mukautua muodin luojien koodien mukaan? Silloinhan saadaan iso kasa vääränvärisiä ihmisiä, ja vielä isompi kasa keskenään samanvärisiä ihmisiä. Ja kun ei ne perusväritkään ole itsessään niin yksiselitteisiä.. Väreistä löytyy laajuutta ja skaalaa: Murrettuja ja puhtaita ja häivähteleviä ja selkeitä... Itse rakastan keltaiseen taittuvia murrettuja oliivinvihreitä, mutta karsastan sinisempiä myrkynvihreitä. Miksi siis väriasioista pitäisi tehdä niin yksiselitteisiä?

Itselläni menee kaupoissa ainoastaan hermo, kun tarjolla ei ole kuin haaleaa keltaista tai hailakoita turkooseja. Tai nyt sit näitä violetteja joka paikassa? Entäs viime kesänä, kun meinasin joutua matkustamaan interreilillä kokonaan ilman sadetakkia, kun urheiluvaateketjut myivät naisten malleissa ainoastaan vaaleita sinisiä ja -punaisia?

Olen rajoittunut. En pysty uusiutumaan. Myönnetään. Kenellekään ei liene epäselvää, mitkä ovat todellisia lempivärejäni? On joitain värejä, joita en vain osaa kuvitella ylleni. Ja tällä hetkellä tuntuu, että kaupat ovat kuitenkin pullollaan juuri niitä. Mitä silloin voi tehdä? Tänään kävi hyvä tuuri, ja kaupoissa näytti olevan tarjolla hieman oranssia ja ruosteenpunaistakin. Enkä minä ole mikään himoshoppaaja, en tarvitse uutta joka kuukausi. Mutta tosiasiassa pitäisi varmaan perehtyä syvemmälle maanläheiseen maailmaan, sillä sieltähän ne minun värit oikeasti löytyisivät...

17 elokuuta 2007

Kalenterin uudet vaatteet osa II


Viime vuonna kalenteri sai uudet vaatteet hevoskastanjakankaan jämistä. Tänä vuonna tarttesin jotain pirteempää, Marimekon palasista tämäkin. Tällä kertaa pistin kannen ja kankaan väliin pehmikettä. Näyttää vähän kivemmalta ja tuntuu kivalta kädessäkin. Nyt on taas hiukkasen mukavampaa kaivaa kalenteri laukusta esille!

15 elokuuta 2007

Häämekko




Pari kerrosta oliivinvihreää sifonkia, luonnonvaaleaa satiinia, vuorikangas. Siinä neljän kerroksen kakku! Valo taittaa mekon värin joka kuvassa hiukan erilaiseksi, ja sellainen se on ihan livenäkin: Väri vaihtelee valaistuksesta, kuvakulmasta, katsojasta ja kantajasta riippuen koko ajan. Kuten aiemmin kerroin, mekko on kaasoni tekemä. Enkä tiedä kuinka voin koskaan tarpeeksi Mariaa tästä kiittää.. sain juuri sellaisen kuin halusin, ja lisäksi mekossa oli ihanan helppoa olla, se istui täydellisesti! Meillä oli tosi ihanat häät, ja kaupanpäällisiksi mulla on nyt myös tosi ihana mies :).