27 helmikuuta 2011

Jumi


Olen tottunut seuraamaan muita blogeja Blogilistan kautta. Jostain syystä oma blogilistani ei ole nyt päivittynyt kahteen päivään ja olen aivan tipahtanut kaikesta. Onkohan tämä ongelma kaikilla vai onko vain oma listani jostain syystä jäänyt jumiin? Tietääkö kukaan onko jotain tehtävissä?

26 helmikuuta 2011

Viisi kuudesosavuotta takana



Neuletakki Offset wraplan by Sara Morris
Lanka Garnstudio Safran
Menekki himpun yli 100g

Puikot 3 tai 3 1/2

Koko 9-12 kk

Takki kymmenkuiselle kullanmuruselleni :)

Eilinen neuvolamittaus kertoi kymmenkuiseni olevan 73cm pitkä ja 10,680 kg painoltaan. Hyvin siinä keskiarvomittojen hujakoilla (jos näin voi sanoa), niinpä tämäkin 9-12 kk:n takki on juuri nyt aivan passeli.




Muutoin tuo ihana kymmenkuiseni
- seisoo tukea vasten
- kävelee taaperokärryllä pitkiä matkoja
- kulkee pääasiassa kontaten
- hyvin usein sukka tai muu pehmeä suussaan
- syö omilla sormilla hedelmä- ja marjapaloja
- saa vielä tissimaitoa
- rakastaa PIIMÄÄ (ensimmäisen kokeilukerran perusteella, kun saimme neuvolasta luvan kokeilla hapanmaitotuotteita)
- matkii mallista isi ja tissi (tai tss-i)
- katselee kattoon kun kysyn missä lamppu
- taputtaa kun sanon "miten Pottu taputtaa" ja vilkuttaa kun sanon "miten Pottu vilkuttaa"
- tykkää puuhastella lattialla omiaan ja tehdä tutkimusretkiä pitkin taloa
- viihtyy silti sylissäkin pitkiä aikoja
- kaksi hammasta alaleuassaan
- aiheuttaa isille ja äidille silmäpusseja nukkumalla aamuöisin levottomasti, huonomminkin voisi tosin mennä
- on maailman ihanin kulta, tietysti

23 helmikuuta 2011

Keltainen kauluri


Keltaisesta Vedosta valmistui ennen Potun myssyä itselleni muhkea kauluri. Siitä tuli muhkea ja sen näköinen kuin olin aikonutkin. Paitsi. Ei se ole ollenkaan sellainen kuin piti. Piti saada jotain muutakin kuin kivan näköistä ja muhkeaa. Piti saada lämmintä. Sellaista, että kolmenkymmenenasteen pakkasellakin voi viilettää. Mutta kylmähän tuossa tulee! Käyttämättäkin jääneitä asusteita laatikoista löytyy, joten nyt olen viisaampi ja purkuun menee heti. Langalle onkin jo muuta käyttöä ja lopusta ehkä saan uuden kaulurin, vahingosta viisastuneemman.

22 helmikuuta 2011

Muhku




Malli oma
Lanka Vuorelman veto kaksinkertaisena
Menekki ~50g tupsuineen ja nauhoineen
Puikot 6

Silmääni pisti taannoin Ravelryssä supersöpö muhkupipo pikkuisen vauvan päässä (kuva). Muistikuva tuosta myssystä kipusi mieleeni nyt kevätauringon paistaessa löytäessäni lankakaupasta tämän ihanan sinapinkeltaisen langan. Mielessä siinsi muhkea ja paksu pipo valtavalla tupsulla pienen vauvan päässä.. En kuitenkaan lähtenyt ohjetta pipoon ostamaan vaan lopputulos on kehitelty ihan omien mielikuvien kautta. Helmineuleinen reunus on neulottu erikseen vaakatasossa, jonka toisesta reunasta myssyn silmukat on poimittu. Myssyosassa päädyin muutaman kokeilun jälkeen käyttämään hunajakennopalmikkoa. Sitten vain tupsu päälle, joka kruunaa koko myssyn ja voi kun siitä tulikin juuri sellainen kuin piti!

18 helmikuuta 2011

Lämmintä






Aamulla -35*C. Laitamme leivinuuniin tulet ja pysyttelemme taas yhden päivän sen lähellä.

Leivinuunin lämmittämisessä on jotakin ihanaa. Ehkä parasta siinä on se, ettei sitä voi tehdä nopeasti. On pakko varata aikaa, olla läsnä. Lämmitys saa pysähtymään, hidastumaan. Se rytmittää päivää. Ja lopputulos on joka kerta aina yhtä palkitseva. Pehmeästi levittyvä lämpö.

Meidän leivinuuni on iso. Talvella poltamme siinä pesällisen tai kaksi joka toinen päivä. Metriset halot haetaan ladosta ja kannetaan sisälle joko sylissä (yksi pesällinen) tai kottikärryssä (kaksi pesällistä). Haaveilin, että remontin yhteydessä puille olisi saanut väliaikaisen säilytyspaikan sisälle vaikka edes viikon puille kerrallaan. Mutta se jäi. Toisaalta ei puiden hakeminen ulkoa tunnu kovin työläältä. Välillä se on juuri parasta koko hommassa. Jostain syystä niin leivinuunin kuin muidenkin tulisijojen lämmittämiseen minulla liittyy yksi pakkomielle: pesä täytyy saada syttymään yhdellä tulitikulla. Ehkä tämä on jokin partiolaisuuden jäänne tai muu höpsö päähänpisto, mutta siihen silti aina pyrin (ja useammin onnistun kuin epäonnistun!). Eilen en onnistunut. Ei sekään haittaa.


..ja niin, innokkaimmat apurit on aina välillä pakko laittaa laatikkoon :) ! Muutoin saattaa suusta löytyä kaarnaa tai hiilen pala.. tai sormesta tikku!

17 helmikuuta 2011

Sukellusveneet

Vuodenvaihteen jälkeen olen intoutunut tilaamaan netistä paljon (p a l j o n) kankaita. En tiedä mikä lie viiraus. Yleensä enemmän harkitsen, suunnittelen jo valmiiksi mitä aion tehdä. No mutta onhan jotain niistä valmistunutkin.



Sukellusvenetrikoo on Sampsukasta

Bodyn kaavaa varten leikkelin yhden huonon bodyn palasiksi ja otin kaavat siitä. Kyseisessä kappaleessa sattui olemaan raglansaumat, joista tykkään kyllä kovasti. Kun sijoitin avattavat nepparit toiseen saumaan, sai perusbodyyn vielä kivan pikkujujun, tykkään. Muutoin piti hiukkasen vielä totutella trikoon ompeluun ja (uuteen!) kaksoisneulaan. Pääntie jäi ensimmäisellä yrittämällä aivan liian löperöksi, joten hätäpäissäni ompelin siihen sitten tuollaiset "muotolaskokset".

Joku geometrisemmin orientoitunut (lue: yleensä hyvinkin tarkasti juuri minä) o l i s i saattanut tarkemmin pitää huolta, että kuvio asettuu symmetrisesti keskelle etukappaletta.. mutta mitäpäs tuosta.. Kiva ommella pitkästä aikaa!

ps. Vihdoinkin Suuren Käsityölehden kaavoja voi hakea hakusanan perusteella, mikä helpotus! Lehti tuli minulle anopin tilaamana noin kuuden vuoden ajan ja kaavan etsiminen on tähän mennessä tarkoittanut aina kaikkien lehtien läpikäymistä. Tätä on odotettu!

16 helmikuuta 2011

Naulakko



Tästä tuli hieno! Mummon vanhan Husqvarnan (esitelty täällä) laatikosta löytyi vanhoja puisia lankarullia. Ihastelin niitä ja pyörittelin kädessäni, sanoin miehelle, että voi kun keksisi mitä näistä voisi tehdä. Ja mieshän keksi ihan heti! Siitä tuli naulakko saunan eteiseen. Rullat kiinnitimme vanhan ladon seinästä irrotetulle laudan pätkälle. Lautoja olemme käyttäneet takkahuoneessa muutenkin kirjahyllyjen hyllylevyinä, joten naulakolle löytyy nyt pari samasta huoneesta. Tämä onkin ensimmäinen naulakko tässä talossa. Muuten puuttuvat vielä naulakot, vessapaperirullatelineet, pyyhekoukut sun muut.. Jostain syystä niiden asentaminen ei käy enää edes mielessä. Väliaikaisiin ratkaisuihin tottuu niin helposti, vessapaperirulla ammeen reunalla, käsipyyhe käsisuihkun kahvassa, keittiöpyyhe laatikon vetimessä... (Ja näyttääpähän muutamat laatikotkin lojuvan vielä tuossa, missä ovat jo kuukauden päivät viettäneet.)

14 helmikuuta 2011

Auringon säteitä



Auringon valo siivilöityy sisälle. Ulkona kimmeltää tuhannet timantit. Keijut lentelevät pakkasilmassa. Leivinuuni lämmittää.

Potulle neulomani puuvillatakki on nappeja vaille valmis. Näyttää silti kelpaavan Potulle ilmankin. Jostain syystä meidän pikku nahunenä rakastaa kuljettaa neuleita suussaan. Paremman puutteessa muutkin kankaat kelpaavat. Yleensä sukka on paras. Sukka suussa sitten kontataan pitkin lattioita. Niin ja nykyään jo noustaan seisomaankin.

12 helmikuuta 2011

Huonoja kuvia



Blogin otsikko lupailee, että käsitöitä ja muuta mukavaa, niin laitetaas taas välillä sitä muuta mukavaa. Ajattelin nimittäin esitellä, mikä on kaikkein mukavinta, suorastaan ihaninta, tässä meidän kodissamme. Näistä keittiössä otetuista huonoista kuvista se tulee oikein hyvin ilmi. Nimittäin kaikki se, mikä tuolla ikkunoiden takana näkyy. Alati muuttuva taulu. Ylempi kuva on keittiön ikkunamaisema pohjoiseen päin. Siitä ikkunasta ei siis aurinko juuri paista sisään tähän aikaan vuodesta. Kesällä puolestaan tuosta ikkunasta loistaa se paras aurinko, myöhäisen illan keltainen valo. Tai voiko valo olla vihreää? Nyt kun muistelee, kesällä ilta-auringon valo on jopa vihreää, kun valo siivilöityy matalalta puiden lehtien lävitse.. (oii.. kesää.. mm..) Alemman kuvan näkymää hallitsee massiivinen leivinuuni-takka-yhdistelmä. Takana kuitenkin häämöttävät ruokailu- ja olohuoneen ikkunat, jotka nykyään tarjoilevat maisemansa aina keittiöön saakka, remontin yhteydessä kun poistimme turhaa seinää tuosta leivinuunin ympäriltä. Olohuoneen ikkunat, nuo kolme rinnakkaista, antavat etelään ja näin aurinkoisena kevätpäivänä, kun lehdetkään puissa eivät vielä varjosta ikkunoita, aurinko lämmittää olohuonetta jo aika mukavasti vaikka pakkasta ulkona on kaksikymmentä astetta.

Huomasin, että blogini vietti tammikuussa jo viisivuotissynttäreitään. Päivä meni unohduksissa ohitse, mutta mainitsemisen arvoinen se on silti. Viiteen vuoteen mahtuu jo paljon kaikenlaista, käsitöitä ja sitä muuta mukavaa. Alkuaikojen jutut tekisi välillä mieli unohtaa, teksti ja kuvat ovat nykyiseen silmääni köykäisiä ja jotenkin vieraita. Mutta kuten sanottu, viiteen vuoteen mahtuu jo kaikenlaista, alkuajan haparointi mukaan lukien. Ihanaa kevätpäivää kaikille!