Samettihame (vihreä)

Neulomisen alettua hieman puuduttaa (tosin yllättävän vähän, vaikka Fifi etenee etanavauhtiakin hitaammin..), kaivoin eilisen vapaapäivän kunniaksi kaapista esiin siellä jo puolisen vuotta odottaneen vihreän vakosamettikankaan. Kuten niin monille muillekin kankaille aina käy, kyseinen kangas oli tarrautunut kylkeeni kangaskaupassa ja jo siellä sanonut minulle tahtovansa hameeksi: Ja tyypillistä myös se, että toteutuksen aloittamiseen meni se puolisen vuotta aikaa.. Otin samalla kerralla leikkuupöydälle myös harmaan joustavan hamekankaan, joka myöskin oli odottanut kaapissa jopa edellä mainittua vakosamettia pidempään. Kaavaksi kaivoin hyvin palvelleen farkkuhameen kaavan (SK 11-12/04) sekä itse hameen mallia antamaan.
Olen huomannut, että ohjeiden noudattaminen on muodostunut itselleni lähes pakkomielteeksi. En pysty juuri makaroneja keittämään ilman, että katson pussin kyljestä montako litraa vettä pitää kattilaan laittaa.. Sama vaiva esiintyy siis ompelustenkin kohdalla, enkä voisi kuvitellakaan tekeväni edes tuollaista hamosta ilman kaavaa (VAIKKA lopputulos onkin sitten paljon alkuperäistä muunnellumpi..) Olen myös melkoinen pilkunviilaaja monissa pilkunviilaamista ruokkivissa pikku näpertelyissä, ja niinpä saan hameen tekemiseen helposti kulumaan kokonaisen päivän. Tahdon, että hame tuntuu ja istuu päällä hyvin, ja että sitä on mukava pitää. Tähän olennaisesti vaikuttaa vyötärökaitaleen onnistuminen. Eilispäiväisen vakosamettihameen kohdalla vyötärö onnistui oikein mainiosti. Ainoa ongelma on käyttäjän lievä pulskistuneisuus.. hame olisi siis parhaimmillaan jos nämä muutaman lölleröt saisi tästä vyötäröltä pois.. ;). Mutta sehän on vain ajan kysymys. Kunhan tästä ehdin, niin ompelen myös ne harmaasta kankaasta leikkaamani palat yhteen samettihameen kopioksi. Kaapissa odottelee myös harmaan kankaan siskonen, vastaavanlainen ruskea joustokangas, joka (kunhan ajankohta on taas SeOikea) muuntautuu joksikin hieman erikoisemmaksi hamoseksi (löytyy SK 8/05 s.10).
PS. Tämä on sitten taatusti ensimmäinen ja mitä luultavimmin myös viimeinen kerta, kun tulen julkisesti valokuvassa esiintymään keltaisissa sukissa: En vain yksinkertaisesti osaa pitää ylläni mitään keltaista, kuvanottohetken sukat ovat sukkapaketin kylkiäinen ja yllä ihan vain vapaapäivän kunniaksi... :S