Työmatkoja, virkattuja kuteita

Helei Blogimaailma! Olen selkä (aim bäck).

Pätsiasteille kuumentunut kaupunkiasuntomme ajoi meidät puoliskoni kanssa lähes kuukauden päiviksi asumaan Keravanjoen varteen. Siellä saimme rauhassa asustella Savossa lomailevan isäntäperheen poissaollessa, ei ollut kuuma. Oli ihanaa. Työmatka tosin triplaantui (ja edestakas laskettuna jopa sekstaantui [oho!]), mutta ei se meitä haitannut. Töiden jälkeen oli aikaa saunoa ja öllöstellä, ja toki tehdä käsitöitä. Blogin päivittäminen kuitenkin jäi, kaikkeen en pysty minäkään ;). Mutta nyt olemme palanneet: On ihanaa olla kotonakin, vaikkei kuumuus olekaan kadonnut. Lempo soikoon.



Päivityksiä tulenee seuraavina päivinä tiheämpään. Ensmäisenä esittelen (tulevalle) sukulaistytölle rippilahjaksi valmistuneen käsveskan, elikäs laukun. Putkiksen tilaamisenihan onnistui taannoin vallan mainiosti, ja trikoosta valmistui Vilman ohjeita noudatellen varsin näpsäkkä laukku. Vuorikankaat on taskuineen ja kaikki :)! Laukku piti sisällään myös pienen pussukan, jossa mukana laukusta toiseen kulkeutuu kaikkein tärkeimmät: huulirasva, sakset, pinnit ja pompulat, särkylääkkeet...




Lankana siis luonnonvalkea putkis trikookude. Puikkokoko oli kuusi. Ja vuorikangas alkaa käsittääkseni olla tuttua jo muillekin.. Minkäs teet ku se on niin nättiä!

Puolisko nuoleskeli sanomalla laukkua vaatimattomasti hienoimmaksi tekemäkseni käsityöksi :). Olen siihen toki tyytyväinen. Lähes valmiina odottaa myös vastaavannäköinen roosalaukku. Ja kunhan syksy taas saa, valmistuu itselleni ihan oma oliivilaukku. Kivaa!