Au!
Tuskan huuto. Kyynel ja toinenkin.
Enää ikinä en luota yhteenkään koneeseen..
Meidän tietokoneen kovalevy meni rikki. Niin, R I K K I. Ja tämän tapahduttua viime perjantaina elättelin vielä toiveita, että eräs tietokoneystävämme saisi tiedot (sanomansa mukaan) pelastettua. Mutta E I ... !!! Koko levy on aivan paskana. Ja niin, arvannet varmaan, ettei niistä varmuuskopioista tarvitse edes kysyä... rpkl snta ttuv jmltua hltvei! Kaikki valokuvat kahden vuoden (no, onneksi VAIN kahden, mutta silti niitä oli monta sataa) ajalta, KAIKKI KOULUJUTUT lukujärjestykset portfoliot esseet tutkintovaatimukset suoritukset KAIKKI kirjeet muistiinpanot merkinnät IHAN KAIKKI.
Mä oon vielä sellanen hamstraaja, että oon todellakin tallentanut kaiken vähänkin tärkeänä pitämäni.. Ja tärkein oli ne valokuvat.. miksi piti ostaa digikamera? Paperikuvia on paljon vaikeampi hävittää...
Uusia menetettyjä asioita tulee koko ajan mieleen. Tässä juuri uuden koneen netin aukaistuani totesin kaikkien kirjanmerkkien menneen, ja niistä nimenomaan ne käsityöohjeiden linkit, joihin sattumalta ihan vahingossa on jossain törmännyt, eikä varmaan enää uudelleen koskaan löydä. Pylly.
Voiko tästä oppia jotain? Voitteko te (pliis!!?) oppia tästä jotain?
Miten tekniikkaan voikin luottaa niin sokeasti? Tottakai olen tiennyt varmuuskopioiden tarpeen, mutta seonvaanjäänyt.. Ja sitten, piu, kaik män..
Tuskan huuto. Kyynel ja toinenkin.
Enää ikinä en luota yhteenkään koneeseen..
Meidän tietokoneen kovalevy meni rikki. Niin, R I K K I. Ja tämän tapahduttua viime perjantaina elättelin vielä toiveita, että eräs tietokoneystävämme saisi tiedot (sanomansa mukaan) pelastettua. Mutta E I ... !!! Koko levy on aivan paskana. Ja niin, arvannet varmaan, ettei niistä varmuuskopioista tarvitse edes kysyä... rpkl snta ttuv jmltua hltvei! Kaikki valokuvat kahden vuoden (no, onneksi VAIN kahden, mutta silti niitä oli monta sataa) ajalta, KAIKKI KOULUJUTUT lukujärjestykset portfoliot esseet tutkintovaatimukset suoritukset KAIKKI kirjeet muistiinpanot merkinnät IHAN KAIKKI.
Mä oon vielä sellanen hamstraaja, että oon todellakin tallentanut kaiken vähänkin tärkeänä pitämäni.. Ja tärkein oli ne valokuvat.. miksi piti ostaa digikamera? Paperikuvia on paljon vaikeampi hävittää...
Uusia menetettyjä asioita tulee koko ajan mieleen. Tässä juuri uuden koneen netin aukaistuani totesin kaikkien kirjanmerkkien menneen, ja niistä nimenomaan ne käsityöohjeiden linkit, joihin sattumalta ihan vahingossa on jossain törmännyt, eikä varmaan enää uudelleen koskaan löydä. Pylly.
Voiko tästä oppia jotain? Voitteko te (pliis!!?) oppia tästä jotain?
Miten tekniikkaan voikin luottaa niin sokeasti? Tottakai olen tiennyt varmuuskopioiden tarpeen, mutta seonvaanjäänyt.. Ja sitten, piu, kaik män..
Piu piu.
voi ei, otan osaa. Kamalaa.
VastaaPoistaMulle kävi noin syksyllä, kovalevy lakkasi pyörimästä ja emolevy tilttasi. Mitään varmuuskopiota ei ollut, tietenkään. (nyt on...) Onneksi tietokonefriikki mieheni ei halunnut heittää konetta pois ennenkuin oli ihmetellyt että "mitä se on syönyt", ja käynnisti sitä Linuxin avulla tms. Sitten yksi kerrallaan onnistui kaivelemaan ne kovalevyllä olleet kalleudet esiin. Se vei viikon, kone piti yhden tiedoston jälkeen aina nostaa pystyyn uudelleen...
Tämä omakohtainen tarina oli tässä vain siksi siis, että älä luovuta vielä. Ehkä ne voidaan pelastaa. Viikon se voi viedä, tai kaksi, mutta on ne tiedot sen arvoisia
Otan osaa.
VastaaPoistaMeillä katosi jokunen vuosi sitten puolen vuoden kuvat. Sen jälkeen otamme varmuuskopioita hiukan useammin, ja varsinkin aina kun luen/kuulen jonkun kovalevyvaurioista (ikävän tavallista, mutta hyvä muistutus). Niinpä varmuuskopiointi pyörii taustalla nyt.
Täällä myös viime keväänä. Linuxillakaan ei saa mitään irti. Ollaan säästetty rahaa, jotta vois lähettää kovon korjaukseen. Siellä tosiaan myös itsellä ~3000 kuvaa, koulujutut, (ex)miehellä noin 100 omatekemää biisiä, joita ei missään muualla ole.
VastaaPoistaJa tietysti se poksahti juuri ennen kuin oli aloittanut ottamaan mitään talteen.. :S
Luulin, ettei siitä koskaan pääse yli, mutta noooh. Kyllä minä niitä kaipaan, ja aion kyllä saada takaisin. Maksaa aika nannasti vaan opiskelijalle noiden firmojen korjaukset, tai edes tarkistukset. :|
Voi surku, osanottoni! :(
VastaaPoistaTyöjutuista mä kyllä muistan (yleensä) ottaa varmuuskopiot, mut täytyy sanoa, että henk.koht. juttujen kanssa homma on ihan retuperällä. Pitäis varmaan ryhdistäytyä homman suhteen.
Voi ei! Pelkään aina että itellekkin käy noin, mutta siltikään en oo mitään varmuuskopioita ottanu:/ Ehkä nyt ois jo aika.
VastaaPoistaKiitos lohdutuksen sanoista.. :S
VastaaPoistaKait tämä on niitä juttuja, joita ei tule ajatelleeksi ennen kuin se osuu omalle kohdalle. Suosittelen kuitenkin kaikille ennalta varautumista asian suhteen, ei näytä nimittäin ihan harvinaistakaan kovalevyn kosahtaminen olevan..
Toivossa on hyvä elää, ja vanha kovalevymme saa odottaa mahdollista pelastajaansa. Eihän sitä tiedä, jos tekniikka kehittyy taas muutaman vuoden aikana niin, että tiedostojen pelastaminen on helppoa ja halpaa :).
Lohdutus täältäkin. Ja ehkä tästä voi oppia ottamaan niitä varmuuskopioita? Nimim. itsekin kantapään kautta oppinut (ja kyllä muuten lensi sillon ärräpäitä).
VastaaPoistaOtan osaa. :(
VastaaPoistaTäällä kävi sama juttu ennen joulua. Iskä onneksi sai pelastettua kaiken! KAIKEN! Sen jälkeen tilattiin valokuvista paperiversiot ja kaikki muut tiedostot ovat kopioituna. Nyt uusi kone puksuttaa tuossa vieressä.
VastaaPoistaMulla ei oo myöskään mistään varmuuskopioita ja kaikki tärkeet asiat koneella, joten mä voisin kyllä tästä oppia. Katsotaan sitten, opinko ihan oikeesti... syvää myötätuntoa tunnen, toi on ihan kamala tilanne!
VastaaPoistaJuon täällä menetetyn kovalevyn muistoksi. Hävitän muistini menetetyn muistin muistoksi. Musta Lampas hyväksyy toimintani. Kai. Ehkä.
VastaaPoista