24 elokuuta 2007

Väripohdintoja...

Kävin tänään, pitkästä aikaa voisi sanoa, vaateostoksilla kaupungilla. Löysinkin jotain kivaa. Ja ensimmäistä kertaa huomasin muuten kiinnittäväni huomiota kankaiden materiaaleihin: Luin tuoteselosteita ja pystyin hylkäämään kivannäköisen vaatteen hyllyyn ihan suosiolla pelkän näppituntuman perusteella. Akryyli, hyi!

Mutta se minkä kauppoja kierrellessä huomasin, oli keskittymiseni väreihin. Tajusin kuinka värikeskeistä vaatekaupoissa ajelehtimiseni oli, ja on yleensäkin. Kuljin hyllyjen väleissä, rekkien ohi, ja tajusin jättäväni täysin huomiota vaille kaikki sellaiset vaatteet, jotka eivät kuulu perusvärimaailmaani. Mallista ja muodoista viis. Noh, ajattelin, tämä lienee varsin normaalia. Kai ihmisillä lienee ne omimmat värit, joita sitten ensisijaisesti myös suosii. Eihän lempiväriä turhaan kysellä. Mutta entäs sitten, kun jokin väri on jollakin hetkellä jollain tavalla muodikas? "Keltainen on uusi valkoinen. Sininen on uusi keltainen.. punainen matto täyttyi sinisistä mekoista.. pukeuduthan kesällä vihreään..." Onko ihmisiä, joiden lempiväri todella vaihtelee muodin mukaan, sen mukaan mitä vaateteollisuus kulloinkin tuottaa? Pystytkö sinä siihen? Itse ahdistun tällaisesta. Niin kauan kuin muistan, olen valkannut vaatekaappiini maanläheisiä värejä, riippumatta siitä mikä väri milläkin hetkellä in. Enhän minä edes tiedä mikä väri milläkin hetkellä on in! Tai yleensä, jos tiedän, olen jo puoli vuotta myöhässä.. Värifakkiintumisessani on siis täytynyt olla aikoja, jolloin olen ollut epämuodikas. Väärän värinen. Oikeastihan se ei minua haittaa, sillä olen sen värinen kuin tahdon olla. Tai itseasiassa en edes sen värinen kuin tahdon, vaan tämän värinen koska en mitään muuta voisi edes olla. Ja kukapa ei olisikaan juuri sitä mitä tahtoisi, tai sitä mitä sisimmässään olisi?! Mutta kuinka niinkin syväänjuurtunut asia voisi muuttua vaateteollisuuden tuottamien värikausien mukaan, kuin lempiväri? Mihin sillä sitten ylipäänsä pyritään, että värikaudet vaihtelevat, ja jokaiselle kaudelle on oma värinsä? Ostavatko ihmiset todella enemmän vaatteita, kun värikoodaus on aina saatava päivitettyä ajan tasalle? Onko asia todella näin yksinkertainen?

Minulle ihmiset ovat aina jonkin värisiä. Joillekin sopii kauniisti juuri ne värit, joita itse pukeutumisessani karsastan. Joku on aivan selkeä oranssi, toinen taas sininen... Eiväthän kaikki voi mukautua muodin luojien koodien mukaan? Silloinhan saadaan iso kasa vääränvärisiä ihmisiä, ja vielä isompi kasa keskenään samanvärisiä ihmisiä. Ja kun ei ne perusväritkään ole itsessään niin yksiselitteisiä.. Väreistä löytyy laajuutta ja skaalaa: Murrettuja ja puhtaita ja häivähteleviä ja selkeitä... Itse rakastan keltaiseen taittuvia murrettuja oliivinvihreitä, mutta karsastan sinisempiä myrkynvihreitä. Miksi siis väriasioista pitäisi tehdä niin yksiselitteisiä?

Itselläni menee kaupoissa ainoastaan hermo, kun tarjolla ei ole kuin haaleaa keltaista tai hailakoita turkooseja. Tai nyt sit näitä violetteja joka paikassa? Entäs viime kesänä, kun meinasin joutua matkustamaan interreilillä kokonaan ilman sadetakkia, kun urheiluvaateketjut myivät naisten malleissa ainoastaan vaaleita sinisiä ja -punaisia?

Olen rajoittunut. En pysty uusiutumaan. Myönnetään. Kenellekään ei liene epäselvää, mitkä ovat todellisia lempivärejäni? On joitain värejä, joita en vain osaa kuvitella ylleni. Ja tällä hetkellä tuntuu, että kaupat ovat kuitenkin pullollaan juuri niitä. Mitä silloin voi tehdä? Tänään kävi hyvä tuuri, ja kaupoissa näytti olevan tarjolla hieman oranssia ja ruosteenpunaistakin. Enkä minä ole mikään himoshoppaaja, en tarvitse uutta joka kuukausi. Mutta tosiasiassa pitäisi varmaan perehtyä syvemmälle maanläheiseen maailmaan, sillä sieltähän ne minun värit oikeasti löytyisivät...

8 kommenttia:

  1. Itse en varmaan kymmeneen vuoteen pukeutunut muuhun kuin mustaan ja punaiseen. Viime kesänä kuitenkin koin valaistumisen ja olen alkanut kokeilla uusia värejä, ja kas maailma on pullollaan kivoja minulle sopivia värejä.

    Itse olen siis hyvinkin iloinen, että värit vaihtuvat kausittain/vuosittain. Tällöin on melkein pakko kokeilla jotain uutta, kun niitä omia lempivärejä ei välttämättä saa kaupasta aina.

    En minä seuraa trendejä/muotia, mutta katselen kiinnostuneesti kaupoissa uusia (ja vanhoja)värejä. Koitan ylleni, ihastun tai vihastun. Laitan hyllyyn takaisin tai ostan. Ostan vain sellaisia värejä, joissa viihdyn, mutta olen huomannut, että niitä on monia muitakin punaisen ja mustan lisäksi. Viime syksynä löysin vaaleanpunaisen ja ruskean ja tänä syksynä vihreä tuntuu myös kiinnostavalta.
    Nauttikaamme siis väreistä ja malleista, jotka eivät ole lemppareitamme tällä hetkellä, niistä voi vielä tulla!

    VastaaPoista
  2. Taidan tykätä aika samanlaisista väreistä kuin sinäkin. Viime vuosina joukkoon on tullut sitten yllätyksiäkin, kuten vaaleita sävyjä jotka olen yleensä ohittanut ällötyksinä. Siskosta olen huomannut, että "lällyvärejä" voi pukea päällensä hyvinkin rokisti, kun vaan taitaa (eikä matki kauppojen mallinukkeja).

    VastaaPoista
  3. Omaan vaatekaappiin kun katson, niin kylläpä on minunkin värimaailma kovin rajoittunutta. Mustaa, valkoista ja ruskeaa ja sinistä. Ja ruskea ja sininenkin mielellään tummina sävyinä. Pari vuotta sitten ostin vaaleanpunaisen paidan, kun ajattelin, että pitäähän minullakin olla yksi muotivärinen paita ja kun vaaleanpunainen näyttää joidenkin ihmisten päällä niin kauniilta Noh, tuolla se kaapissa on, mutta ei ole kovinkaan montaa kertaa päälleni erehtynyt ja miekkonenkin tuumasi, että ei sinulle sovi tuon väriset vaatteet.

    Samaan ongelmaan olen minäkin törmännyt kaupoissa. En voi kuvitella esimerkiksi pastellisävyjä vaatteisiini, joten viimekesän ja tämänkin kesän muotivaatteet jäivät värien takia ostamatta. Onneksi nyt on joidenkin kauppojen valikoimiin alkanut tulla myös ruskean sävyjä ja muutenkin luonnonläheisiä värejä. Pidetään siis vaan jokainen omat värimme, mitäs sitä suotta muodin mukaan itseään muuttamaan.

    VastaaPoista
  4. Minä suhtaudun väreihin tunteella ja vaistolla ja inhokki- ja suosikkivärit vaihtuvat tasaisesti vaikka tietyt neutraalit värit (musta!) ovat kestosuosikkeja. En voisi kuvitella pitäväni vuosikymmenestä toiseen aivan samoista väreistä. Muotivärien kanssa tällä on tekemistä vain sen verran, että kauppojen värivalikoima rajoittaa ostamisiani ja ehkä joskus pakosta joukkoon eksyy jotain muotiväristä, jota en muuten ostaisi, vain sen takia, että tarjonta on mitä on ja jos malli sopii, ei auta "köyhän" valittaa.

    VastaaPoista
  5. Jollain tasolla olenkin sitä mieltä, että uusiakin värejä pitäisi kokeilla. Ja hyvin hiljakseen, aika ajoin huomaan näin tekevänikin. Tänä keväänä olen esimerkiksi kiinnittänyt ensimmäistä kertaa huomiota keltaisiin väreihin - en tosin niihin lällyihin vaan vähän rokimpiin vihreää taittaviin keltaisiin.

    Uhoava Gnu, kommenttisi lällyvärien pukemisesta "rokisti" on hyvä. Ja totta. Siitähän se riippuu paljolti miten niitä vaatteita yhdistelee. Kun vain osaisi. Ja uskaltaisi.

    Kaisa, ehkä meidän molempien pitäisi opetella katsomaan hieman laajemmalla kuvaputkella.. Ehkei laajentaminen tarkoita kokonaan uusia värejä (vaaleanpunainen, pastellisävyt, hrh..) vaan vaikka niitä tuntemattomampia taittumia niistä omista väreistä..?

    Memmu, ihailen sitä että värimakusi voi muuttua niin paljon helpommin. Uudistut, toisin kuin eräät... Voisikohan tällä olla jotain tekemistä persoonallisuudenkin kanssa? Voisin helposti kuvitella..

    Eilinen värimanifestini sotii erityisesti muotivärimaailmaa vastaan. Myönnettäköön, että värien puolesta voisin olla hieman laajakatseisempi, mutta jos ne kauppojen värit ei silti vaan millään iske..? Jos väri ei herätä mitään tunteita, tai jos herättää niin nekin on negatiivisia? Silloin mulla jää vaatteet ostamatta (tai ostan "pakolla" jotain, joka jää vuosiksi kaappiin makaamaan.)

    VastaaPoista
  6. Maijamirjami24/8/07 21:38

    Mielestäni pitää aina pukeutua siihen väriin, missä tuntuu hyvältä, eikä jättäytyä jonkin muodin tai minkä lie värianalyysin orjaksi. Itselläni värit vaihtuvat osittain vuodenaikojen, osittain kyllä myös muodin vaikutuksesta. Maanläheiset sävyt tuntuvat aina ihanilta syksyllä, kellanvihreät ja muutenkin kirkkaammat värit keväällä ja kesällä. Talvella kääriydyn tummanruskeaan, mustaan ja harmaaseen. Variaatiota tulee sitten muodin mukana, esim. nyt myönnän pitäväni purppurasta ja violetista, kesällä nautin turkoosista. Vihreän eri sävyjen voittanutta ei kyllä ole vielä nähty... :D

    VastaaPoista
  7. Kyllähän tuo värimaun muuttuminen varmaan tavalla tai toisella kertoo jotain persoonallisuudesta. Mitä se sitten onkaan minunkaltaisellani ihmisellä, joka yhtenä vuotena himoaa sanotaan vaikka punaisen perään, mutta seuraavana ei enää kärsi nähdä tätä ennen niin ihanaa väriä silmissään - sen sijaan ennen inhottu violetti onkin yhtäkkiä maailman ihanin väri???

    VastaaPoista
  8. Kauppojen värivalikoima on yksi syy, miksi en tykkää ostaa valmiina mitään. Varmaan vähän vaikuttavat myös suomalaisten kuluttajien pysyvämmät mieltymykset. Olin vuosi sitten pari kuukautta Ranskassa ja kaupoissa näkyi varsin tummaa ja murrettua värimaailmaa (mustaa, viininpunaista, luumua, sammalenvihreää). Shokki oli melkoinen kun tänne palatessa kaupoissa oli vastakohtainen paletti, tyyliin vaalean keltaista, lilaa ym ja vieläpä keskellä synkintä talvea! Harmi vaan, että nuo tummat ja murretut sävyt ovat niin mun juttu ja pastelleissa näytän ihan olmilta.

    En ole tätä niin tiedostanutkaan ennen kun luin tekstisi, mutta huomasin itsekin ajattelevani ihmisiä tietyn värisinä, multa löytyy kaveripiiristä ainakin ruohonvihreä, likainen violetti ja baby-liila :)

    VastaaPoista

Kiitos kun jätät sanasen!