28 tammikuuta 2009

ohi män

Töppömikätöppö.

Ilmeisesti kolmevuotiaan synttäreitä ei enää muisteta. Blogini vietti juhlapäivää toissa sunnuntaina, 18. päivä, ja nyt sen vasta muistin. Vähän surullista. Yleensä muistan synttäripäivät hyvin.

Tess kirjoitti hyvän kirjoituksen oman bloginsa yksivuotissynttäreiden kunniaksi. Juuri tuollaisia asioita minäkin olisin halunnut kirjoittaa, jos olisin löytänyt oikeat sanat. Eli käykää lukemassa sieltä ja kuvitelkaa, että mullakin on samanlaisia asioita mielessä :). Kyseisen postin kommenttiloorassa on myös mielenkiintoinen ja hauska keskustelu väreistä ja ennenkaikkea neulojien pakkomielteistä. Kannattaa lukaista :) Omiksi pakkomielteikseni luen seuraavat: tasoneule on aina lopetettava nurjan kerroksen jälkeen, kuvio- tai palmikkoneule on yleensä lopetettava kuvio- tai palmikonkierto kerrosta edeltävään kerrokseen. Täten menettelemällä saa neulomisen aina aloittaa "kivalla" kerroksella! Lähes pakkomielteisesti suhtaudun myös keskeneräisiin neuleisiin: vain hätätapauksessa aloitan uuden neuleen edellisen ollessa kesken. Tällä hetkellä mulla ei taida olla ainoatakaan neuleUFOa (virkkausUFO löytyy). Sama liittyy myös lankoihin. En oikeastaan kykene ostamaan uutta lankaa, jos en tiedä mitä projektia varten sen ostan. Tästä poikkeuksena -voisiko sanoa ensimmäinen retkahdukseni- 800 grammaa keltaista Isoveikkaa. Ja niin, vielä Tessin kommenttilooran inspiroimana tajusin tämänkin: pidän lähes aina pakkomielteen omaisesti tukkimiehen kirjanpitoa neulottavista kerroksista. Ohjepaprut on aina täynnä ihmeellisiä merkintöjä. Pitäispä joskus ottaa niistä oikein kuva :).

Että sellaista. Nämä "pakkomielteet" selvästi kertovat minusta jotain, pinko mikä pinko. Hauskoja, suhtaudun niihin kuitenkin lähinnä ylpeydellä -tällainen minä, tykkään musta. Vaikka monet ovat jo jättäneet kommenttia Tessin postin yhteyteen, kuulisin mielelläni mitä erikoisia tapoja teillä on neulomisen tai käsitöiden suhteen. Niitä on niin kovin hauska lukea!

Yliopistolle ilmestyi viime viikolla harvinainen vieras :).

6 kommenttia:

  1. Mulla on ollut hauskoja hetkiä lukiessani niitä kommentteja, vaikka samalla huomasinkin omaavani pakkomielteitä ehkä liikaakin omiksi tarpeikseni :D Tässä saat muutaman lisää.

    Siinä missä valtaosa neulebloggaajista tuntuu haalivan ympärilleen hillittömät määrät lankaa, minä pyrin pitämään lankavarastoni kohtalaisen pienenä (reilusti alle 10 kiloa). Minua alkaa oikeasti ahdistamaan, jos lankoja on nurkissa liikaa. Vaikka mieleni syövereissä onkin se pikku hamsteri, joka näkisi itsensä mielellään valtaisan lankavaraston ympäröimänä, ahdistun siinä vaiheessa, kun lankaa alkaa olla varastossa liian moneen projektiin. Olen niitä ihmisiä, jotka esimerkiksi keräävät kirjoja, mutta kun niitä alkaa olla liikaa, hankkiudun osasta eroon esim. myymällä. En siedä ahtautta enkä joka puolella majailevia nyssäköitä.

    Ostan lankani tiettyjä projekteja varten. Vaikka lankakaupassa saatankin katsella lankoja ihastellen, jätän ne ostamatta, jos niille ei ole mitään tiettyä tarkoitusta jo valmiiksi päässäni.

    Harrastan myös tuota tukkimiehen kirjanpitoa. Uusiokäytän kirjekuoria kirjoittelemalla esim. sukkia neuloessa kerrosmääriä ylös, joten toista sukkaa neuloessa ei tarvitse muuta kuin neuloa vain menemään.

    Tunnen suurta intohimoa raitoihin. Ihailen toisten blogeissa raitasukkia ja muita neuleita, mutta itseltäni niitä ei juurikaan löydy. Monta kertaa olen ajatellut ostaa jotain tietyn väristä (vain harvat miellyttää minun värisilmääni) itseraidoittuvaa lankaa, mutta aina se on jäänyt. Ehkä siksi, että koen perussukan neulomisen hiukan tympeänä touhuna.

    Ohoh, tulipas tästä tilitys. Lisääkin löytyisi, mutta ei jaksa kirjoittaa enempää :D

    VastaaPoista
  2. Myöhästyneet onnittelut synttäreistä!
    Erikoisia tapoja on varmaan enemmän, kuin haluan myöntää, mutta yksi sellainen on ihmeellinen säästän-tuhlaan -vaihde, joka multa löytyy.
    Saatan viikon, kakskin, pohtia ja tuumailla ja vertailla nettikauppojen hintoja vaikkapa jonkun tietyn langan osalta - enkä tilaa sitten kuitenkaan. Sitten saatan poiketa kivijalkakaupassa, josta ihan hetken mielijohteesta ostan ko. lankaa, vaikka se maksais paljon enemmän, kuin mitä sen hinta oli halvimmassa nettikaupassa. Eli välillä kontrolli on ihan über tiukka ja välilä sitä ei ole ollenkaan...

    VastaaPoista
  3. Varmaan lähes koko tuon kolmen vuoden ajan olen blogiaisi seurannut. Kiitos siis näistä vuosista.

    Minä puolestani tarvitsen ainakin kaksi neuletta, mielellään useammankin kulkemaan rinnakkain. Sitten seilaan neuleesta toiseen fiiliksen mukaan. Välillä pitää saada väkertää, toisinaan päästellä lujaa tasaisella pinnalla lisäksi pitäisi olla mahdollisuus valita edestakaisen ja suljetun neuleen välillä.

    Lankaa en hamstaraa, mutta hankituille langoille saattaa koittaa suunnitelman B:n aika ennenkuin alkuperäinen suunnitelma pääsee puikoille. Minun neulomiselle ehkä kaikkein leimallisinta on kulkea fiiliksen mukaan, eikä jurrottaa missään raja-arvoissa. Tästä seuraa, että joskus lanka tuntuu olevan sopimaton kaikkeen mitä sille yrittää tarjota ja varastoihin ajautuu muuta sitkeästi varaston pohjalla nököttävä inhokkikerä. Suurella intohimolla suhtaudun langanloppuihin ja nautin suuresti, jos keksin langanlopulle neuleen valmistumisen yhteydessä käyttötarkoituksen, joka toteutuu saman tien.

    Niin, päättelyä vältellään aina viimeiseen asti ja annetaan neuleen levätä jonkin aikaa ennen päättelyyn ryhtymistä.

    VastaaPoista
  4. Onnea blogillesi! Sinun blogi oli ensimmäinen neuleblogi, jota ryhdyin lukemaan ja sen myötä innostus muitakin blogeja ja omaa blogia kohtaan kasvoi.

    Eipä ole aiemmin tullut sen kummemmin mietittyä, mitä kummallisia tapoja sitä on neulomiseen liittyen. Yleensä teen vain yhtä neuletta kerrallaan ja yritän saada sen loppuun asti, ennen seuraavan aloittamista. En myöskään ole lankahamsteri. Hipelöin ja ihailen kyllä kaupassa lankoja, mutta tosi harvoin ostan edes alennuslankoja, jos en tiedä, mitä niistä teen.

    Myöskin minulla on tarve neuloa aina nurja puoli viimeiseksi kerrokseksi, ennen kuin lopetan neulomisen. Suljetussa neuleessa yritän päästä kerroksen vaihtumiskohtaan. Samoin kuvio- ja pitsineuleissa, tavoitteena on aina tehdä yksi mallikerta valmiiksi. Nykyään tosin harvemmin pääsen tähän tavoitteeseen. Myös minä pidän jonkinlaista kirjanpitoa varsinkin sukkia ym. parillisia neuleita neuloessa. Yleensä merkinnät ovat sellaisia, että niitä ei varmasti muut ymmärrä.

    Jännä, miten samanlaisia tapoja neulojilta löytyy... suurimpana erona ehkä on, että neulojat jakautuvat lankahamstereihin ja vähemmän hamstereihin, sekä sellaisiin, joilla pitää olla monta työtä yhtä aikaa tekeillä ja sellaisiin, jotka pysyttelevät tiukasti yhden projektin parissa, vaikka sen valmistumiseen menisi vuosi.

    VastaaPoista
  5. Onnea blogillesi!

    Minustakin oli mukava lukea neulojien omituisuuksista. Ajattelin ensin, että ei mulla ole mitään omituisuuksia, mutta kun luin muiden kommentteja, huomasin että onhan mulla. Voin ihan huoletta jättää neuleen mihin kohtaan hyvänsä, jopa sukkapuikon voin jättää kesken, jos tulee oikein kiire jonnekin. Toinen on se, että olen tosi huono tekemään ohjeista. Jokaista ohjetta on pakko vähän muokata. Ja jos teen ohjeesta, se on sitten yhtä purkamista, kun en malta lukea sitä ensin kokonaan.

    VastaaPoista
  6. Onnittelut!

    Yksi omituisuuksistani liittyy kerrosmääriin. Jos jotain pitää neuloa x senttiä, pyrin saamaan kerrosmääräksi jonkin kivan luvun. Tämä silloinkin, jos teen esim. pipoa, eli ei tarvitse tehdä kahta samanlaista. Kivimpia lukuja ovat viidellä jaolliset, seuraavaksi parilliset. Hätätapauksessa menee esim. yhdeksän, koska sen kolme kertaa kolme.

    VastaaPoista

Kiitos kun jätät sanasen!