25 kesäkuuta 2009

Lämmitellen

Meneehän se päivä näinkin...






Tykkään meidän kotitiestä. Ja isoista haavoista saunan takana. Haapojen havina kuuluu sisälle asti, jos osaa kuunnella.




Ja tykkään meidän puutarhasta. Ruoholeikkuria ei tarvitse käyttää. Eikä tartte kastella. Eikä lannoittaa. Yritän opetella kukkien nimiä. Ja väistellä ampiaisia. Tosin ne taitavat olla vain niitä, jotka näyttävät ampiaisilta, mutteivät ole.

9 kommenttia:

  1. Kesäinen kukkaniitty on kaunis. Helppohoitoinen ja huoleton.

    VastaaPoista
  2. Oi onnea! Ihania kuvia!

    VastaaPoista
  3. Ihanan kesäisiä kuvia :) Kimalaisia ovat luultavimmin, jos ovat palleroisempia kuin ampiaiset.

    VastaaPoista
  4. Tuollainen vähän kärrytiemäinen heinikolla oleva tie on mun mielestä parasta maaseudun idyllissä. Pitäisköhän tuolle niitulle joskus vikatetta näyttää? Jostain varmaan löytyy niitynhoito-ohjeita, niitähän suojellaan ja yritetään entistää.

    VastaaPoista
  5. Meidän ukki ei myöskään antanut leikata nurmikkoa niin kauan kuin se kotona asusti. Luonnonvarainen niitty on omalla tavallaan kaunis. Enkä minä ymmärrä, miksi jotkut ovat niin hullun lailla nyppimässä jokaisen voikukan pois, heti kun niitä kasvaa.

    Teidän koti näyttää ihanalle. Toivottavasti me päästään joskus siellä asti käymään.

    VastaaPoista
  6. Nättiä!

    Niittyleinikki ja metsäkurjenpolvi vois olla hyviä nimiä opeteltavaksi ;)

    VastaaPoista
  7. Nohnoh.. Kyllä minäkin edes sen verta tiedän :)! Mutta nurmitädyke ja muutamat muut on vielä opettelussa..

    VastaaPoista
  8. kesä ja aurinko. aah!

    VastaaPoista

Kiitos kun jätät sanasen!