Köllöttelytäkki

Minun ainua kälyni sai vauvan!
Tällä kertaa ajattelin, että ilahduttaisin vauvaa ja perhettä jollain uudella tavalla neulomusten sijaan. Päätin kokeilla tilkkutäkin ompelua. (Muun muassa Pikku-Ketun tekemät upeat tilkkutäkit toimivat innostajina ja inspiroijina.) Ainoat tilkkuilukokemukseni rajoittuvat ala-asteella ommeltuun koristetyynyyn. Niinpä tämä projekti sisälsi monia uusia vaiheita ja monta ihmettelyn ja pähkäilyn hetkeä. Minkäänlaista ohjettahan minulla ei tietystikään ollut vaan sovelsin kaiken sillä kuuluisalla MuTu-tuntumalla. Täkki sisältääkin varmasti kaikki mahdolliset virheet, joita ensimmäisen tilkkutäkin kanssa nyt ylipäänsä voi tehdä.. Mutta tarkoituksessaan - vauvelin köllöttelyalustana - täkki ajanee asiansa.


Värivalintoja pohdiskelin hetken tätä täkkiä varten. Lopulta päädyin tuollaisiin vaaleavoittoisiin sävyihin, sillä pyrin miellyttämään hiukan myös vauvan vanhempien värisilmää. Riemunkirjavuus jäi siis tästä täkistä puuttumaan ja yleissävy on varsin rauhallinen, jopa laimea. Vauvan pulautteluja ja muita tahraantumisia silmällä pitäen täkki on kuitenkin konepestävä 40 asteessa.


Täkin viimeistelyvaiheessa eniten päänvaivaa aiheuttivat tikkausten tekeminen.. siis etu- ja takapuolen sekä vanun toisiinsa liittäminen. Tätä varten minulla ei ollut mitään ohjetta enkä jaksanut sellaisia ryhtyä kaivelemaankaan. Niinpä sitten ommella surauttelin ompelukoneella kaikenlaisia ompeleita, jotta vanu pysyisi suorana kankaiden välissä.. Ehkäpä ensikerralla täytyy tutustua tikkaamisen saloihin paremmin. Ja jos kärsivällisyyttä löytyisi, voisihan sitä harkita käsin tikkaamista, kuten Tiina teki tässä häkellyttävän upeassa täkissään.




Tulevaa silmälläpitäen kannattaa muistaa, että itselleni mieluisin vaihe täkin tekemisessä oli eläintyyppien suunnittelu ja niiden käsinompelu täkkiin kiinni. Ehkä kannattaa siis jatkossakin harkita näitä pikkutyyppejä täkkien joukkoon...