Vihdoinkin

pääsimme muuttamaan takaisin kotiin. Ihanaa!

Pari viikkoa olemme nyt saaneet asua jälleen kotona. Siivoilua, pakkausten purkamista riittää eikä remonttikaan ole vielä ihan pilkulleen valmis, mutta tärkeintä on, että täällä ollaan! Yhtäkkiä loppui se ainainen eestaas matkustaminen, milloin ollaan raksalla ja milloin kotona, kuka hoitaa lasta ja missä välissä ehdin mitäkin tekemään. Nyt olemme täällä ja asiat kulkevat eteenpäin omalla painollaan. Hitaasti, mutta kulkevat kuitenkin. Samanaikaisesti on lumi ja pakkanen verhonnut maiseman ja olemme Potun kanssa sulkeutuneet talvipesäämme. (En muista koska viimeksi tällainen talvi olisi alkanut jo marraskuussa!)

Vipinää tosin riittää talvipesässäkin. Pitkin syksyä vitsailin aina niitä iänikuisia remonttijuttuja kertoessani, että toivottavasti pääsemme muuttamaan ennen kuin Pottu alkaa liikkumaan. No niinhän siinä sitten kävi, että olimme ehtineet asua parisen viikkoa, kun seitsemänkuukautispäivän kunniaksi Pottu lähti määrätietoisesti ryömimään eteenpäin (kohti kaukosäätimiä, tietenkin). Vauhti ei tosin onneksi vielä päätä huimaa, joten kiikkerimmät muuttolaatikot ehtii vielä edeltä siivoamaan pois alta. Mutta nopeasti näyttävät taidot kehittyvän.. muutenkin tuntuu, että tytöstä on ihan viikossa tullut paljon isompi, jollain tapaa.. ei enää niin vauva (vai miten sen sanoisi). Kuvina tänään satunnaisia otoksia ulkoa ja sisältä viimeisten parin viikon ajalta.