Lankaostoksia, vanhoja tekeleitä ja uusia suunnitelmia

Pysähdyin eilen Hakaniemessä vaihtaessani opiskelurakennusta toiseen. Tarkoitukseni oli lähinnä katsella tekemistä odottavaa vauvaneuletta varten merinovillaa, mutta toiseksihan se muuttui. Kauppahallista tarttui mukaani vaalean vihreää mohairlankaa, josta tarkoituksena olisi kokeilla ihka ensmäistä Fifiä. Väri sinällään ei sovellu omaan karderoopiini, eikä lahjansaajaakaan ole vielä tiedossa. Ehkäpä vihreällä fifillä voisi lahjoa tulevaa anoppia..!? Ihanalla värillään huomioni kiinnitti Alpaca -lanka, jota olikin sitten pakko ostaa kaksin kappalein. Ruskeaoranssista alpacasta voisin yrkätä vaikka pipoa ihan omalle itselleni, vaikkei minulla kaupasta lähtiessäni ollut haisuakaan mitä parista kerästä voisin tehdä. Hatun ohella voisin kyllä harkita jotain huivin tapaistakin.. kutittaakohan tuollainen alpakka? Minulla ei aiheesta ole lainkaan kokemusta. Kolmas impulssiostos kohdistui bambupuikkoihin, jotka myöskin ovat ihan ensimmäiset laatuaan. Reipas kakskymppinenhän hallissa hurahti, vaikkei mitään ollut tarkoitus ostaa.

Kuvassa näkyy myös pari kerää (ruosteenoranssi ja murrettu vihreä) Tovea, jotka odottavat vain hetkeä päästä lapasiksi ja koneeseen huopumaan. En tiedä miksi tuollaisten täysin aivottomien lapasten neulomisen aloittaminen on ollut niin vaikeaa... Ehkä haikailen vielä niiden edellisten Toovejen perään? Jokatapauksessa oranssista Tovesta tulisi loistava pari alpakkahatulle/huiville: Ovat niin samaa väriä, eikä minua lankojen erilaisuus haittaa pätkääkään.

Jättiraitavillasukat valmistuvat hitaasti, mutta varmasti. Luennot ja junamatkat ovat parasta neulomisaikaa, näin kotosalla aika näyttää katoavan joihinkin ihan muihin juttuihin (vinkki: propositiolause ja konjuktiivinen normaalimuoto, kongruenssi ja HJP :-P!). En vain meinaa tajuta mikä into mulla on noita jättiraitasukkia tehdä.. väritys on niin hurja etten itse niitä luultavasti tule pitämään enkä niille toistakaan omistajaa vielä tiedä. Ehkä raitojen itsekseen tapahtuva ilmestyminen jaksaa innostaa, muuta selitystä en keksi.

BTW: Hakaniemen kauppahalli oli ihastuttava kokemus ihan ilman lankaostoksiakin. Olenhan minä siellä ennenkin käväissyt, mutta harvemmin enkä yläkerrassa koskaan. Ruokien tuoksu meinasi viedä nälkäisen tytön mennessään, ja yläkerran käsityökojuset sen viimeistään tekivät. Kauppahallireissua voisi suositella vaikka ulkomaan turisteillekin, sieltä kun saa kalakukkoo ja karjalanpiirakoitakin.