Kävin äänestämässä. Kylläpä riepoo koko äänestysoikeus... Tunnustan kuuluvani niihin 25%:iin suomalaisia, joilla ei vielä äänestyskopissakaan ole hajuakaan siitä ketä ääneestää. Kumpainenkaan äänestettävistä ei millään tavalla saanut minua vakuuttumaan suuntaan tahi toiseen. Tunnollisena Suomen kansalaisena en kuitenkaan voinut jättää äänestämättä, ja meinasin jopa protestoida samoin kuin Satusetä.. Lippulappuseen tuli kuitenkin numeroinen alle kympin, sattuman kauppaa ja arpaonnea sillä ken voittaa. Räkä soikoon!
Mutta jotain aiheestakin. Neuloin jokunen aika sitten kokeilunhaluisena Novitan Huopasesta valkeat lapaset, joihin koristeeksi kirjailin kuvioita Sandnesin Tove:sta. Lapasista tuli odotusteni mukaisesti kovat, jäykät ja liian paksut. Ainakin omaan makuuni. Niinpä luovutin lapaset ystävälleni, joka ilolla ne vastaan otti. Valitettavasti en kerennyt ottaa kuvaa valmiista lapasista, kutistumisprosentti oli kuitenkin huomattava.
Viime talvena neuloin ja huovutin omaan käyttööni lapaset oranssista Tovesta. Tove on huopuneena ihanan pehmeää ja ohutta, tykkään siitä kovin paljon kyllä. Valitettavasti hukkasin lapaset kevään loppumetreillä ja suunnitelma uusien aloittamisesta on hautautunut muiden tuotosten alle. Joulun alla tekaisin palmikkoinnostuksissani valkoiseen hattuuni sopivat vaaleat lapaset Novitan Woolista, mutta viime viikolla huomasin hukanneeni nekin (onko ne teillä?) Minun ei siis selkeästikään kannata tehdä lapasia itselleni. Niiden kohtalo on ennalta määrätty. Onneksi villasukkia on vaikeampi unohtaa kaupan kassalle...
Mutta jotain aiheestakin. Neuloin jokunen aika sitten kokeilunhaluisena Novitan Huopasesta valkeat lapaset, joihin koristeeksi kirjailin kuvioita Sandnesin Tove:sta. Lapasista tuli odotusteni mukaisesti kovat, jäykät ja liian paksut. Ainakin omaan makuuni. Niinpä luovutin lapaset ystävälleni, joka ilolla ne vastaan otti. Valitettavasti en kerennyt ottaa kuvaa valmiista lapasista, kutistumisprosentti oli kuitenkin huomattava.
Viime talvena neuloin ja huovutin omaan käyttööni lapaset oranssista Tovesta. Tove on huopuneena ihanan pehmeää ja ohutta, tykkään siitä kovin paljon kyllä. Valitettavasti hukkasin lapaset kevään loppumetreillä ja suunnitelma uusien aloittamisesta on hautautunut muiden tuotosten alle. Joulun alla tekaisin palmikkoinnostuksissani valkoiseen hattuuni sopivat vaaleat lapaset Novitan Woolista, mutta viime viikolla huomasin hukanneeni nekin (onko ne teillä?) Minun ei siis selkeästikään kannata tehdä lapasia itselleni. Niiden kohtalo on ennalta määrätty. Onneksi villasukkia on vaikeampi unohtaa kaupan kassalle...
Kantsis ehkä virkata lapasiin yhdysnauha, joka pujotetaan hihasta hihaan. Tai entäpä sellaiset pikkuhenkselit,joilla lapaset klipsautetaan hihaan. En tiedä, mikä niiden virallinen nimi on, meillä kulkevat nimellä naksut - lähinnä lauseessa "Ei naksuja".
VastaaPoistaLapasten hukkaaminen on taitolaji.. tällä tavoin voi levittää kättensä jälkiä ympäri maailmaa ja aina voi tehdä uusia ittelle... ja toisille.
VastaaPoistaJa tuo äänestys...melkein teki mieli kirjoittaa se akuankka tai mikkihiiri.
Terveisin
äänestyskopista tullut krooninen lapastenkadottaja
Naksut kuulostavan hyvältä idealta.. Pistetäänpä korvan taakse.
VastaaPoistaMielestäni paras tulos saadaan yhdistämällä "naksut" eli nipsut eli henkselisoljet (vai lukot? Henkselijokin ne nappikaupan myyjän mukaan kuitenkin olivat) ja nauha. Olen ommellut vanhoista henkseleistä irroitetut nipsut pirtanauhaan, jonka pujotan niskan takaa. Nipsulliseen nauhaan lapaset on helppo vaihtaa ja tarvittaessa irrottaa kokonaan. Nipsuja myi Tampereella Nappipuoti, ja vanhoja henkseleitä UFF huomattavasti halvemmalla. (Arvatkaa kummasta löysin nipsut ensin...) Lapsilla käytettävät lyhyet nipsulliset kuminauhat ovat siitä hankalia, että ne pitäisi laittaa paidan hihaan, jotta olisivat hyvin. Jos nipsun laittaa takin hihansuuhun, lapasen vartta on hankala saada hyvin, kun nauha tulee väärästä suunnasta. Olipas hankala selittää, liekö vieläkään ymmärrettävä.
VastaaPoista