20 helmikuuta 2006

Lisää pinkkejä asusteita!

Kummitytön synttärilahjasetin kanssa kävi sitten vähän hassunlaisesti. Lapaset mahtuivat kyllä sankarin käteen, mutta pipo oli pikkuisen pieni. Ei niinkään leveyden suhteen, mutta korkeudesta. Varsinkin ponnarit päässä. Ja pitäähän pikkutytöllä ponnarit olla. Että teimme sitten niin, että pipo lähti samantein 5-vuotiaan siskontytön matkaan :). Lapaset jäivät synttärisankarille, ja nyt onkin vuorossa pinkkien lapasten tekeminen viisivuotiaan hatun kaveriksi, ja pinkin hatun tekeminen seiskavuotiaan lapasten kaveriksi. Noh, lapaset ovat jo toista sisälapasta vaille valmiit. Uuteen pipoon pitää sitten vain neuloa jokunen sentti pituutta lisää. Alkuperäinen oli korkeudeltaan n. 16-17 senttiä ilman korvaläppiä, joten ainakin 20 senttiin pitää uutta pipoa venyttää. Mutta fleecevuori neulotussa hatussa vaikutti oikein toimivalta.

Huovutin tammikuussa valkoiset huopalapaset pesukoneessa kera kahden valkoisen pyyhkeen. Tänään otin kaapista toisen noista pyyhkeistä käyttöön, ja itseäni kuivatessa aloin ihmetellä mistä kummasta ilmestyvät valkoiset karvat suuhun ja joka paikkaan. Noh, huopasessa vastaus piilee. Pitää muistaa seuraavalla huovutuskerralla, että lampaksen villa on irtoilevaa sorttia (vaikka valkoista olisikin..)

Eufemia heitti mulle meemiksen (kiitosta!), vaikken sitä itse meinannut ensiksi edes tajuta, heh. Valitettavasti lukemani plokit ovat niin harvassa, etten äkkimiettimisellä kymmentä kaunisnimistä plokia saa millään kasaan. Mutta jahka saan aikaa miettiä, niin eiköhän se siitä.

...ja pakettinikin meni viime viikolla perille. Se on hyvä se.

Ja koska päätin, ettei koskaan postausta ilman kuvia, niin tässäpä lumiukko jonka tein tammikuussa 1-vuotiaalle Luukakselle. Lumiukon tarina kuuluu näin: Käsityölehdessä 01/05 on ohje neulottavaan lumiukkoon (se on se joulutarinan piirretty lumiukko, aivan ihana) No minähän sitä aloitin vuosi sitten jo neulomaan Novitan Palmasta. Neuloksesta tuli kuitenkin aivan liian löysä ja reikäinen, jotta sitä olisi vanulla voinut täyttää. Koko homma siis hautautui lähes vuodeksi, kunnes tammikuussa aloin työtä taas kasailemaan. Yritin kutistaa neuleita koneessa (voi minua!) mutta onnistuin ainoastaan värjäämään palat sinisiksi (uh!). Niinpä menin kangaskauppaan, ostin valkoista pörhökangasta ja ompelin lumiukon ompelukoneella. Hatun ja huivin virkkasin. Lopputulos oli liian paksu ukko liian pitkillä jaloilla ja paksuilla käsillä. Mutta on se hellyttävä siitähuolimatta ;)!

3 kommenttia:

  1. Kuivausrummun sihtiin jäävät ylimääräiset villanöyhtät aika hyvin eli jos käytössäsi on kuivausrumpu, niin käytä sitä "huovutuspyyhkeiden" kuivaamiseen. Meillä on välillä, etenkin jos työn alla on mohairneuleita, ihan selvä villakertymä kuivausrummun sihdissä, vaikka on kuivattu ihan vain tavallista pyykkiä.

    VastaaPoista
  2. Mä sain sen lumiukon kudottua, koska vieressä päivysti kaksi lasta silmät tarkkana tuijottaen, että en vaan yritä laiskotella...
    To ommeltu on kyllä tosi hellyyttävän näköinen!

    VastaaPoista
  3. Minulla oli samoja ongelmia Palman kanssa. Tuli siis harvaa ja reikäistä vaikka kuinka yritin. En kuitenkaan ollut tekemässä lumiukkoa. Ratkaisu löytyi reikäisestä virkkausmallista. Siitä lisää lähipäivinä blogissani. Kiva on blogisi. Se on yksi niistä harvoista, jota seuraan säännöllisesti.

    VastaaPoista

Kiitos kun jätät sanasen!