Drops jacket in garter
Lanka Sandes Garn Lanett
Puikot 3
Menekki 100g
Oh! Baby baby booties
Lanka Sandnes Garn Lanett
Puikot 3
Menekki vähäsen
Äitiyslomalla. Hemoglobiini on alhainen ja olen väsynyt, mutta fyysisesti jaksan päivät todella hyvin. Iltaisin alkaa jo painaa, varsinkin, jos päivä on ollut ohjelmaa täynnä. Särkee jalkoja tai selkää... tai mahaa... tai Pottu tunkee itseään mahanahkojen läpi.. tai rintaan päin. Toissapäivänä tosin kuulin, että Potun raajan tunkeutumisen aiheuttava kiristävä tunne onkin todennäköisesti supistus. Totesin, että aijaa, sitäkö se on. Neuvolantädille olenkin koko ajan vastannut, että en minä tiedä supisteleeko.. kun en minä tiedä miltä se tuntuu. Ihmeellistä on myös se, että yöt ovat pahimpia, vaikka luulisi, että lepoasento tekisi hyvää! Mutta öisin mahaa/selkää/jalkoja alkaa särkeä eniten. Yritän tunkea tyynyjä jalkojen alle, mahan alle... mutta herään monta kertaa yössä siihen, että koskee. Ja herään kääntämään kylkeä. Jostain syystä pelkkä kääntyminen tuottaa öisin suurta tuskaa. Tuntuu kuin vatsassa ja selässä ei olisi lainkaan lihaksia, joilla itsensä kääntää. Ähisen ja puhisen ääneen kuin vanha ukko. Olo on valtava. Mutta jos oikea, sopiva asento löytyy, ei pahalta tunnukaan missään. Sitäpaitsi tiedän olevani onnellisessa asemassa sikäli, että särkyily ei vaikuta nukkumiseeni, ei pidä minua valveilla. Vaikka heräisin kymmenen kertaa yössä, vaivun uneen yleensä hyvin nopeasti takaisin. Ja osaan nukkua samaan malliin kuin ennenkin - vaikka puolille päivin, jos muu elämä sen sallii. Ja tiedän olevani onnellisessa asemassa myös sikäli, että raskausajan ns. vaivani ovat oikeastaan kaikki tässä. Hyvinkin pientä siis verrattuna moniin moniin muihin tarinoihin, joita olen kuullut. No... oikeastaan minun ei pitänyt kirjoittaa tästä, vaan kokonaan toisesta asiasta, mutta se jääköön nyt ensi kertaan.
Voimia loppuraskauteen! Ja yhden kerran kokemuksen jälkeen voin kertoa, että kyllä sen oikean supistuksen tunnistaa ihan varmasti ainakin jossain vaiheessa :)
VastaaPoistaKiitos kiitos! Ja niin tässä olikin ennemminkin kyse niistä ennakoivista supistuksista.. :)
VastaaPoistaSöpöt pukineet!
VastaaPoistaTekisi mieli sanoa, että eihän sulla ole enää pitkältikään matkaa jäljellä, mutta taitaa tosiasiassa olla niin, että loppua kohden aika pitenee monessakin mielessä ;D Tsemppiä loppuraskauteen.
joh, kyllä raskaus on nimensä veroinen! Itsellä oli varsinkin toisen raskauden aikana niin äkäiset liitoskivut, että kun sängystä nousi, niin kahden askeleen päässä luut paukahtivat kohdilleen niin kovaa että mies kuuli metrien päähän. Onneksi ne kivut unohtuvat myöhemmin (synnytyskipujen jälkeen mikään ei tunnu enää miltään - ja nekin unohtuvat aika nopeasti:D).
VastaaPoistaIhania vauvaneuleita!
Jaksamista ja ihanaa mammalomaa :) Teen samaa, eli nukun sitten vain pidempään kun ei yöllä nukkuminen ole niin helppoa. Tyynyt on pop ;) Ja söpöjä neuleita!
VastaaPoistaElli
Rakas pottu ja äitin tekemät ekat vaatteet <3
VastaaPoistaSe on kyllä kurjaa jos pakottaa ja jomottaa eikä hyvää asentoa tahdo löytyä, ehkä helpottaa sitten kun vauva laskeutuu. Vai joko on laskeutunut?
VastaaPoistaMinulla lähti hb:t nousemaan, kun aloin ottaa kaksi tablettia Maltoferia tai Retaferiä illalla juuri ennen nukkumaan menoa, lähes tyhjään vatsaan, yhdessä B-vitamiinin ja appelsiinimehun kanssa. Minulla oli pahimmillaan hb:t sen 92 ja synnytyksessä 120. Ero oli valtava!
Voimia viimeisille viikoille masun kanssa!
Ihanaa mammalomaa! Kuulostaa niin tutulta, kaikki on itsellä vielä tuoreessa muistissa. Minäkään mistään supisteluista tietänyt, mutta kyllä vain välillä supisti selän puolelta, kun näin jälkeenpäin ajattelee. Itse en ehtinyt olla mammalomalla kuin kaksi viikkoa, kun Tyttönen päätti ottaa varaslähdön. Hyvä niin, jäi isoimmat jännitykset pois, samoin olo alkoi olla tuolloin jo aika tukala... =)
VastaaPoistaIhania neuleita oot potulle tehnyt. Voimia loppuraskauteen :-D
VastaaPoistaIhania neuleita. Ja tuo maha, ihana myös! Tsemppiä loppuraskauteen. Yritä ottaa kaikki ilo irti siitä, että voit esim. nukkua kun huvittaa. Ehkä nukkumisen hankaluus on vain luonnon tapa valmistaa tulevaa äitiä mahdollisiin yöheräilyihin. Kuulostaa niin tutulta. Supistusten kanssa ajattelin ihan samalla tavalla. Ennen varsinaista ensimmäistä synnytyssupistusta en osannut sanoa supisteleeko vai ei, kun supistus oli vain sitä, että maha pingottui. Mutta jokaisella tavallaan. Vieläkö sinut muuten tavoittaa maaseudun osoitteesta vai onko teillä kaupunkiosoite?
VastaaPoistaKylläpä tuntui tutulta kuvauksesi yöllisistä kääntymisyrityksistä! Muistan kuinka loppuraskaudessa piti oikein kaksi kertaa yöllä kolotukseen herätessä miettiä, että ihan oikeastiko haluan vaihtaa asentoa...
VastaaPoistaVatsan kovettumiset ovat niitä harjoitussupistuksia. Oikeat taitavat tuntua jokaisella vähän eri tavalla. Minulla oikeat supistukset olivat aluksi voimakkaita menkkajomotuksia selässä, jotka sitten voimistuivat vaoimistumistaan ja rytmittyivät selkeiksi säännööllisiksi supistuksiksi. Vatsan puolelle ei supistukset oikeastaan tuntunutkaan muuten kuin kovettumisena.
Onnea ja voimia viimeisiin päiviin!
Voi miten liikuttavan pienet ja suloiset neuleet! Eipä riitä enää minun "isoille" pimpuloille 100g villatakkiin, ovat jo 3v ja 5v :)
VastaaPoistaOikein ihanaa äitiyslomaa, onnellista odotusta ja tsemppiä loppurutistukseen!
Oikein hyvää loppuodotusta! Itse olin samassa tilanteesa kesällä 2008.
VastaaPoistaMInullakin oli vaikeuksia tunnistaa supistuksia. En tunnistanut harjoitussupistuksia. ja Niiden oikeidenkin alettua piti varmistaa asia synnyttäneeltä kaverilta ennekuin uskoin synnytyksen olevan oikeasti lähellä :-)