Pöllö istui puussa

Teki mieli ommella jotain Potulle. Ei sillä ettäkö aikaa moisiin hommiin hirveästi olisi, mutta pikkuisen kerrassaan edeten jotain valmistuukin. Sen on muuten saanut nykyisessä elämän tilanteessa opetella, ettei valmista voi rytkäyttää yhdellä kertaa. On ollut pakko totutella siihen, että ompelus saattaa jäädä aivan kesken (vaikka kesken saumankin ompelun!) ja jatkamisen hetki voi tulla vasta seuraavana päivänä (tai seuraavalla viikolla..) Aikaisemmin oli hyvin tyypillistä, että jos aloin jotain ompelemaan, oli lähes pakko saada se valmiiksi saman tien. Tämän seurauksena muistan joskus viettäneeni hyvin tuskaisiakin hetkiä ompelukoneen ääressä, keskellä yötä, kiukkuisena ähräten ja kiroten.. Loppuen lopuksi tämä keskeneräisyyden sietäminen ei edes ole niin hankalaa. Täytyy vain antaa itselleen lupa todeta, "siinä se nyt rytköttää keskellä keittiön pöytää, nuppineulat langat kaikki levällänsä, jatkan kun ehdin, olkoot siinä." Tämä haalariprosessi vei aikaa noin viikon. (Tosin ompeluvehkeet rytköttää edelleen keittiössä, muutama vaippa pitäisi saada valmiiksi.. pitäisi vaan päästä vauhtiin..)

Ompelin tyttärelle siis haalarin, sellaisen välikausihaalarin. Sille tuntui olevan eniten tarvetta. Kevyelle toppahaalarille, kun ei ole vielä pakkasta, mutta kuitenkin jo kylmä. Päällikangas on ihan silkkaa ohkaista puuvillaa. Ei siis todellakaan mitään hiekkalaatikkokamaa, mutta oikein passeli tuollaiselle vaunuissa pötköttelevälle. Tikkivuori, lisänä huppu, hihansuihin resorit ja valmista tuli.

Kangas Who's hoot? Tiritomista
Kaava Suuri Käsityölehti 09/2008
(muokkasin haalarin kaavasta noin 70cm)
hupun kaava SK 03/2009
Tikkivuori ja resorit lähikangaskaupasta