Jouluiset terveiset

Näkymä jouluaattoisen savusaunan (savusauna.. iihanaa..) terassilta ei olisi voinut olla enää kovin paljoa kauniimpi. Tässä(-kin) vaiheessa vatsa oli tosin niin täynnä jouluista "pikkusuolaista", että oli onni matkassa että näkökyky oli vielä tallella, ja ihanuuden saattoi verkkokalvoille tallentaa. Mutta kaiken kaikkiaan oma jouluni oli ihana. Ihanan siitä teki rauhallisuus, ei tarvinnu hötkyillä. Joulupukkikin muisti ihanilla asioilla, hyödyllisimpänä ensi kesän interreiliä ajatellen kenties Fjällrävenin Kettu.

Sitten esittelyyn vielä viimeiset joululahjaneulomukset.


Kesän puolella valmistunut Fifi sai uusintapingotustuomion, kun keksin vihdoinkin huiville sopivan lahjansaajan. Omassa käytössä huivi on vain nukkunut nurkissa, joten ajattelin että anoppi keksii sille varmaan enemmän käyttöä :) Fifi oli kesän jäljiltä aika pikkuinen ja jotenkin kasaan painunut: Uusintapingotus paransi huivin olemusta hiukan. [Ja onneksi anoppi on sen verta pientä tekoa, ettei huivin pienuuskaan haittaa lainkaan.]

Pukinkonttiin päätyi myös Odessa. Tätä oli oikein hauskaa neuloa. Oli myös ihka ensimmäinen englanninkielinen neuleohje.. (tällä hetkellä jo toinen menossa Shetland Trianglen muodossa..) Oden lankana Jaeger Baby Merino, joka löytyi Menitasta, ja on muuten ihanan pehmeää.. Ohjeen mukaisesti neulottuna Odesta tuli mun isoon päähäni aivan liian pieni, mutta lahjan saajalle oletettavasti sopiva.


Odeksen kanssa samaan kotiin lähti vielä tämä peruspipo Baby Ull nimisestä merinolangasta. Tässä tapauksessa neuloin pipan kaksinkertaisella langalla, puikkoina oli neloset. Ohje on ihan päästä: perusribbiä ja kavennukset kymmenessä kohdassa. Aloitussilmukoita sata.

Joululomalla teon alla ollut Shettis keskeytyi hetkittäin uusien toiveiden alla. Neuloinkin pyynnöstä siskontytön nukelle (jonka nimi on muuten -kröhöm- Maiju..) villasukat, ja ompelin uuden mekon. Siskonpojan Poika-niminen nukke tarvitsi sitä vastoin uuden paidan. Lasten toiveet olivat sen verta suloisia, ettei niitä voinut olla toteuttamatta... :) Yhden illan juttuna valmistui myös uusi verkkoponcho Teddystä: Tämän lahjan saajan äiti oli nimittäin sen verta kateellinen ponchosta, että tekaisin hälle sitten oman synttärilahjaksi.

Tässä versioissa puikot ja virkkuukoukku olivat kaseja, lankaa meni kaksi kerää.
Kauniina en tätä henkilökohtaisesti voi edelleenkään pitää. On kuitenkin erittäin mukava tehdä jotain toivomuksesta, tietäen että tekeleellä on mieleinen käyttäjä.

Ihanaa uuden vuoden vaihdetta kaikille teille!
Nautitaan raketeista eikä anneta nakkien loppua kesken!