Valokuvat kansiin ja kannet kuntoon

Minä tykkään valokuvista. Niinpä tykkään kehittää digikuvistakin edelleen paperikuvia, vaikka ukkeli sitä suuresti ihmetteleekin. Mutta on niitä kivempi katsella ja näyttää muillekin albumista kuin koneelta..! No mutta viime kesän jäljiltä kuvamateriaalia on enempäsä, kun tapahtumarikas kesä piti sisällään niin viiden viikon hääreilimatkan kuin itse häätkin. Valokuva-albumit ovat rumia ja tylyn näköisiä. Niinpä tuunasin kaupan rumimmat ja halvimmat kaapista löytyneillä jämäpaloilla.
Taimmainen on tehty jo kesällä, ja siinä on vihkimismekon viimeisiä palasia. Sudenkorentokirja toimi häissämme vieraskirjana ja sisältää monia kivoja kivoja juttuja. Keskimmäinen on päällystetty vakosamettihameen jämäkankaalla ja tulee saamaan sisälleen reilireissun kuvat. Viimonen on hääkuva-albumi ja on asianmukaisesti päällystetty häämekon vaalealla satiinilla, ja tyrkkäsin siihen korentokankaan vihonviimeisistä jämistä korennotkin - huomatakseni nyt, että palanen onkin ihan vinossa.. plääh.. OLKOON.

Myöhemmin. Ja niin, tosta matosta mun piti kertoa.. Käsitöiden mestarikonkari tätini Mirja antoi meille häälahjaksi kuvassa vilkkuvan maton, jonka hän itse oli meille tehnyt. Ja matolla on muuten mittaa ainakin viisi, ehkä kuusikin metriä! Käsityöharrastelijana itse tehdyt lahjat tuntuvat äärimmäisen arvokkailta ja rakkailta. Ja matto tuo myös kotiimme ihanaa kotoisuuden tuntua.