12 marraskuuta 2009

Muuttuen


Maisema muuttuu. Voi katsokaa vaikka esimerkiksi näitä kesän ja syksyn kuvia..! Maisema on oikeastaan joka viikko erilainen, uudenlainen. Ei kesälläkään ole kahta samanlaista viikkoa peräkkäin.. eri kukat kukkii eri aikoina.. ja sitten ilmestyy hiukan keltaista puihin. Kohta keltaista onkin kaikkialla ja sitten.. humps.. huomaakin kaiken sen olevan jo poissa. Ehkä talvi on muutosten suhteen hiukan rauhallisempi, kun lumi peittää kaiken alleen. Mutta voi miten se onkaan ihanaa, kun jokaisen huoneen ikkunasta näkyy valkeutta silmän kantamattomiin.



Tirpana totesi tänään voivansa "polkaista saappaat jalkaan ja avata oven, ja kas olenkin jo pihalla." Tajusin tuosta, kuinka nopeasti sitä voikaan tottua vallitsevaan olotilaan... Muistan nimittäin vielä keväällä Helsingissä haaveksuneeni juuri siitä, että ulko-oven avattuaan pääsisi heti ulos. Ilman käytäviä, portaita, asfaltoituja kävelyteitä, autojen piiritystä.. heti ulos. Ja humps vaan, siihenkin tottuu niin, ettei tule moista enää edes ajatelleeksi. Se vain on. Välillä tekee kuitenkin hyvää tajuta jotain näinkin yksinkertaista.


10 kommenttia:

  1. No niin! Välillä pitää oikeen miettiä niitä juttuja joista juuri silloin kerrostalosa asuessa haaveili =). Pieniö, mutta niin hienoja juttuja.

    VastaaPoista
  2. juupa, niin tottuu. Kotikodissa isossa kaupungissa käydessäni mietin, että eipä ulkona viiden jälkeen näe enää mitään. Kunnes muistin, että ainii, onhan täällä katuvalot ja esikoinen tosiaan voi käydä mummunsa kanssa leikkipuistossa viidenkin aikaan.... Ihanaa kun tuli lunta niin ei ole täälläkään pimeää - enkä muuten niitä katuvalojakaan kaipaa!

    VastaaPoista
  3. Voi kun meillekin jo tulisi lunta! Sellaiset kauniit nietokset kiitos. Vaikka jo tänään?

    VastaaPoista
  4. Ihania maisemia, valkoista, rauhallista tunnelmaa!

    VastaaPoista
  5. Helsingin talvissa kaipaan kyllä eniten lunta. Se tuo niin paljon valoa. Kauniit on maisemat.

    VastaaPoista
  6. Upeita maisemia! Jos jotain Helsinkiin kaipaan, niin lunta. Edes sen verran enemmän kuin Tampereella.

    VastaaPoista
  7. Tässä onkin mielenkiintoinen asia keskusteltavaksi. Itse 19 vuotta maalla asuneena olen kyllä aina nauttinut siitä, että luonto on lähellä ja ulos meneminen ja lähteminen on helppoa. Kääntöpuolena se, että harrastuksiin, kauppaan tai ylipäätään mihinkään ihmistenilmoille lähteminen vaatikin sitten aina oman auton, tai lapsena sen, joka kuskaa. Ei ollut niin yksinkertaista vain hetken mielijohteesta lähteä pyörähtämään kaupungilla tai kaverin luona.

    Kerrostaloasumista olen kokenut 7 vuotta ja se kyllä nyppi. Kerrostaloasuminen ei ollut ollenkaan minun juttu.

    Nyt ehkä on löytynyt jonkinlainen kohtalaisen hyvä ratkaisu. Ulos on helppo lähteä, on oma piha ja rauhallista. Metsä ja lenkkipolut vieressä. Ulkona voi välillä nauttia myös vain hiljaisuudesta. Mutta kuitenkin kauppaan pääsee myös kävellen ja sosiaalista elämää on ympärillä. Ja ehkä se ympäristön kokeminen ja tarve muuttuu myös elämän myötä.

    Kauniita maisemakuvia!

    VastaaPoista
  8. Ihania kuvia! Olispa täälläkin noin paljon (peittäisi mun takapihan haravoimatta olevat lehdet, väsy, ei jaksa).

    VastaaPoista
  9. Teillä on kaunista siellä!

    VastaaPoista

Kiitos kun jätät sanasen!