N u k e n h a a l a r i

Siis mä olen tosi pahoillani, että tämä tyttö on vallan nakusena tuolla haalarin alla. Ilmeisesti hän on ottanut mallia tämän talon muista tytöistä (tytöllä en tällä kertaa tarkoita itseäni) ja todennut, että puolipukeissa kulkeminen näyttää olevan talon tapa. No kyllä minä hänelle paidan ompelen, kunhan taas ennätän.

Tämä haalari on neulottu jo ehkä vuosi sitten yhdelle Potun nukkevauvoista. Näytti olevan jotakuinkin passeli myös tälle neidille, joten lienee aika esitellä tämäkin neulomus täällä. Kerrankin neuloin jotain ilman ohjetta, tunteella!

N u k e n s u k a t

Seuraavana iltana tikuttelin nukelle sukkaliinit jalkoihin. 

Ohje

Puikot 3

20 silmukkaa varressa

Varren korkeus 20 krs

Kantalappu 10s ja 10krs

Jalkapohja 15 krs ennen kärkikavennuksia

T ä h k ä p ä ä

Tämä on viime päivinä ollut Potun lemppariasento. Päälläänseisontaharjoittelu.

Tähkäpää (Disney Animator -nukke) kotiutui meille viime kesänä erään vessa- palkitsemistapahtuman tuloksena. Siitä lähtien on aikomus ollut vaatettaa häntä tyttöjen vaatteiden ompelemisen lomassa. Mekkotehdas on toiminut tässä säälimättömän hyvänä innostajana. Nyt kuitenkin vasta edellinen kettumekko sai parikseen myös Tähkäpään kokoisen mekon. 

Tämä oli aivan huippuhauskaa! Pitkästä aikaa innostus hiipi jostain sieltä takavasemmalta ja tämä oli pakko (tiedätkö tunteen, a i v a n pakko!) saada valmiiksi illan viimeisinä tunteina. Tuota fiilistä onkin tovi kaipailtu, joten mikäpäs siinä jos nuken vaatettaminen sai sen palaamaan. 

Paras palaute tuli tietenkin itse Potulta. Nukke pesiytyi kainaloon heti aamusta, oma samismekko piti laittaa samantien ylle ja leikki nuken kanssa alkoi aivan uudella sävelellä. Potun onneksi, äiti on vähän hömpsähtänyt nyt.

Kaavat muokattu 

Mekkotehtaan Riine-mekon ja

Ninnuskan paita-kaavan pohjalta

Materiaalit samat kuin edellisessä mekossa

K e t t u m e k k o

Tuli sen verran valiteltua tätä marraskuuta talvea, että piti ihan lykätä Pottu kumppareissaan pihalle, jotta saan otettua nämä vertailukuvat. Siis katsokaa nyt! Ja verratkaa näihin kaksi vuotta sitten otettuihin kuviin. Tuolta pitäisi maaliskuun näyttää! Kylläpähän te tämän tiiätte.. mutta jos jotain, niin säätä ja lasten kasvua voi aina päivitellä, eikös?

Kettukangas anopin ostamaa, ehkä Eurokankaasta?
Mekkokaava sama kuin vuosi sitten. Pidensin vain helmasta ja hihoista. 
(Vastoin viimeisimmän Ottobren ohjeita..)
Resori PaaPii

Jotain tämä kevät saa silti selkeästi aikaan, koska täällä ommellaan taas. Myös blogi sai ulkoasuunsa hiukan virkistystä, jota se on saanut odotella jo vuosia. Olen jo meinannut huikata heipat tälle blogille muutaman kerran, mutta ehkä tämä vielä hetken jaksaa innostaa näin uudessa ulkoasussaan. Kahdeksan vuotta bloggausta tuli tammikuussa täyteen ja se on paljon se. Olisi mukavaa, jos vanhemmat jutut saisi jotenkin arkistoitua omaksi sivukseen, mutta se ei taida Bloggerissa olla mahdollista, tietääkö joku?

S a m m a l p o l k u 2

Ei olis uskonut, että maaliskuussa haikailisi lumen perään. Mutta niin vaan. Viime vuonna tähän aikaan jo varmasti kuumeisesti odoteltiin kevättä ja lumien kaikkoamista. Nyt tuntuu, että tää viiden kuukauden marraskuu sais loppua ja voitais vähän aikaa pikku pakkasiakin pidellä. On meillä lunta, ihan vähäsen, mutta ei tässä oikein talvesta ole voinut puhua.. Tahtoo hiihtämään! HullU!

Avaruuden kappaleiden liikkeelle ei sääherratkaan mitään mahda ja niin vaan lisääntyy valo päivä päivältä, vaikka ulkona näyttäisikin märältä rönttöseltä. Ehkä siitä valosta sitten purskahti illaksikin asti intoa ja sain tämän kaapissa talven yli marinoidun mekkosen Mantelille valmiiksi. Pikkuisen lyhyeksi kävi jo tämän helma, sen verran on tyttö itseään kasvattanut talven aikana, mutta menee onneksi vielä.

Syy marinointiin on tuo "tere" tai miksikä tuota sanoisi tuossa keskellä. Kun minun mielestä tämä kangas ja malli ihan suoraa huutoa huusivat minulle, että tuohon keskelle on saatava tuollainen keltainen katkos. Niin se oli sitten saatava. Mutta kun se ei onnistunut ekalla eikä tokalla eikä kolmannellakaan kerralla niin se sitten vähän aikaa marinoitui tuolla kaapissa. Mutta ny se on hyvä. Eikös vaan ehottomasti kuulukin tuohon keskelle tuo!?

Sammalpolku jersey PaaPii
Keltainen resori PaaPii
Kaava Ottobre 6/13 Arctic Sun -tunika (80 senttiseksi pienennettynä, helmaa kavennettu)

Muistiin. Resoriterestä tulee hyvä sitten, kun leveämpi helma on ensin rypytetty yläosan mittaiseksi joustonauhalla. Resorin on hyvä olla ehkä noin 0,9 x tuo sauman mitta ja se sitten sinne väliin venytellään kivasti siinä saumaa ommellessa.

T a i m i

Yksivuotias on aika mainiota seuraa. Joka talossa pitäisi olla yksi yksivuotias. Suuret murheet ja mutrusuut pysyisivät vähän loitommalla tällaisen seurassa. (No onhan ne kolmeveetkin aika mainioita tyyppejä. Yks sellainenkin jokakotiin.) 

Tämän yksivuotiaan viime aikaisin villitys ovat olleet vauvat. Siis suloiset vauvat tai vauvan näköiset esineet, asiat, eläimet ja olennot. (Tähän kohtaan vois laittaa nauhoitteen siitä yninästä, jota vauvat tai sen kaltaiset olennot saavat hänessä aikaan.) Kivoja asioita ovat myös kengät, äidin laukku, tanssiminen, kiipeileminen, esineiden tiputtaminen vessanpönttöön, nappien painelu, vaipparoskiksen kaivelu. Tyhmää on olla ulkona pakkasessa pakkasvaatteissa, autossa istuminen, odottaminen, vessan oven sulkeminen.

Bodyn joustofrotee Verson Puodin Taimi
Resorit vanhasta paidasta

Kaava Ottobre 01/12

P a l m i k k o a

Joulun ainoa lahjaneule. Meillä on tapana arpoa aikuisten kesken, kuka antaa lahjan ja kenelle. Minusta tämä on ihana tapa säästää määrässä ja panostaa laatuun. Nämä sukat neuloutuivat kälylleni. Harmaat palmikkosukat olivat suunnitteilla jo pitkään. Näiden malli on omasta hatusta. 

Lanka SandnesGarn Alpakka sukkalanka (70% alpakka 30% nylon)
Puikot 3 ja 3 1/2
Ohje oma
Menekki kolmisen kerää

K e s ä m i e s

Aah-kih-kih-hih miten tämä kuosi saakin minut hihittelemään ;)

Kummipojalle matkasi tämä Kesämies Kekkonen, kokoa 122cm ja pipo lisukkeeksi.

Kaavana Raide (Ottobre 06/12) ja Kekkonen Käpyseltä

S u k a t

Norsuhaalarin jämälangoista kutoutui pikkusukat yksivuotiaalle. Kuvio on apinoitu Tiinan sivuja katselemalla.

Innostuin myös hamahelmistä (käsittämätöntä, en ole koskaan ennen niitä tehnyt) Unikuun Terapiahuoneen hamajoulukalenterin innoittamana. Nämä hamataideteokset lähtivät postin mukana ilahduttamaan sukulaisia.

N o r s u h a a l a r i

No niin. Tällainen haalarikokonaisuus siinä oli taustalla, kun taannoin kerroin ensimmäisen kokoharharetkeni lopputuloksena syntyneestä villatakista. Villatakista tuli siis sopivan kokoinen yksivuotiaalle, tämän haalarin pitäisi varovaisen arvion mukaan olla noin 3-6kk ikäiselle. Vauvat nyt ovat sellaisia kokotaulukoissaan, että tiedä sitten minkä ikäisenä tämä mahtuu, mutta onpahan nyt. Pienelle marraskuun poikavauvalle lähti tämä Etelä-Suomeen. Värit ihastuttivat minua jo ensikokeilulla, joten tähän versioon en lähtenyt muuttamaan mitään.

Malli on yhdistelmä Ella Funt norsutakkia ja Pepita haalareita. Jälkimmäinen toimi lähinnä hyvänä mittaosviittana lahkeiden leveyttä ja pituutta täsmätessäni. Hulluinta Hauskinta tässä projektissa on se, että se on aloitettu vyötäröltä. Buah! Aloitin siis koko homman väliaikaisella aloituksella ja neuloin ensin ylös-, sitten alaspäin. Ai miks? No emmää ees tiiä! Jotenkin tämä projekti kehittyi koko ajan sitä tehdessä ja se vain tuntui yksinkertaisemmalta näin... Tulipahan ainakin opittua taas uusi tekniikka, tuo aloitus.

Myös tässä haalarissa tein tuon nappilistan steekkaamalla (näin sen tein). Tällä kertaa nappilista onnistui lähes täydellisesti. Muistiin merkittäköön, että sopiva määrä silmukoita nappilistaan oli 2/3 etureunan kerrosten määrästä.

Haalari Ella Funt by Pamela Wynne sekä Pepita by Martina Behm
Yläosa neulottu pyörönä ja lopuksi steekattu keskeltä edestä 
Siksak-myssy esim. täältä
Lettisukat by Marjo Knuutinen
Tumput omasta päästä

Lanka Cascade Yarns Heritage (75% merino 25% nylon)
Puikot 2 1/2 ja 3

..tuo lanka oli muuten unelma ihanaa, pehmeää, mukavaa. Pelottaa vain hurjasti miten se kestää, vaikka sukkalankana sitä myydään. Tuntui, että se nyppyyntyi jo pingotuksessa. Mutta ah miten ihana sitä oli neuloa.. :)

K y n t t e l i k k ö

Vuosi sitten blogeissa näkyi washi-teipeillä tuunattuja kynttelikköjä. Minäkin tänä vuonna.

(Joo, on meillä ihan oikeasti noin likaiset ikkunan. Sormenjälkiä. Ja piimää. Enimmäkseen.)

Leppoisaa itsenäisyyspäivää toverit!

S a m m a l p o l k u

Sammalpolku jersey PaaPiilta
Harmaa resori PaaPii 
Hupun sisäpuoli (melkein-oikean-väristä) keltaista trikoota enmuistamistä
Hupparin kaava Beagle Boy Ottobre 4/13 104cm

Ja tässä huppari in action Vuokatin Angry Birds puistossa.

M a i k i n l e t t i s u k a t

Maikin kontin Maikki antoi minun testineuloa lettisukkiensa ohjeen. Voi miten ihastuin tuohon letittämiseen, sitähän voisi käyttää vaikka missä! Lisään linkin tänne, kunhan Maikki julkaisee ohjeensa, pääsette tekin kokeilemaan. Lankana näissä edellisen norsutakin Cascade Yarns Heritage.

Myöhemmin. Tässäpä linkki lettisukkiin Maikin blogin kautta ja Ravelryssä.

N o r s u t a k k i

Ella Funt by Pamela Wynne
Lanka Cascade Yarns Heritage (75% merino 25% nylon)
Puikot 2 1/2 ja 3
Menekki 100g
Neulottu pyörönä ja lopuksi steekattu keskeltä edestä villatakiksi.

Tässäpä näette edellisellä kerralla kuvailemani urhoollisen ensisteekkauksen lopputuloksen :) Sovituskuvat ovat mitä ovat, koska marraskuu ja yksivuotias, mutta kuvitelkaa loput.

Tästä piti alunperin tulla jotain aivan muuta jollekin aivan toiselle, mutta pienen kokoharharetken jälkeen tästä tulikin takki omalle neitokaiselle. Tarinan varsinaisen lopputuloksen näette varmasti vielä myöhemmin tässä kuussa. Ja niin, piti vielä sanomani, että kyllä tuo steekkauksen opetteleminen oli sen arvoista. Kirjoneuleen neulominen nurjalla on jo sekin varsin tympeää puuhaa, mutta lisäksi tällä tavalla sileänkin osuuden saa neuloa ainaoikein, halleluja.

Steeking eli neuletta leikkaamassa

Ajattelin jakaa kanssanne tämän ensimmäisen steekkauskokemuksen (josta alkaa jo tovi olla aikaa, mutta koska itse villatakki sai nappinsa vasta eilen, en ole aiemmin rohjennut tästäkään täällä puhua). Syyskuussa jo esittelin teille aiettani tämän neuleen saksimisen suhteen. Koska löysin netistä monenmoisia ohjeita, sitä sun tätä sieltä sun täältä ja vähän tuoltakin, ajattelin, että jokunen voi nappasta vinkkejä minun kokemuksestani. Näin sen tein.

Ompelukoneen suoraompeleella ompelin KE-silmukan (nurja) molemmin puolin kolminkertaisen ompeleen. (Ja ehkä vielä neljännen varmistusompeleen sen päälle?)

Tätä tietysti varoin aloituksessa, mutta sinnehän se kone syöpötteli neuleen alareunan. Onneksi sain näprälöityä sen tuolta vielä talteen...

Ompelukoneommelten jälki nurjalla ja oikealla puolella.

Nips ja naps. Huolellisesti ommelten välistä terävillä saksilla leikaten. Sydän löi tässä kohtaa pari ylimääräistä.

Toinen leikatuista reunoista nurjalta puolelta.

Aukileikattu takki etupuolelta.

Tämän jälkeen poimin etureunoista silmukat nappilistaa varten. Silmukoiden poimiminen sujui yllättävän hyvin (olin vähän jänskännyt sitä etukäteen) ja leikattu reuna taittui tosi nätisti nurjalle puolelle. Ompelin taittuneen reunan vielä myöhemmin ohuella ompelulangalla näkymättömästi nurjalle puolelle. Jälkiviisaan vinkki muille kokeilijoille: neule olisi kannattanut kastella ja pingottaa ennen tätä leikkausoperaatiota. Sehän ei nimittäin tuosta ommelkohdasta enää jälkikäteen anna sitten milliäkään periksi.. No mutta lopputuloksen näette sitten seuraavassa postauksessa.

T a i m i k y l p y t a k k i

Taimi joustofrotee Verson Puodista
Kylpytakin kaava Ottobre 6/11
Koko 110cm ilman saumanvaroja
(Satasenttiselle kolmevuotiaalle sopivasti kasvunvaraa)

Tästä tuli hirmuisen suloinen. Kankaat leikattuani huomasin, että hupsis, kankaan suunta olisi voinut olla toinenkin, mutta onneksi ei hirmuisesti haittaa noinkaan päin. Joustofrotee on kyllä siitä ihana ommeltava, että se antaa todella paljon anteeksi. Näkyvällekin puolelle tulevat ompeleet jäävät lähes piiloon (ei sillä että niissä mitään piiloteltavaa olisi..) joten tätä ommellessa saa olla vaikka vähän huithapeli (ei sillä että minä olisin..) Kuka huomaa mihin täällä on kaikki joutilas (jaa, mikä?) aika käytetty viime aikoina?

Se on ihan joviaali ilmiö

Mä kotiäiti oon. Laitan suihketta kainaloon. Se on ihan joviaali ilmiö, joo...

En ole ihan varma, pitäiskö olla kiitollinen, että päässä soi kerrankin jotain muuta kuin lastenlaulut.

Joo hei vaan, mä oon mä oon kotiäiti ja ehdin hädin tuskin pitää talon kuosissa ja lapset ruuassa ja puhtaissa vaatteissa. Se mitä kaikkeen ylimääräiseen tulee onkin sitten vähän kortilla. Mutta olen mä tilannut kivoja kankaita (kuvassa Verson Puodin vaahterasade). Ompelen niistä sitten eläkkeellä, kun on aikaa eikä kukaan sotke mun taloa. Tämän pipon ehdin tehdä, koska siihen meni viistoista minuuttia tupsuineen. Okei, on mulla yks harrastus talon ulkopuoleltakin, joka vie nyt vähän aikaa muilta harrasteilta. Mutta terkkuja täältä. Joku oli tässä männäpäivänä mun sivujen katselija numero 77 777. Satuin huomaamaan. Että onneksi olkoon sille.

Sankarittaret

Mä ja mun synttärikaima.

Vietimme torstaina ensimmäistä yhteistä syntymäpäiväämme yhdessä Manteli-vauvan kanssa. Vaikka eipä yksivuotias neitokainen taida enää mikään vauva ollakaan. Minun mittariin tuli pyöreitä ja nyt totutellaan uudelle kymmenykselle.. Mantelilla on kuvissa aikanaan Potulle neulomani villatakki. Minulla on ylläni omalta äidiltä pöllitty lainattu villatakki. Syksy on kyllä niiiiin villatakkien kulta-aikaa! Mulla on ainakin ihan jatkuvassa käytössä tämä ainokaiseni. Olenkin jo suunnitellut pitkästä aikaa ihan oikean neuletakin neulomista itselle. Langat ja mallikin on jo katsottuna. Kyllä tällaista lämmintä ja joka tilanteessa päälle heitettävää takkia nimittäin tarvitaan.

Tämä yksivuotias seisoo ilman tukea, kävelee taaperokärryn kanssa, sanoo -amppu! ja osoittelee kattoa, tirsottaa ja taputtaa, vilkuttaa ja menee piiloon, ihastuttaa koko perhettä päivittäin. Rakas ihana kultainen.

Ja katsokaas! Olenhan mää jo neulonutkin, pitkästä aikaa! Seuraavaksi kerään rohkeutta sillä täytyisi saada neule ja nämä sakset kohtaamaan toisensa.. oikea kauhujen galleria meikäläiselle. Onneksi netti on pullollaan hyviä ohjeita ja videoita. Näihin kuviin ja tunnelmiin palataan varmasti ensi kerralla...

Mustikkamaa

Moikka vaan ystävät! Täällä on nautittu loppukesälomasta (ah mikä elokuu!) (siis miehen kesälomasta, minä jatkan tyttöjen kanssa kotielämää ainakin vuoden loppuun asti vielä) ja ihmetelty ajan karkaamista. Käsitöillekään ei enää tunnu olevan aikaa missään, ei missään välissä. Phuhhui. No on sitä sitten marraskuussa taas varmasti aikaa kykkiä sisälläkin eikä silloin tartte ressata edes likaisista nurkista, kun mikään ei kuitenkaan näy siinä pimeydessä.

Ottobre 4/12 Jumpsuit 74cm
Kangas Mustikkamaa-joustofrotee Viljamin puoti

Toteutin tämän muokkaamatta alkuperäistä kaavaa lainkaan. Joustofroteesta toteutettuna tästä tulikin todella väljä (liian, täytyy vielä ottaa sivusaumoista sentti-pari pois). Muutoin kaava on ihan käyttökelpoinen, vaikka tuon vetoketjureunan huolittelun kanssa vähän päätäni pyörittelinkin. 74 senttisenäkin tämä on vielä hyvin väljä, jopa iso tuolle meidän ihan-kohta-vuosikkaalle (huoh, m i h i n se aika katoaa?) Jälkiviisaana laittaisin vielä huppuun puna-valkopilkkuisen vuorikankaan, mutta menköön nyt näin :)

Kiitokset vielä Viljamin puodille tästä lahjakankaasta!