Muuttuen

Maisema muuttuu. Voi katsokaa vaikka esimerkiksi näitä kesän ja syksyn kuvia..! Maisema on oikeastaan joka viikko erilainen, uudenlainen. Ei kesälläkään ole kahta samanlaista viikkoa peräkkäin.. eri kukat kukkii eri aikoina.. ja sitten ilmestyy hiukan keltaista puihin. Kohta keltaista onkin kaikkialla ja sitten.. humps.. huomaakin kaiken sen olevan jo poissa. Ehkä talvi on muutosten suhteen hiukan rauhallisempi, kun lumi peittää kaiken alleen. Mutta voi miten se onkaan ihanaa, kun jokaisen huoneen ikkunasta näkyy valkeutta silmän kantamattomiin.



Tirpana totesi tänään voivansa "polkaista saappaat jalkaan ja avata oven, ja kas olenkin jo pihalla." Tajusin tuosta, kuinka nopeasti sitä voikaan tottua vallitsevaan olotilaan... Muistan nimittäin vielä keväällä Helsingissä haaveksuneeni juuri siitä, että ulko-oven avattuaan pääsisi heti ulos. Ilman käytäviä, portaita, asfaltoituja kävelyteitä, autojen piiritystä.. heti ulos. Ja humps vaan, siihenkin tottuu niin, ettei tule moista enää edes ajatelleeksi. Se vain on. Välillä tekee kuitenkin hyvää tajuta jotain näinkin yksinkertaista.

Tunnustan

Sain Maarulta tunnustuksen, johon päätin tarttua. Ohjeet ovat seuraavanlaiset

Tunnustuksen saajan täytyy
1. kiittää tunnustuksen antajaa (kiitos Maaru!)
2. kopioida kuva ja liittää blogiinsa
3. linkittää tunnustuksen antaja blogiinsa
4. kertoa itsestään 7 asiaa, joita muut eivät vielä tiedä
5. antaa tunnustus seitsemälle
6. linkittää nämä blogiinsa
7. kertoa heille tunnustuksesta

Ja sitten niihin tunnustuksiin.

1. Tahtoisin olla aamuvirkku, mutta en ole ollut sitä koskaan. Pikemminkin päinvastoin. Illalla saatan valvoa pikkuisille tunneille saakka ja aamulla nukun niin myöhään kuin mahdollista. Kykenen torkuttamaan itseäni kännykän torkkutoiminnolla lukemattomia kertoja.

2. Osaan soittaa pianoa ja haaveilen oman pianon ostamisesta.

3. Tykkään asua maalla, mutta tunnustan rehellisesti myös kaupunginkaipuuni. Helsingissä käydessämme oloni on kotoisa (asuinhan siellä kuusi vuotta) ja toivoisin voivani piipahtaa Helsingissä useammin kuin nykyisin on mahdollista.

4. Rakastan teatteria ja teatterin tekemistä. Alaluokilta lähtien tähän päivään saakka olen melkeistään aina ollut mukana jossain ryhmittymässä, jonka myötä olen saanut nauttia ilmaisun ja luovuuden maailmasta. Myös teatterin katsominen on ihanaa.

5. Luokanopettajaopintojeni myötä olen sisällyttänyt teatterin- sekä draaman keinot osaksi omaa opettajuuttani. Graduni valmistui otsakkeella "Tapaustutkimus luokanopettajan pedagogisesta ajattelusta ja päätöksenteosta prosessidraamatyöskentelyn aikana."

6. Vastapainona edelliselle olen lukenut myös pitkän sivuaineen matematiikasta. Olen siis pätevä opettamaan matematiikkaa yläkoulussa.

6. Esiintymisvietistäni huolimatta en koe oloani luontevaksi vieraiden ihmisten seurassa. Pakon edessä kykenen kyllä keskustelemaan hyvinkin luontevan oloisesti uusissa tilanteissa. En kuitenkaan pidä smalltalkista ja pyrinkin usein välttämään tällaisia tilanteita.

Tunnustuksen annan eteenpäin seuraaville. Tarttukoon ken tahtoo.
Oman kylän tytöille Maikille, Emilialle sekä Kaisalle.
Tilkkuilu-idoleilleni pikkuketulle sekä Tiinalle.
Seitsemän totuutta tahtoisin kuulla myös Mimmulta sekä Tiinalta.

like a glove

KirsiÄr palkitsi minua Neuletiheys-blogissaan.

Perjantain postinkantaja toi ihanassa paketissa täydelliset lapaset.

Täydellistä värin lisäksi myös koko - fits like a glove. Niin ja ranneosa on myös ihanan pitkä. Lapasten sisältä löytyi myös kivaa nauhaa. KIITOS! Toisessa lapasessa on kiva yksityiskohta. Me like.

Kietaistu

Ensiksi oli viime keväänä valmistunut Picot edge hattu. Sitten tuli neuloja, joka ei ollut aivan tyytyväinen hattuun ja päätti käyttää picotlapasia varten varatut kerät johonkin aivan muuhun. Ja lopultahan se vanha hattukin jouti purkuun sillä eihän ne lapaslangat mihinkään riittäneet. Ja hyvä niin. Myssyssä oli moni asia pielessä, jotka seuraavalla yrittämällä voisi yrittää sitte korjata.

Mutta uuden elämän langat saivat siis vauvan kietaisuneuleena. Lahja vastasyntyneelle tytölle..

Ohje Garter stitch baby kimono by Joji Locatelli
(ohje vain Ravelrysta lataamalla)
Lanka Rowan pure wool DK väri 015
Puikot 3
Napit äidin varaston yksittäiskappaleita

Tästä tuli TUHTI. Siis oikein superneule superpakkasille. Puikot olis voineet olla reippaasti isommat. Mutta onpahan nyt tämmönen sitten... Ainaoikein-pinta miellyttää enemmän kuin ennen, mutta sen neulominen oli todella puuu-uuduttavaa.

Kuvat on otettu äidin ja iskän pihalla. Meillä ei omenapuita valitettavasti kasva...

Köllöttelytäkki

Minun ainua kälyni sai vauvan!
Tällä kertaa ajattelin, että ilahduttaisin vauvaa ja perhettä jollain uudella tavalla neulomusten sijaan. Päätin kokeilla tilkkutäkin ompelua. (Muun muassa Pikku-Ketun tekemät upeat tilkkutäkit toimivat innostajina ja inspiroijina.) Ainoat tilkkuilukokemukseni rajoittuvat ala-asteella ommeltuun koristetyynyyn. Niinpä tämä projekti sisälsi monia uusia vaiheita ja monta ihmettelyn ja pähkäilyn hetkeä. Minkäänlaista ohjettahan minulla ei tietystikään ollut vaan sovelsin kaiken sillä kuuluisalla MuTu-tuntumalla. Täkki sisältääkin varmasti kaikki mahdolliset virheet, joita ensimmäisen tilkkutäkin kanssa nyt ylipäänsä voi tehdä.. Mutta tarkoituksessaan - vauvelin köllöttelyalustana - täkki ajanee asiansa.


Värivalintoja pohdiskelin hetken tätä täkkiä varten. Lopulta päädyin tuollaisiin vaaleavoittoisiin sävyihin, sillä pyrin miellyttämään hiukan myös vauvan vanhempien värisilmää. Riemunkirjavuus jäi siis tästä täkistä puuttumaan ja yleissävy on varsin rauhallinen, jopa laimea. Vauvan pulautteluja ja muita tahraantumisia silmällä pitäen täkki on kuitenkin konepestävä 40 asteessa.


Täkin viimeistelyvaiheessa eniten päänvaivaa aiheuttivat tikkausten tekeminen.. siis etu- ja takapuolen sekä vanun toisiinsa liittäminen. Tätä varten minulla ei ollut mitään ohjetta enkä jaksanut sellaisia ryhtyä kaivelemaankaan. Niinpä sitten ommella surauttelin ompelukoneella kaikenlaisia ompeleita, jotta vanu pysyisi suorana kankaiden välissä.. Ehkäpä ensikerralla täytyy tutustua tikkaamisen saloihin paremmin. Ja jos kärsivällisyyttä löytyisi, voisihan sitä harkita käsin tikkaamista, kuten Tiina teki tässä häkellyttävän upeassa täkissään.




Tulevaa silmälläpitäen kannattaa muistaa, että itselleni mieluisin vaihe täkin tekemisessä oli eläintyyppien suunnittelu ja niiden käsinompelu täkkiin kiinni. Ehkä kannattaa siis jatkossakin harkita näitä pikkutyyppejä täkkien joukkoon...

Suojelusenkeli

Tulevana sunnuntaina saamme mieheni kanssa kunniatehtävän pienen tyttösen kummeina. Jonkinlaisen hetkenviirauksen seurauksena päätin tehdä ristiäislahjaksi jotain, mitä en kymmeneen vuoteen ole tehnyt. Ristipistotyön.


Huokaus. Nyt voi taas seuraavat kymmenen vuotta olla ristipistoista vapaa.. alkoi nuo viimeiset pistot nimittäin vähäsen tökkimään..

Askeleen lähempänä talvea

Sunnuntaina ihmeteltiin, että miten voi syyskuun 27. päivä olla 18 astetta lämmintä.
Tänä aamuna ihmeteltiin maahan satanutta lunta. No onneksi se vielä sulaa nopeasti pois.. ei vielä ole talven aika. Vasta sitten on, kun värit puista häviää.



BTW.. yksi juttu harmittaa.. Muutimme maalle ja kuten osasimme odottaa, nettiyhteytemme on Hidas. Toimii, mutta hitaasti. Lueskelen paljon muita blogeja, kuten arvata saattaa, ja kuvat ovat tietysti iso osa monien blogien sisältöä. Yleensä kuvat latautuvat suht nopeasti.. ainakin siinä tekstin lukemisen aikana jos ei muuten. Mutta olen huomannut, että Flickrin kautta blogeihin siirretyt kuvat latautuvat huomattavasti hitaammin. Ja se on se mikä harmittaa. Nimittäin usein en tästä syystä saa katsottua kaikkia hienoja kuvia, joita blogeihin on otettu. Kuvien latautumista ei siis jaksa odottaa. Syy ei tietenkään ole blogaajien eikä edes Flickrin tai Bloggerin, mutta harmittaa se silti. Samaisesta syystä Ravelryn käyttö on muuton myötä jäänyt lähes kokonaan. Ravelryn kuvat kun latautuvat myös hitaasti, sillä useimmat niistä on ladattu Flickristä. Voiko mitenkään olla mahdollista, että tähän ongelmaan olisi jokin ratkaisu?

Syystakki

Tämmöinen.

Viime talvena valmistunut takki on ihana. Siinä on kuitenkin paksu(hko) tikkivuori. Tahdoin tehdä takin, jota voisi pitää lämpimämmillä syksysäillä. Elokuussa Helsingin reissulla matkaan lähti takkikangas ja parin tehokkaan päivän seurauksena valmistui tämä takki. Tykkään.



Löysin kankaan Eurokankaan sisustusosastolta. Kassalla aloin miettimään, miten kangas voi olla niin tutun näköinen.. Ja samantien soivat kellot. Tikkuritehtaan Amelie oli käyttänyt juuri samaista kangasta ja vieläpä takkiin! Ei voi olla totta! Hetken mietin, että nyt jää tämä kangas tähän kauppaan, mutta otin sitten kuitenkin mukaani.. Onneksi Amelie ei ollut asiasta lainkaan pahoillaan. Ja kuten hän itse totesi, "jos satutaan joskus vastakkain kävelemään, niin voidaan sitten moikata niinku karavaanarit." Sitä odotellessa..!

* Kaavat Suuri käsityölehti 03/07 sekä takakappale SK 02/06
omina muokkauksina vetoketju, taskut sekä huppu, jonka kaavoitin vanhasta takistani
* Kangas Eurokankaan sisustuskangas sekä vuorina paksua puuvillakangasta
* Napit 3 kpl äidin varastoista


Takki eroaa viimetalvisesta takakappaleen osalta. Piirtelin siis sitä varten uudet kaavat, jotta sain hiukan paremmin muotoa tuohon takaosaan. Ei se vieläkään ihan täysin istu, mutta menee. Pituutta on vähemmän kuin aikaisemmassa. Tähän en myöskään tehnyt näkyviä taskuja, vaan piilotin ne sivusaumoihin. Ja hei, tällä kertaa muistin tehdä myös ripustuslenkin!



Vaikka tahdoin takista selkeästi ohkaisemman, en harmikseni aivan onnistunut tässä tavoitteessa. Jostain syystä kangaskaupantäti onnistui tarjoamaan minulle vuorikankaaksi varsin tuhtia puuvillakangasta (siis ei todellakaan mitään lakanakangasta). Kaupassa se vaikutti hyvältä idealta. Vuoria ja päällistä yhteen sovitellessa tajusin kuitenkin, että jyhkeä sisustuskangas + tuhti puuvillakangas takaavat myös jyhkeän ja tuhdin takin, enkä aivan saanut sitä, mitä lähdin hakemaan. Mutta menköööön... nyt onkin jo sen verran kylmä, että ihan sopiva tuo jo on :) Pitää valita siihen kolmanteen takkiin sitten jotain ohkaisempaa.. ;) (ja ehkä jotain vähemmän huomioliivihenkistä, kuten Amelie kangasta osuvasti nimitti.. :D)

Leivinuuni

Tämä on yksi jännittävä uusi juttu johon olen joutunut tottumaan maalle muuton myötä. Niin ja varsinkin nyt kylmemmillä ilmoilla. Leivinuunin lämmitys. Jännää ja kivaakin, ainakin vielä. Ja ah niin hyödyllistä. Siis konkreettista toimintaa oman asumisen ja hyvinvoinnin eteen. Mutta uutta, niin uutta, ei mitään rutiinia vielä..

PSSSSST! Parolan Asemalla on arvonta! Ja jos ette ole tutustuneet vielä asemaan muutoin, suosittelen lämpimästi :)

Raitainen

Voi ei..! Lähdin postittamaan vauvatervehdystä naapurikaupungin postiin. Postin ovella tajusin, ettei minulla ole neuleista ainoatakaan kuvaa. Kääk! Eikun Salen vessaan kuvaamaan.. yhhyy.. että harmittaa :S.

Top down raglan baby sweater
by Carole Barenys
Koko XS
Lanka Grignasco Bambi (värit 045 & 800)
Menekki molempia kerä
Puikot 3 ja 3½

Takista tuli piiieni. Viimeistely tosin sitä hieman väljensi. Ja toisaalta neulos venyy ja paukkuu eli sikäli menenee vauvan päällekin. Ohje oli suuntaa antava, sillä raglanneuleen neulominen ei ole mulle mitään tuttuahuttua. Takin ja hihojen pituudet täytyi kuitenkin itse mittailla. Konsultoituani kummipoikani äitiä, päädyin jättämään takin ~25cm pituiseksi. Jospa se olisi noin vastasyntyneen kokoa.

Lanka on ohkaista. Valitsin sen, jotta "kesävauvallakin" olisi jotain päällepantavaa. Noh.. kesä alkaa olla lämmön osalta jo hiukan suhteellinen käsite, mutta jospa tästä olisi silti jotain iloa. Samaa lankaa käytin taannoin neulomissani Bayerische sukissa ja jo tuolloin lanka tuntui miellyttävältä ihoa vasten. Napit kaivelin varastoista. Löysin jopa kolme samanlaista valkoista nappia.. eripurainen rivitys siis nappilistassa.



Pipo on monasti neulaistu
Norwegian sweet baby cap
Puikot 3
Sininen lanka uhkasi loppua, joten piposta tuli valkovoittoinen. Kiva näinkin.

Sukat ovat ihan omaa perusmallistoa. Aloitussilmukoita oli 36 ja sen jälkeen neuloin ihan vain intuitiolla.

ONNEA PIKKUISELLE POJULLE!

Eloa

Koulut alkoivat. Teen opettajan sijaisuuksia. Valmiin paperit saan syyskuussa. Sijaisuuksia on ollut ja tullee olemaankin ainakin jonkin verran (ei silti toivota sitä sikalunssaa). Juuri tänään elokuu on ehkä kauneimmillaan. Pihlajanmarjat kypsyivät sävysävyyn makuuhuoneemme sisustuksen kanssa. Sattumalta. Siis ihan vahinko, että makuuhuoneen ikkunasta näkyvät marjat näyttävät kuin suunnitellun sisustuksen osasilta.

Pottupellosta olemme nostelleet ekoja perunoita. Suussa sulaa. Nam. Itse emme tuota perunaa istuttaneet, vaan ympäröiviä peltoja viljelevä vuokralainen. "Suatte sitten nostoo tuota pottua ommiin tarpeisiinne.. on siinä mistä ottoo.." :D

Järvemme väri vaalenee. Verratkaapa tuohon blogin banneriin! Joka päivä toivon, että jospa ne eivät vielä tänään korjaisi tuota ohraa pois. Jos sitä vielä hetken saisi katsella. Ihana ihana päivä...