Naulakko

Tästä tuli hieno! Mummon vanhan Husqvarnan (esitelty täällä) laatikosta löytyi vanhoja puisia lankarullia. Ihastelin niitä ja pyörittelin kädessäni, sanoin miehelle, että voi kun keksisi mitä näistä voisi tehdä. Ja mieshän keksi ihan heti! Siitä tuli naulakko saunan eteiseen. Rullat kiinnitimme vanhan ladon seinästä irrotetulle laudan pätkälle. Lautoja olemme käyttäneet takkahuoneessa muutenkin kirjahyllyjen hyllylevyinä, joten naulakolle löytyy nyt pari samasta huoneesta. Tämä onkin ensimmäinen naulakko tässä talossa. Muuten puuttuvat vielä naulakot, vessapaperirullatelineet, pyyhekoukut sun muut.. Jostain syystä niiden asentaminen ei käy enää edes mielessä. Väliaikaisiin ratkaisuihin tottuu niin helposti, vessapaperirulla ammeen reunalla, käsipyyhe käsisuihkun kahvassa, keittiöpyyhe laatikon vetimessä... (Ja näyttääpähän muutamat laatikotkin lojuvan vielä tuossa, missä ovat jo kuukauden päivät viettäneet.)

Auringon säteitä

Auringon valo siivilöityy sisälle. Ulkona kimmeltää tuhannet timantit. Keijut lentelevät pakkasilmassa. Leivinuuni lämmittää.

Potulle neulomani puuvillatakki on nappeja vaille valmis. Näyttää silti kelpaavan Potulle ilmankin. Jostain syystä meidän pikku nahunenä rakastaa kuljettaa neuleita suussaan. Paremman puutteessa muutkin kankaat kelpaavat. Yleensä sukka on paras. Sukka suussa sitten kontataan pitkin lattioita. Niin ja nykyään jo noustaan seisomaankin.

Huonoja kuvia

Blogin otsikko lupailee, että käsitöitä ja muuta mukavaa, niin laitetaas taas välillä sitä muuta mukavaa. Ajattelin nimittäin esitellä, mikä on kaikkein mukavinta, suorastaan ihaninta, tässä meidän kodissamme. Näistä keittiössä otetuista huonoista kuvista se tulee oikein hyvin ilmi. Nimittäin kaikki se, mikä tuolla ikkunoiden takana näkyy. Alati muuttuva taulu. Ylempi kuva on keittiön ikkunamaisema pohjoiseen päin. Siitä ikkunasta ei siis aurinko juuri paista sisään tähän aikaan vuodesta. Kesällä puolestaan tuosta ikkunasta loistaa se paras aurinko, myöhäisen illan keltainen valo. Tai voiko valo olla vihreää? Nyt kun muistelee, kesällä ilta-auringon valo on jopa vihreää, kun valo siivilöityy matalalta puiden lehtien lävitse.. (oii.. kesää.. mm..) Alemman kuvan näkymää hallitsee massiivinen leivinuuni-takka-yhdistelmä. Takana kuitenkin häämöttävät ruokailu- ja olohuoneen ikkunat, jotka nykyään tarjoilevat maisemansa aina keittiöön saakka, remontin yhteydessä kun poistimme turhaa seinää tuosta leivinuunin ympäriltä. Olohuoneen ikkunat, nuo kolme rinnakkaista, antavat etelään ja näin aurinkoisena kevätpäivänä, kun lehdetkään puissa eivät vielä varjosta ikkunoita, aurinko lämmittää olohuonetta jo aika mukavasti vaikka pakkasta ulkona on kaksikymmentä astetta.

Huomasin, että blogini vietti tammikuussa jo viisivuotissynttäreitään. Päivä meni unohduksissa ohitse, mutta mainitsemisen arvoinen se on silti. Viiteen vuoteen mahtuu jo paljon kaikenlaista, käsitöitä ja sitä muuta mukavaa. Alkuaikojen jutut tekisi välillä mieli unohtaa, teksti ja kuvat ovat nykyiseen silmääni köykäisiä ja jotenkin vieraita. Mutta kuten sanottu, viiteen vuoteen mahtuu jo kaikenlaista, alkuajan haparointi mukaan lukien. Ihanaa kevätpäivää kaikille!

Elefanttimarssi

Tämä viime keväänä ennen Potun syntymää neulottu pipo on ollut tänä talvena kovassa käytössä. Varsinkin syksymmällä pipo oli ihan ehdoton ykkönen, malli on vertaansa vailla. Niinpä toteutin samaisen pipon muutaman kokonumeron verran isompana. Hiukkasen siitä tuli vielä liiankin iso, mutta toivotaan, että se olisi passeli juuri parahiksi keväämmällä, kun ei tarvitse pitää enää turkislakkeja.

Lanka Lanett
Puikot 2 1/2 ja 3 ?
Ohje Lanett-klassikot lehtinen

Autopaita

Kummipojalle 2-vuotislahjaksi valmistui autopaita.
Autot-kangas Iikku-Kiikusta (kiitos nopeasta toimituksesta!)
Pääntiellä punainen resori. Aplikointi käsin.
Peruspaidan kaava SK 03/05

Minä kierrän ympyrää ja se saa mut rauhoittumaan

..laulettiin silloin, kun olin itse yläasteella. Eli Mato. Tämä matonen valmistui jo syksyllä, mutta nyt ehdin sen vasta kuvailemaan esittelyä varten. Kiemuroita neuloessa meinasi kyllä usko loppua, että tästä voisi millään tavoin tulla inhimillisissä mitoissa oleva myssy. Mutta tulihan siitä.

Wurm
Lanka Novita Cloud
Menekki noin 100g

Lomalla

Heipä hei pitkästä aikaa!

Mies piti viimeisen isyyslomaviikkonsa tammikuun toisella viikolla. Otimme arjesta totaalisen irtioton ja lähdimme äkkilähdöllä Etelä-Espanjaan. Voi miten hieno reissu meillä oli! Matkailun puutosta olikin ollut jo pidemmän aikaa havaittavissa. Reissu sujui hirmuisen hyvin Potunkin osalta ja oli meillä kivaa.. :) Hyvin äkkiä elimistö tottui lämpöön, sulaan maahan, valoon.. Eikä tarvinnut koko ajan pukea haalaria ja töppösiä ja toppakerroksia! Matkan aikana mietin myös usein, miten kiva oli päästä tässä kehityksenvaiheessa kesään. Siis nähdä kesäoleminen tuollaisen kahdeksankuisen kanssa. Seuraavan kerran kun meillä on kesä, Pottu jo todennäköisesti kävelee ja on jo ihan erilaiset jutut mielessä.. Reissussa hienoa on tietysti aina kotiinpaluu ja ihana onkin ollut palata, kun päivä on jo pidentynyt hiukkasen ja onhan meillä niin ihana kotikin mihin palata :)

Oikein ihanaa tätä vuotta kaikille!

Pöllö huu

Ensin pää oli aivan tyhjä, viikko aikaa jouluun ja lahjoja nolla. Joku joulun henki tai muu tonttu toi mieleeni Tiinan tekemät ihanat pöllöt ja keksin, että sellaisenhan minä tekaisen pienelle kummitytölle joululahjaksi. Siis ihan yhden vain. No kankaita leikellessä ajatus harhaili ja tajusin, ettei kummallekaan kummipojalle ole myöskään lahjaa. Pöllöhän sopii kenelle vain, samallahan nekin syntyy. Mutta jos kerta teen kolme pöllöä, täytyyhän Potullekin saada oma pöllö. No sarjatyönä neljä tulee samassa kuin yksi tai kolme. Ai niin, muistin, eihän meillä ollut mitään Potun serkkupojallekaan. No laitetaas viides pöllö tuotantolinjalle, eihän näissä mene kuin yksi ilta, tai jotain.

Noh, niin tai näin, ihania niistä tuli! Kaikki kiitos, kunnia ja glooria kuuluu Tiinalle ja Tiinan ihanalle idealle. Melkein tuntuu varastamiselta tällainen plagiointi, mutta moisen syyllisyyden viskaan nurkkaan ja totean vain, ettei idea ole omani. Kaikki kankaat ja langat ja nauhat ovat varastoista löytyneitä tilkkuja ja paloja, hyvin ekologista ja hyödyllistä siis. Huhuu! Tällaisesta näpertelystä tykkään :)!

I h a n a a j o u l u a !

Levätään, nautitaan ja rauhoitutaan.

Syödään hyvin, neulotaan hiukan, nautitaan läheisimmistä.

Tällaista eilen ja tänään.
Eihän tällaista talvea olekaan!
On onni asua täällä.

Värikkäitä päiviä

Päivät ovat sinisiä. Välillä harmaita tai ihan valkoisia. Eilen päivä oli ensin keltainen ja myöhemmin vaaleanpunainen. Ja joulu on kohta täällä. Pukinpajalla ährätään pikkutunneille, sillä vaikkei pitänytkään, niin siinä nyt kuitenkin kävi niin, että jotain pientä pitää tehdä ja sitten pitää tehdä vielä toisellekin ja.. Mutta kivaa on näpertää. Ja meillä on niin ihana koti. Se pitää muistaa. Ei haittaa vaikkei kaikkea ehtisikään. Tärkeintä on tehdä sitä, mikä tuntuu kivoimmalta. Tai kivimmältä!

Jumissa

Pakkaspäiviä. Jäimme Potun kanssa saarroksiin, kun toinen auto ei käynnistynytkään. Ei se haittaa. Ei meillä olisi mitään asiaa minnekään ollutkaan.

Mutta pihalle sain sen joulukuusen, josta haaveilinkin!

Enkelit ja tähdet

Meillä ei taaskaan ole juurikaan joulukoristeita. Tällä kertaa syynä on se, että kaikki vähäisetkin koristeet ovat paikassa B, eli siellä minne veimme suurimman osan omaisuudestamme ennen evakkoon muuttamista. Siellä ne ovat vieläkin. Mutta on meillä tämä enkeli.

Ja sen kaverienkelit. Nämä saimme saritätin perheeltä viime jouluna. Aivan ihanat.

Enkelien kaveriksi tein tähtiä tapettien jämistä. Tähtien tekoon minut innosti Jonna, ohje löytyy täältä. Tahtoisin joulukuusen pihalle. Tiina esitteli maailman parhaan joulukuusen. Tai siis pöllöpuun. Tahtoisin minäkin.

Vihdoinkin

pääsimme muuttamaan takaisin kotiin. Ihanaa!

Pari viikkoa olemme nyt saaneet asua jälleen kotona. Siivoilua, pakkausten purkamista riittää eikä remonttikaan ole vielä ihan pilkulleen valmis, mutta tärkeintä on, että täällä ollaan! Yhtäkkiä loppui se ainainen eestaas matkustaminen, milloin ollaan raksalla ja milloin kotona, kuka hoitaa lasta ja missä välissä ehdin mitäkin tekemään. Nyt olemme täällä ja asiat kulkevat eteenpäin omalla painollaan. Hitaasti, mutta kulkevat kuitenkin. Samanaikaisesti on lumi ja pakkanen verhonnut maiseman ja olemme Potun kanssa sulkeutuneet talvipesäämme. (En muista koska viimeksi tällainen talvi olisi alkanut jo marraskuussa!)

Vipinää tosin riittää talvipesässäkin. Pitkin syksyä vitsailin aina niitä iänikuisia remonttijuttuja kertoessani, että toivottavasti pääsemme muuttamaan ennen kuin Pottu alkaa liikkumaan. No niinhän siinä sitten kävi, että olimme ehtineet asua parisen viikkoa, kun seitsemänkuukautispäivän kunniaksi Pottu lähti määrätietoisesti ryömimään eteenpäin (kohti kaukosäätimiä, tietenkin). Vauhti ei tosin onneksi vielä päätä huimaa, joten kiikkerimmät muuttolaatikot ehtii vielä edeltä siivoamaan pois alta. Mutta nopeasti näyttävät taidot kehittyvän.. muutenkin tuntuu, että tytöstä on ihan viikossa tullut paljon isompi, jollain tapaa.. ei enää niin vauva (vai miten sen sanoisi). Kuvina tänään satunnaisia otoksia ulkoa ja sisältä viimeisten parin viikon ajalta.

Kirjallinen huomautus

Puoli vuotta sitten näihin aikoihin starttasimme kotoa. Noin tunti myöhemmin matkustimme kohti KYS:aa Siilinjärven kohdalla, kun peltipoliisi tallensi ylinopeutemme kameralle. Ei ylimääräistä nopeutta ollut paljoakaan, jälkikäteen tulleessa huomautuksessa lukee, että nopeus oli 83 km/h kahdeksankympin alueella. Ei meitä siis voi hurjastelusta syyttää, vaikka jälkikäteen monet sanoivatkin, että ehkä olisimme saaneet sakot anteeksi, kun syy oli niin hyvä. Oikeastaan olen vain iloinen, että Itä-Suomen liikenneturvallisuuskeskus antoi muiston tuolta jännittävältä matkalta.

Ennen synnytystä ajattelin, että puolentoista tunnin ajomatka (joka itseasiassa muuttuikin pysähtelyineen kahden tunnin matkaksi) synnytyssairaalaan saattaisi olla jotain aivan kamalaa. Mutta ei se ollutkaan. Matka meni yllättävän nopeasti, supistuksia tuli viiden minuutin välein, mutta ne olivat vielä siedettäviä. Sairaalaan saavuimme juuri oikeaan aikaan supistusten muuttuessa tiheämmiksi ja kivuliaammiksi. Puoli vuotta sitten... Vasta viimeisen viikon aikana olen tajunnut, että tuona päivänä muu Suomi juhli vappuaattoa. Itseasiassa juhlat ovat olleet varmaan oikein hyvässä vauhdissa juuri niihin aikoihin, kun pieni tyttäreni syntyi tähän maailmaan puoli seitsemän jälkeen illalla. Voi uskomatonta.. puoli vuotta, kuin puoli vuosisataa, kuin puoli tuntia. Aika voi olla uskomattoman suhteellista. Aivan kuin se olisi tapahtunut eilen ja toisaalta olisi ollut aina olemassa.



Nyt tuo puolivuosikkaani on iloinen ja nauravainen, useimmiten hyväntuulinen, äärimmäisen kiinnostunut ympäristöstään. Nousee suorien käsien varaan ja kääntyy melkein korkkiruuvina navan ympäri. Saattaa liikkua vahingossa metrin tai parinkin, yrittää nousta konttausasentoon. Kikattelee ja höpöttelee. Syö pääasiassa vielä äidinmaitoa, mutta on maistellut jo banaania ja omenaa ja mangoa, puuroa ja perunaa, parsakaaliakin. Ihana kultani.

Pöksyt

Vaippojen ompelun välissä ompelin Potulle pöksyt. Mallin nappasin vastikään ostamistamme (erään ruotsalaisen kotikutsuja järjestävän yrityksen) housuista. Housujen kaava vaikutti niin yksinkertaisen näppärältä ilman sivusaumoja, että kaivelin kaappien kätköistä omat alesta aivanliianisoina ostetut ruskeat velourhousut ja leikkelin palasiksi. Housut on siis ommeltu ilman sivusaumaa vaikkakin näissä housuissa sivusauma muodostuu alkuperäisten housujen sivusaumasta. Kumpparit lahkeensuihin, resori vyötärölle, nopeaa ja lopputulos on kiva.