Ilmeisesti kolmevuotiaan synttäreitä ei enää muisteta. Blogini vietti juhlapäivää toissa sunnuntaina, 18. päivä, ja nyt sen vasta muistin. Vähän surullista. Yleensä muistan synttäripäivät hyvin.
Tess kirjoitti hyvän kirjoituksen oman bloginsa yksivuotissynttäreiden kunniaksi. Juuri tuollaisia asioita minäkin olisin halunnut kirjoittaa, jos olisin löytänyt oikeat sanat. Eli käykää lukemassa sieltä ja kuvitelkaa, että mullakin on samanlaisia asioita mielessä :). Kyseisen postin kommenttiloorassa on myös mielenkiintoinen ja hauska keskustelu väreistä ja ennenkaikkea neulojien pakkomielteistä. Kannattaa lukaista :) Omiksi pakkomielteikseni luen seuraavat: tasoneule on aina lopetettava nurjan kerroksen jälkeen, kuvio- tai palmikkoneule on yleensä lopetettava kuvio- tai palmikonkierto kerrosta edeltävään kerrokseen. Täten menettelemällä saa neulomisen aina aloittaa "kivalla" kerroksella! Lähes pakkomielteisesti suhtaudun myös keskeneräisiin neuleisiin: vain hätätapauksessa aloitan uuden neuleen edellisen ollessa kesken. Tällä hetkellä mulla ei taida olla ainoatakaan neuleUFOa (virkkausUFO löytyy). Sama liittyy myös lankoihin. En oikeastaan kykene ostamaan uutta lankaa, jos en tiedä mitä projektia varten sen ostan. Tästä poikkeuksena -voisiko sanoa ensimmäinen retkahdukseni- 800 grammaa keltaista Isoveikkaa. Ja niin, vielä Tessin kommenttilooran inspiroimana tajusin tämänkin: pidän lähes aina pakkomielteen omaisesti tukkimiehen kirjanpitoa neulottavista kerroksista. Ohjepaprut on aina täynnä ihmeellisiä merkintöjä. Pitäispä joskus ottaa niistä oikein kuva :).
Että sellaista. Nämä "pakkomielteet" selvästi kertovat minusta jotain, pinko mikä pinko. Hauskoja, suhtaudun niihin kuitenkin lähinnä ylpeydellä -tällainen minä, tykkään musta. Vaikka monet ovat jo jättäneet kommenttia Tessin postin yhteyteen, kuulisin mielelläni mitä erikoisia tapoja teillä on neulomisen tai käsitöiden suhteen. Niitä on niin kovin hauska lukea!
Tess kirjoitti hyvän kirjoituksen oman bloginsa yksivuotissynttäreiden kunniaksi. Juuri tuollaisia asioita minäkin olisin halunnut kirjoittaa, jos olisin löytänyt oikeat sanat. Eli käykää lukemassa sieltä ja kuvitelkaa, että mullakin on samanlaisia asioita mielessä :). Kyseisen postin kommenttiloorassa on myös mielenkiintoinen ja hauska keskustelu väreistä ja ennenkaikkea neulojien pakkomielteistä. Kannattaa lukaista :) Omiksi pakkomielteikseni luen seuraavat: tasoneule on aina lopetettava nurjan kerroksen jälkeen, kuvio- tai palmikkoneule on yleensä lopetettava kuvio- tai palmikonkierto kerrosta edeltävään kerrokseen. Täten menettelemällä saa neulomisen aina aloittaa "kivalla" kerroksella! Lähes pakkomielteisesti suhtaudun myös keskeneräisiin neuleisiin: vain hätätapauksessa aloitan uuden neuleen edellisen ollessa kesken. Tällä hetkellä mulla ei taida olla ainoatakaan neuleUFOa (virkkausUFO löytyy). Sama liittyy myös lankoihin. En oikeastaan kykene ostamaan uutta lankaa, jos en tiedä mitä projektia varten sen ostan. Tästä poikkeuksena -voisiko sanoa ensimmäinen retkahdukseni- 800 grammaa keltaista Isoveikkaa. Ja niin, vielä Tessin kommenttilooran inspiroimana tajusin tämänkin: pidän lähes aina pakkomielteen omaisesti tukkimiehen kirjanpitoa neulottavista kerroksista. Ohjepaprut on aina täynnä ihmeellisiä merkintöjä. Pitäispä joskus ottaa niistä oikein kuva :).
Että sellaista. Nämä "pakkomielteet" selvästi kertovat minusta jotain, pinko mikä pinko. Hauskoja, suhtaudun niihin kuitenkin lähinnä ylpeydellä -tällainen minä, tykkään musta. Vaikka monet ovat jo jättäneet kommenttia Tessin postin yhteyteen, kuulisin mielelläni mitä erikoisia tapoja teillä on neulomisen tai käsitöiden suhteen. Niitä on niin kovin hauska lukea!