
Minua katsoi tänä iltana kaihoisasti kaksi herkkua. En osannut päättää kumman ottaisin, ja onnekseni huomasinkin voivani ottaa molemmat, yhtä aikaa: neule & uusin Potter! Potterin kannet ovat sitäpaitsi silleesti kivat, että kirja lepää polven päällä oikea sivu avoinna ihan pitämättä. Ja neule taas.. lahkeiden yhdistämisen jälkeen ei ajattelutyötä juuri tarvitse tehdä, sillä pyöröneuleena tarttee vain oikeeta silmukkaa väsätä. Ihanaa! Kirja on jopa parempi seuralainen kuin telkkari: sen pystyy aina keskeyttämään, kun silmukka karkaa tai pitää lukea ohjetta. Harmi vain, että nykyään niin yleiset pikkupokkarit eivät varmasti itsekseen avonaisina pysyisi.. Tajusin tuossa neulolukiessani (lukineuloessa?), että kumpaisenkin toimen kohdalla etenen varsin hitaasti. Olen huomannut, että halutessani voisin kyllä sekä lukea että neuloa huomattavasti nopeampaan tahtiin. Jostain syystä lukemis- ja neulomisrytmini on kuitenkin muotoutunut varsin verkkaiseksi.. Se on sellainen kiva ja sopiva. Ja mikäpäs kiire tässä.. jää enemmän aikaa ajatella tekemäänsä.