Sankarittaret

Mä ja mun synttärikaima.

Vietimme torstaina ensimmäistä yhteistä syntymäpäiväämme yhdessä Manteli-vauvan kanssa. Vaikka eipä yksivuotias neitokainen taida enää mikään vauva ollakaan. Minun mittariin tuli pyöreitä ja nyt totutellaan uudelle kymmenykselle.. Mantelilla on kuvissa aikanaan Potulle neulomani villatakki. Minulla on ylläni omalta äidiltä pöllitty lainattu villatakki. Syksy on kyllä niiiiin villatakkien kulta-aikaa! Mulla on ainakin ihan jatkuvassa käytössä tämä ainokaiseni. Olenkin jo suunnitellut pitkästä aikaa ihan oikean neuletakin neulomista itselle. Langat ja mallikin on jo katsottuna. Kyllä tällaista lämmintä ja joka tilanteessa päälle heitettävää takkia nimittäin tarvitaan.

Tämä yksivuotias seisoo ilman tukea, kävelee taaperokärryn kanssa, sanoo -amppu! ja osoittelee kattoa, tirsottaa ja taputtaa, vilkuttaa ja menee piiloon, ihastuttaa koko perhettä päivittäin. Rakas ihana kultainen.

Ja katsokaas! Olenhan mää jo neulonutkin, pitkästä aikaa! Seuraavaksi kerään rohkeutta sillä täytyisi saada neule ja nämä sakset kohtaamaan toisensa.. oikea kauhujen galleria meikäläiselle. Onneksi netti on pullollaan hyviä ohjeita ja videoita. Näihin kuviin ja tunnelmiin palataan varmasti ensi kerralla...

Mustikkamaa

Moikka vaan ystävät! Täällä on nautittu loppukesälomasta (ah mikä elokuu!) (siis miehen kesälomasta, minä jatkan tyttöjen kanssa kotielämää ainakin vuoden loppuun asti vielä) ja ihmetelty ajan karkaamista. Käsitöillekään ei enää tunnu olevan aikaa missään, ei missään välissä. Phuhhui. No on sitä sitten marraskuussa taas varmasti aikaa kykkiä sisälläkin eikä silloin tartte ressata edes likaisista nurkista, kun mikään ei kuitenkaan näy siinä pimeydessä.

Ottobre 4/12 Jumpsuit 74cm
Kangas Mustikkamaa-joustofrotee Viljamin puoti

Toteutin tämän muokkaamatta alkuperäistä kaavaa lainkaan. Joustofroteesta toteutettuna tästä tulikin todella väljä (liian, täytyy vielä ottaa sivusaumoista sentti-pari pois). Muutoin kaava on ihan käyttökelpoinen, vaikka tuon vetoketjureunan huolittelun kanssa vähän päätäni pyörittelinkin. 74 senttisenäkin tämä on vielä hyvin väljä, jopa iso tuolle meidän ihan-kohta-vuosikkaalle (huoh, m i h i n se aika katoaa?) Jälkiviisaana laittaisin vielä huppuun puna-valkopilkkuisen vuorikankaan, mutta menköön nyt näin :)

Kiitokset vielä Viljamin puodille tästä lahjakankaasta!