Pöllö huu

Ensin pää oli aivan tyhjä, viikko aikaa jouluun ja lahjoja nolla. Joku joulun henki tai muu tonttu toi mieleeni Tiinan tekemät ihanat pöllöt ja keksin, että sellaisenhan minä tekaisen pienelle kummitytölle joululahjaksi. Siis ihan yhden vain. No kankaita leikellessä ajatus harhaili ja tajusin, ettei kummallekaan kummipojalle ole myöskään lahjaa. Pöllöhän sopii kenelle vain, samallahan nekin syntyy. Mutta jos kerta teen kolme pöllöä, täytyyhän Potullekin saada oma pöllö. No sarjatyönä neljä tulee samassa kuin yksi tai kolme. Ai niin, muistin, eihän meillä ollut mitään Potun serkkupojallekaan. No laitetaas viides pöllö tuotantolinjalle, eihän näissä mene kuin yksi ilta, tai jotain.

Noh, niin tai näin, ihania niistä tuli! Kaikki kiitos, kunnia ja glooria kuuluu Tiinalle ja Tiinan ihanalle idealle. Melkein tuntuu varastamiselta tällainen plagiointi, mutta moisen syyllisyyden viskaan nurkkaan ja totean vain, ettei idea ole omani. Kaikki kankaat ja langat ja nauhat ovat varastoista löytyneitä tilkkuja ja paloja, hyvin ekologista ja hyödyllistä siis. Huhuu! Tällaisesta näpertelystä tykkään :)!

I h a n a a j o u l u a !

Levätään, nautitaan ja rauhoitutaan.

Syödään hyvin, neulotaan hiukan, nautitaan läheisimmistä.

Tällaista eilen ja tänään.
Eihän tällaista talvea olekaan!
On onni asua täällä.

Värikkäitä päiviä

Päivät ovat sinisiä. Välillä harmaita tai ihan valkoisia. Eilen päivä oli ensin keltainen ja myöhemmin vaaleanpunainen. Ja joulu on kohta täällä. Pukinpajalla ährätään pikkutunneille, sillä vaikkei pitänytkään, niin siinä nyt kuitenkin kävi niin, että jotain pientä pitää tehdä ja sitten pitää tehdä vielä toisellekin ja.. Mutta kivaa on näpertää. Ja meillä on niin ihana koti. Se pitää muistaa. Ei haittaa vaikkei kaikkea ehtisikään. Tärkeintä on tehdä sitä, mikä tuntuu kivoimmalta. Tai kivimmältä!

Jumissa

Pakkaspäiviä. Jäimme Potun kanssa saarroksiin, kun toinen auto ei käynnistynytkään. Ei se haittaa. Ei meillä olisi mitään asiaa minnekään ollutkaan.

Mutta pihalle sain sen joulukuusen, josta haaveilinkin!

Enkelit ja tähdet

Meillä ei taaskaan ole juurikaan joulukoristeita. Tällä kertaa syynä on se, että kaikki vähäisetkin koristeet ovat paikassa B, eli siellä minne veimme suurimman osan omaisuudestamme ennen evakkoon muuttamista. Siellä ne ovat vieläkin. Mutta on meillä tämä enkeli.

Ja sen kaverienkelit. Nämä saimme saritätin perheeltä viime jouluna. Aivan ihanat.

Enkelien kaveriksi tein tähtiä tapettien jämistä. Tähtien tekoon minut innosti Jonna, ohje löytyy täältä. Tahtoisin joulukuusen pihalle. Tiina esitteli maailman parhaan joulukuusen. Tai siis pöllöpuun. Tahtoisin minäkin.

Vihdoinkin

pääsimme muuttamaan takaisin kotiin. Ihanaa!

Pari viikkoa olemme nyt saaneet asua jälleen kotona. Siivoilua, pakkausten purkamista riittää eikä remonttikaan ole vielä ihan pilkulleen valmis, mutta tärkeintä on, että täällä ollaan! Yhtäkkiä loppui se ainainen eestaas matkustaminen, milloin ollaan raksalla ja milloin kotona, kuka hoitaa lasta ja missä välissä ehdin mitäkin tekemään. Nyt olemme täällä ja asiat kulkevat eteenpäin omalla painollaan. Hitaasti, mutta kulkevat kuitenkin. Samanaikaisesti on lumi ja pakkanen verhonnut maiseman ja olemme Potun kanssa sulkeutuneet talvipesäämme. (En muista koska viimeksi tällainen talvi olisi alkanut jo marraskuussa!)

Vipinää tosin riittää talvipesässäkin. Pitkin syksyä vitsailin aina niitä iänikuisia remonttijuttuja kertoessani, että toivottavasti pääsemme muuttamaan ennen kuin Pottu alkaa liikkumaan. No niinhän siinä sitten kävi, että olimme ehtineet asua parisen viikkoa, kun seitsemänkuukautispäivän kunniaksi Pottu lähti määrätietoisesti ryömimään eteenpäin (kohti kaukosäätimiä, tietenkin). Vauhti ei tosin onneksi vielä päätä huimaa, joten kiikkerimmät muuttolaatikot ehtii vielä edeltä siivoamaan pois alta. Mutta nopeasti näyttävät taidot kehittyvän.. muutenkin tuntuu, että tytöstä on ihan viikossa tullut paljon isompi, jollain tapaa.. ei enää niin vauva (vai miten sen sanoisi). Kuvina tänään satunnaisia otoksia ulkoa ja sisältä viimeisten parin viikon ajalta.