Vanhuus ei tule yksin

Joku joskus sanoi, että silloin tietää olevansa vanha, kun lomamatkoilla alkaa otella valokuvia vanhoista rakennuksista ja erilaisista kukista. Joo, olen tullut siis vanhaksi jo viimeistään kesän reilireissun aikaan. Samaan kategoriaan edellä mainittujen kanssa kuulunee joka syksyinen ruskan ihastelu. Mutta kun se vaan on niin hienoa..!

Viikonloppuinen lomamatka suuntautui Tampereelle, ja heti alkoi vanhan tädin kamerakäsi viuhua.. (Tampere on muuten tosi kiva kaupunki, terkkuja sinne kaikille!) Tänään sitten päätin viedä mummoutumiseni vielä asteen pidemmälle, ja toin vaahteranlehdet sisälle makuuhuoneeseen asti...

Pikkutiikerin ampiaisasu (vaunuihin maastoutumiseen)

Suvun tuoreinta (140907) tulokasta lähdettiin viikonloppuna tervehtämään lahjuskassin ja kuohuvan kera. Idea talven lämmikkeeseen lähti tuoreen perheen tuoreista oranssi-mustista lastenvaunuista. Onpahan taas jotain muuta kuin vauvavärejä...

Settiin kuuluvat haalari, irtohäntä, tumput, korvallinen kypärämyssy sekä tavan vauvamyssy (jota ei kuvassa). Ilman häntää se voi olla ampiaispuku, ja sit hännän kanssa pikkutiikeripuku.

Lankana käytetty tuttu Grignasco Flavia Baby merinovilla. Puikot 2½.

Haalarin ohjeen alkuperää en osaa enää valitettavasti sanoa. Se on kopioitu kirjastossa kolmisen vuotta sitten jostain kirjasta tai lehdestä. Samaa ohjetta on tullut käytettyä ennenkin. Tällä kertaa tein haalarista hieman reilumman, että on sitten hyödyksi talven pakkasilla. Koko siis noin 3-6kk (ehkä enemmänkin). Ehkäpä talvella saadaan parempia kuvia ihan oikean omistajaneidin päällä :) (vinkvinkäitijaisi).

Korvalliseen kypärämyssyyn ihastuin Neuletiheys-blogissa joku aika sitten. KirsiÄr oli isosti ystävällinen, ja kaivoi ohjeen varastoistaan mulle. Myssykästä tuli kiva, vaikka sen käytännön toimivuutta onkin vähän hankalaa arvioida. Ohje siis Novita 4/2000.
Se tavan vauvamyssy, jota ei ole edes kuvissa, neuloutui tällä kertaa helmineuleella ainaoikean sijasta. Mielestäni siitä tuli silleesti tosi kiva. Harmi siis ettei ole kuvaa näyttää..

Lapaset muotoutui päänsisäisestä ajatuksesta samalla mallilla kuin edellisetkin. Peukalot lienevät ihan turhat, mutta pitkä varsi ja joustinneule pitänevät ne ainakin paikoillaan.

Samaan pakettiin lähti lisäksi kolme värikästä bodya omin painatuksin. ABIpaita ei ole mun idea, mutta en yhtään osaa sanoa mistä sen olen alunperin bongannut. Jostain blogista varmastikin (kerro siis jos olet idean lähde.) Kaksi taempaa sisältävät informaatioita, jonka uskon uppoavan vain samoilla ominaisuuksilla varustetuille sukulaisille.. :)!

Aivopesun(ko) tulos(ko)?

Nyt on sitten miesparkakin tainnut tajuta mitä tällaiselle vaimolle kannattaa lahjaksi ostaa.. Korut ja muut killuttimet jääköön kauppaan, bambuista ja pitkulaista sen olla pitää. Noh, vaimo on täällä ainakin varsin mairea hymy naamallaan. Tällaista syntymäpäiväyllätystä en ihan osannut odottaakaan.. ;) Kakskytneljä vuotta tänään plakkarissa, samoin kuin Saint Kitts ja Nevisillä.

Valokuvat kansiin ja kannet kuntoon

Minä tykkään valokuvista. Niinpä tykkään kehittää digikuvistakin edelleen paperikuvia, vaikka ukkeli sitä suuresti ihmetteleekin. Mutta on niitä kivempi katsella ja näyttää muillekin albumista kuin koneelta..! No mutta viime kesän jäljiltä kuvamateriaalia on enempäsä, kun tapahtumarikas kesä piti sisällään niin viiden viikon hääreilimatkan kuin itse häätkin. Valokuva-albumit ovat rumia ja tylyn näköisiä. Niinpä tuunasin kaupan rumimmat ja halvimmat kaapista löytyneillä jämäpaloilla.
Taimmainen on tehty jo kesällä, ja siinä on vihkimismekon viimeisiä palasia. Sudenkorentokirja toimi häissämme vieraskirjana ja sisältää monia kivoja kivoja juttuja. Keskimmäinen on päällystetty vakosamettihameen jämäkankaalla ja tulee saamaan sisälleen reilireissun kuvat. Viimonen on hääkuva-albumi ja on asianmukaisesti päällystetty häämekon vaalealla satiinilla, ja tyrkkäsin siihen korentokankaan vihonviimeisistä jämistä korennotkin - huomatakseni nyt, että palanen onkin ihan vinossa.. plääh.. OLKOON.

Myöhemmin. Ja niin, tosta matosta mun piti kertoa.. Käsitöiden mestarikonkari tätini Mirja antoi meille häälahjaksi kuvassa vilkkuvan maton, jonka hän itse oli meille tehnyt. Ja matolla on muuten mittaa ainakin viisi, ehkä kuusikin metriä! Käsityöharrastelijana itse tehdyt lahjat tuntuvat äärimmäisen arvokkailta ja rakkailta. Ja matto tuo myös kotiimme ihanaa kotoisuuden tuntua.

Myyrä postailee ja taulut tippuu seiniltä..

Mistä on pienet tytöt tehty?
Sokerista, kukkasista,
inkivääristä, kanelista.
Niistä on pienet tytöt tehty.

Taannoisten kuurankukkien jämälangasta riitti mittaa yhteen vauvan pipoon ja lapasiin. Vauva on varustettu päivämäärällä 06.09. ja sukupuolella tyttö. Ystävän toiselle lapselle siis tässä jotain pientä. Samaan perheeseen meni muinoin myös täältä löytyvä vihreämpi haalari, toivottavasti siitä on käyttöä myös uudelle tulokkaalle. Mutta pitäähän jokaisella tytöllä olla jotain Punaista..! Ja tämä Lanett-langan punainen onkin aivan ihanan herkku: Hehkuva ja oikeasti Punainen Isolla Peellä.
Myssyn ohje on luultavasti Novitan sivuilta.
Puikot oli 2½.
Lapaset tuli omasta päästä: alussa 36s ja resorin jälkeen 32s.

Hehkupunainen ei riittänyt töppösiin asti, joten ne syntyivät sitten Grignascon Flavia Babysta, jota myös siinä mainitsemassani vauvahaalarissa aikoinaan on käytetty. Töppösten ohjetta metsästin tovin, ja lopulta päädyin tekemään ne tällä Tekstiiliteollisuuden sivuilta löytyvällä ohjeella.

Paluu pulpettiin!

Paluu yläasteelle olikin yllättävän kivaa..! (varsinkin se lihaskunto-osuus.. diudiudiu..) Ja itseasiassa, täytyy myöntää, ettei tuo nyt ihan kauheesti heitä siitä varsinaisesta alkuperäisestä päättötokarista. Lähinnä ehkä tuon käytösjahuolellisuus homman kohdalla onnistuin aikoinaan viilaamaan silloisia opettajia vähän tuota paremmin linssiin. Nyt olin rehellinen. Linkin tähän löysin alunperin täältä.

Ja yksi kysymys. Voiko rikkinäisestä, halkeilleesta emalikattilasta tarttua värjättäviin lankoihin tai kankaisiin jotain skökköä? Haaveilen kunnon kokoisesta värjäyskattilasta, ja nyt ois yks ihan hyvä tarjolla, mut sen emalipinta ei ole enää ihan ehjä...