28 syyskuuta 2006

Kuuran kosketus

Tässäpä Kuuran kosketus -sukat Ullan ohjeen mukaan.
Lankana on Lanett superwash, hehkuvan punainen merinovilla. Puikot 2½.

Mukava neulottava oli tämä. Olin ajatellut tehdä nämä äidilleni joululahjaksi, mutta jokin niissä hieman kuitenkin häikkää. Jatkoin kuvion jälkeen yhden nurjan levyistä "kujaa" varpaisiin asti, ajattelin että se olisi hauska. Ehkei se sittenkään ole..? Tiimalasikantapää oli elämäni ensimmäinen, ehkä sekin vähän siis tökkii. Jokatapauksessa lahjaksi näitä en ajatellut kelpuuttaa, vaan päätin luovuttaa ensimmäiselle tarvitsevalle (meni Marialle).




Pidän tuosta mallikuviosta, joten ehkä kakkossukat kelpaavat jo lahjaksi..?

22 syyskuuta 2006

Saunasukan raaka kohtalo


Huivin jälkeen teki mieli jotain kivaa välipalaa. Kävin ostamassa oikein uutta lankaakin, merinovillaa. Ullan Saunasukka on kiinnostanut pidempään, lehtikuvio on kovin kaunis. Kolmen mallikerran ja kantapään jälkeen meni kuitenkin heikki: ei toimi, ei näytä kivalta - liian iso, liikaa nurjaa, liikaa ja liian vähän kaikkee. Kuvassa näkyy se mitä vielä eilen oli, muttei enää tänään. Purettu poispoikkeen. Hauduttelen saunasukkien ideaa hetken ja teen välissä toiset sukat. Jonkinlaiset lehtisukat vielä tekaisen, mutta mallissa pitää jotain muuttaa...

20 syyskuuta 2006

Tositeeveetä

Olen itse aika koukahtanut BBiin..

Talossa eletään tällä hetkellä sen verran mielenkiintoisia aikoja, että vilkaisu talon elämään saattaisi kannattaa muitakin. BBlaiset ovat nimittäin eilen kerineet hoitamansa alpakan villaa, ja tänään käsittelevät villan huovutuskuntoon -tarkoituksena saada aikaiseksi huovutettu hattu! Mielenkiintoista katsella kuinka villan karstaaminen sujuu.. :)

Tikru tokaisi aiemmin, että olisi ottanut taloon mennessään kilokaupalla lankaa mukaan. Tätä minäkin olen monesti miettinyt! Miten loistava tilaisuus neuloa ties mitä, ilahduttaa talon asukkaita pipoilla ja myssyillä, tai tehdä joku isompi villistakki tai jotain.. Aikaa riittäisi. Miksi kellään ei talossa ole mitään näin oivaltavaa tekemistä mukanaan..?

17 syyskuuta 2006

Oranssi Omppuhuivi


Poseerauskuvat huivista.
(..valitettavasti itse ja käsivaralla.. hovikuvaajani ei elä päivänvalossa)




Malli on siis lähtöisin Tikrulta.
Lanka Idénan Mohair Lux, joka väriään hassusti vaihtelee oranssissa kuitenkin pysyen. Ja kulutus oli pikkusen reilu puoltoista kerää, eli siis n. 80g.
Puikot oli vitosen pyöröt.
Mittaa valmiilla huivilla on pikkasen enemmän kuin mulla, eli n. 173cm.



Tätä oli oikein kiva ja mukava neuloa. Kun silmukat eivät kolmiohuivin tapaan lisineet matkan varrella, vaan silmukoita oli puikoilla koko ajan sama määrä, huivi tuntui valmistuvan suht nopsaan ja vaivattomasti: Tiesi koko ajan kauanko yhden mallikerran tekoon menee aikaa. Langan värierot ovat ihan hauskoja, mutta parissa paikassa siirtymä tummaan on makuuni pikkaisen liian raju (yritin kuvata tämän alla). Huivi on kiva, ja itselleni mieluisa -omaan käyttöön siis sopiva (toisin kuin se Fifi..). En kuitenkaan ymmärrä miksi haalin huiveihini tuota mohairia.. liian lämpöisellä se kutittaa ja ahdistaa, joten kaiketi käyttöä löytyy vain paukkupakkasilla. Ajattelin kuitenkin yrittää totutella huivin pitoon jo heti kun syksyn säät sen sallivat (mitkä säät, tänäänkin varmaan +20C...). Vois kai mohairiinkin tottua.

16 syyskuuta 2006

Tuntuu syksyltä!

Ensimmäistä kertaa Helsingissä asumisen aikana huomaa todellisesti sen kuinka kesä ja syksy kestää täällä niin paljon pidempään.. Lauantain kuva antoi ymmärtää kuinka Kainuun tienoilla talvi kummittelee jo ovella. Itse olen puolestani kulkenut t-paidassa vielä ainakin eiliseen asti. On lämmintä. Mutta kyllä syksyn kuitenkin tuntee (ja se tuntuu ihanalta!). Ulkona on just nyt niin kaunista, kirpsakan kylmää jo, mutta aurinkoista, ihanaa. Parhaiten syksyn kai tunnistaa kuitenkin tuoksusta. En tiedä mikä siinä on, mutta Jotain kuitenkin.



Ehkä syksyn tuntu sai minut viimeistelemään myös syyspiponi. Virkkasin reunaan simpukkareunuksen, ja vaikkei muutos olekaan suurensuuri, reunus toi pipoon juuri sen lisän jota itse kaipasin. Nyt se on hyvä. Voi pistää päähän vaikka heti.



Myös Orppu pääsi vihdoin patjan päälle pinkenemään. Lopullisia kuvia luvassa huomenissa.


13 syyskuuta 2006

Vilikasuja

Ennoo vielä sitä pingottanna tahi ies lankoja piätelly, mutta pakko oil suaha sitä jo pikkusen villauttoo, joten tässäpä yhen kuvan verran, vaikka onnii huono kuva, ku salamavalo suostu vuan kummallisesti välläyttelemmään, ja kuvan kokonaan viäristämmään, enkä sen tähen sitä voinu ollenkaan käyttee. Mutta Orppuhan se siinä!




Ja vaikken minä tuosta mohhairilangasta näytä ies paljo tykkäävän, nii silti reissulta ostin kaks kerree kissanpenikka mohhairia, ku vär oil vuan nii soppee. Suahan nähä pittääkö tuassiisa vuan uus huivi viäntee...

06 syyskuuta 2006

Hevoskastanja


Viikonloppuisen uurastukseni tulos! Jo pitkään haaveilemani mekko Marimekon Hevoskastanja-kankaasta. Tämä tulee ylleni lauantaina, jolloin suuntaamme kotiseuduille ystäväiseni häihin. Huomatkaa myös ihqt uudet kengät, jotka löysin kuin löysinkin maanantaina, vaikka olen maailman huonoin ihminen (ihan todella) ostamaan kenkiä. (Jättäkää samalla huomiotta sukkien sääriin jättämät punaiset renkulapainaumat.. noloa...)



Mekko on malliltaan aivan täydellinen. Saamani ompeluavun ansioista se myös istuu juuri minun päälläni täydellisesti. Mekko peittää juuri sen, mitä ei tarvitse näyttää (masuliini) mutta on kuitenkin istuva ja kaunis. Kiitos MARIA! Mietin vielä hieman laittaisinko vyötärölle tuon mustan nauhan (kuvassa yllä), se kun erottaisi ylä- ja alaosan hieman paremmin toisistaan. Mitä luulet?



Paras keksintö koko mekossa on kuitenkin sisäänrakennetut rintsikat. Aivan mahtavaa. Mekon olkaimet ovat siis oikeasti kankaalla päällystetyt rintsikoiden olkaimet, ja kuten kuvasta (alla) huomaa, rintsikat kuuluvat mekon sisustaan pysyvästi. En ikinä tunne oloani mukavaksi olkaimettomissa liiveissä, maan vetovoima on oman varustukseni kohdalla liian suuri... Rintsikkaratkaisun myötä olo mekon sisällä on kotoisa ja hyvä, ei ahdista tai kiristä, tuntuu sopivalta. Tässä mekossa voi tanssia pikkutunneille asti, mahtavaa!



Pitää kuitenkin muistaa, ettei juhla-aamuna saa enää laittaa tiukkareunaisia sukkia jalkaan...

05 syyskuuta 2006

Kalenterin uudet vaatteet

Vanha kalenterini kantoi yllään oranssinpunaista. Toisena vuotenaan hän sai rintaansa virkatun kukkasenkin, ihan vain vaatimatonta olemustaan koristaakseen. Mutta kaikella on aikansa, ja kalenterini asukokonaisuus räytyi käyttäjänsä silmille sopimattomaan kuntoon. Oli aika uudistua.



Tänään uusi, mustankiiltävä kalenteri kotiutui. Kalenteri sanoi minulle, ettei vanhat kirppisasusteet hänen tyylikkyyteensä sovi. Uutta sen täytyy olla. Ja minkäs teet, kun vaatimus on ehdoton: Uutta asua kehiin vaikka keskellä yötä. Onneksi viikonloppuinen ompelusessio jätti jälkeensä kauniita ja raikkaita kankaanpalasia, ja muutamassa surauksessa uusi kalenteri sai kuin saikin uudet vaatteet.



Niin, ja siitä viikonlopun ompelusessiosta.. Kalenterin kansi antanee jo pientä vihjettä, arvaatteko? Esittelyä luvassa mahdollisesti jo huomenna :).