Ryhdyin ompelemaan. Kankaan ja kaavojen kanssa telmiminen ei oikeastaan ole nautinto pienessä kämpässämme, jossa laskutilaa on ainoastaan lattialla. Ehkäpä tästä syystä isommat ompelukset aina odotuttavat itseään siihen, että pakottava tarve kasvaa tarpeeksi suureksi. Tarve tuli nyt. Talvella Eurokankaasta ostettu pala alkoi huudella. Ja kiva kangas onkin. Mulle tuttua vihreää, ja aivan uppo-outoa pinkkiä rinnakkain. Kangasta leikatessa (lattialla könöttäessä) selkä tuli kipeäksi, ja onnistuin tekemään mokankin takakappaleen KT:n ja sivusaumojen pyörittelyn kanssa.. Se ongelma on kuitenkin jo ratkaistu, mutta saas nähdä miten tällaisesta puuvillakankaasta tunika muotoutuu... Yläosa on valmis(-hko), mutta ennen jatkamista tarvitsen lankaa, vetoketjun sekä jonkinlaista söpöä nauhaa. Ja koska rahaa ei ole pennin jeniä, täytynee jatkamista odotella palkan tulohon asti..
Jaksan ihastella teitä ompelutaitoisia. Omaa konetta (häälahjaksi saatu) olen polkenut vain muutaman metrin verran. Ei tulla juttuun lainkaan :-(
VastaaPoistaMä olen kyllä aina tullut juttuun ompelukoneen kanssa, mutta se aloittamisen vaikeus tahtoo aina estää ompelemisen laajemmassa mittakaavassa. Mutta ompeleminen on kuitenkin jollain tapaa kivaa näpräilyä, erilaista kuin neulominen. Useammin mulla menee kyllä hermot ommellessa, johtuen useimmiten huonosta ompelukoneesta tai omasta tyhmyydestä.. Neule on aina helpompi purkaa kuin leikattu kangas korjata takaisin uudeksi..! Haaveilen isosta omasta ompeluhuoneesta, ja saumurista ja isosta pöydästä....... sitten voisi ommella arkivaatteita ihan tosta noin vain.. nyt tulee ommeltua lähinnä juhliin, ja vaatteita tulee sit käytettyä paljon vähemmän.
VastaaPoista