14 helmikuuta 2011

Auringon säteitä



Auringon valo siivilöityy sisälle. Ulkona kimmeltää tuhannet timantit. Keijut lentelevät pakkasilmassa. Leivinuuni lämmittää.

Potulle neulomani puuvillatakki on nappeja vaille valmis. Näyttää silti kelpaavan Potulle ilmankin. Jostain syystä meidän pikku nahunenä rakastaa kuljettaa neuleita suussaan. Paremman puutteessa muutkin kankaat kelpaavat. Yleensä sukka on paras. Sukka suussa sitten kontataan pitkin lattioita. Niin ja nykyään jo noustaan seisomaankin.

8 kommenttia:

  1. Ihana lapsi! Omaperäinen jo alusta lähtien. :)

    -Henna.J.

    VastaaPoista
  2. Hih, tätä lukiessani tajusin että meidän mymmelimme on lopettanut jossain välissä sukka suussa kulkemisen. Silloin kai kun ryhtyi kävelemään. Vapautuivat kädet kantamiseen? Takki näyttää hyvältä ja laadunvalvonta sangen asiantuntevalta :)

    VastaaPoista
  3. Henna J, niinhän ne taitavat ihan kaikki lapset olla, ihania ja omaperäisiä varsinkin äidin mielestä :)

    AnniP, aika luontevan kuuloinen kehityskaari, suussa kuljettaminen loppuu kun kädet hoitavat homman. Sitä odotellessa täytyy pitää huolta, että sukat olisivat edes suhteellisen puhtaat.. :S!

    VastaaPoista
  4. Ihana Pottu. Ja teillähän on kovasti tutunvärinen seinä :)

    VastaaPoista
  5. Kaunis koti :) ja pieni lapsi :)lapset keksii aina kaikkee kivaa :D joka ei ole äitin ja isin mielestä kivaa!

    VastaaPoista
  6. Teillä on ihana tunnelma! Ja Pottu on kovin suloinen.

    VastaaPoista
  7. Meinasin sanoa, että meilläkin suu vaihtui käsiin, kun lähdettiin kävelemään. Ja käsiin mahtuu paljon enemmän tavaraa. Nykyään ei ikinä tiedä, mistä mitäkin löytää :)

    VastaaPoista
  8. Voi, ihana pottu :) Kauniin värinen villatakki! Meillä täällä otettiin juuri ensiaskeleet ilman tukea :)
    Elli

    VastaaPoista

Kiitos kun jätät sanasen!