Sankarittaret

Mä ja mun synttärikaima.

Vietimme torstaina ensimmäistä yhteistä syntymäpäiväämme yhdessä Manteli-vauvan kanssa. Vaikka eipä yksivuotias neitokainen taida enää mikään vauva ollakaan. Minun mittariin tuli pyöreitä ja nyt totutellaan uudelle kymmenykselle.. Mantelilla on kuvissa aikanaan Potulle neulomani villatakki. Minulla on ylläni omalta äidiltä pöllitty lainattu villatakki. Syksy on kyllä niiiiin villatakkien kulta-aikaa! Mulla on ainakin ihan jatkuvassa käytössä tämä ainokaiseni. Olenkin jo suunnitellut pitkästä aikaa ihan oikean neuletakin neulomista itselle. Langat ja mallikin on jo katsottuna. Kyllä tällaista lämmintä ja joka tilanteessa päälle heitettävää takkia nimittäin tarvitaan.

Tämä yksivuotias seisoo ilman tukea, kävelee taaperokärryn kanssa, sanoo -amppu! ja osoittelee kattoa, tirsottaa ja taputtaa, vilkuttaa ja menee piiloon, ihastuttaa koko perhettä päivittäin. Rakas ihana kultainen.

Ja katsokaas! Olenhan mää jo neulonutkin, pitkästä aikaa! Seuraavaksi kerään rohkeutta sillä täytyisi saada neule ja nämä sakset kohtaamaan toisensa.. oikea kauhujen galleria meikäläiselle. Onneksi netti on pullollaan hyviä ohjeita ja videoita. Näihin kuviin ja tunnelmiin palataan varmasti ensi kerralla...