Mä kotiäiti oon. Laitan suihketta kainaloon. Se on ihan joviaali ilmiö, joo...
En ole ihan varma, pitäiskö olla kiitollinen, että päässä soi kerrankin jotain muuta kuin lastenlaulut.
Joo hei vaan, mä oon mä oon kotiäiti ja ehdin hädin tuskin pitää talon kuosissa ja lapset ruuassa ja puhtaissa vaatteissa. Se mitä kaikkeen ylimääräiseen tulee onkin sitten vähän kortilla. Mutta olen mä tilannut kivoja kankaita (kuvassa Verson Puodin vaahterasade). Ompelen niistä sitten eläkkeellä, kun on aikaa eikä kukaan sotke mun taloa. Tämän pipon ehdin tehdä, koska siihen meni viistoista minuuttia tupsuineen. Okei, on mulla yks harrastus talon ulkopuoleltakin, joka vie nyt vähän aikaa muilta harrasteilta. Mutta terkkuja täältä. Joku oli tässä männäpäivänä mun sivujen katselija numero 77 777. Satuin huomaamaan. Että onneksi olkoon sille.
:) vähän samoissa tunnelmissa täällä, mutta hieno pipo sulla!
VastaaPoistaKuin myös, vaikken enää oo kotiäiti. Mutta oon äiti. Hyvä harrastus sulla, tuo toinen harrastus! Ja hyvä pipo, kelpaa sen kanssa mennä harrastamaan. Tai olla vaan äiti :)
VastaaPoistaKiva väri tuossa kankaassa!
VastaaPoistaAika samat meiningit täälläkin. Minun henkireikäni ja mielenterveyteni pelastus on treenaaminen.
Ihan sun tyylinen, ihana :). Minäkin olen muuten taas kotiäiti, pitkästä aikaa :)
VastaaPoistaIhana pipo! Tämänkin kotiäiti haluaisi tilata tuollaista kangasta... ja monia muita. Ompelen sitten joskus!
VastaaPoista