Eloa

Koulut alkoivat. Teen opettajan sijaisuuksia. Valmiin paperit saan syyskuussa. Sijaisuuksia on ollut ja tullee olemaankin ainakin jonkin verran (ei silti toivota sitä sikalunssaa). Juuri tänään elokuu on ehkä kauneimmillaan. Pihlajanmarjat kypsyivät sävysävyyn makuuhuoneemme sisustuksen kanssa. Sattumalta. Siis ihan vahinko, että makuuhuoneen ikkunasta näkyvät marjat näyttävät kuin suunnitellun sisustuksen osasilta.

Pottupellosta olemme nostelleet ekoja perunoita. Suussa sulaa. Nam. Itse emme tuota perunaa istuttaneet, vaan ympäröiviä peltoja viljelevä vuokralainen. "Suatte sitten nostoo tuota pottua ommiin tarpeisiinne.. on siinä mistä ottoo.." :D

Järvemme väri vaalenee. Verratkaapa tuohon blogin banneriin! Joka päivä toivon, että jospa ne eivät vielä tänään korjaisi tuota ohraa pois. Jos sitä vielä hetken saisi katsella. Ihana ihana päivä...

Bam-puinen

Iik! Lanka loppui kesken projektin! Jotain huonoa siitä Helsingistä poismuuttamisesta.. ei sitten ollut saatavilla aikarajoitusten puitteissa lankaa tänne perähikiälle asti. No, ei se mitään. Matka vauvalandiaan suuntautui kohti etelää ja lankavarastotkin täyttyivät sopivasti ennen kohteeseen siirtymistä. Hihat valmistuivat sitten perillä. Ja itse lahjansaaja nötkötti samanaikaisesti ihanasti sylissä..

Takki Garter yoke baby cardi by Jennifer Hoel (ravelry-ohje)
Housut Fabel by Drops design
Koko ~3kk
Lanka Sirdar Snuggly baby bamboo
Puikot 3,5mm
Menekki 100g vihreää ja ~130g vaaleaa

Suunnittelin takista aluksi raidallista. Raglanosuuden jälkeen tulin kuitenkin ajatelleeksi, että haluaisin housujen olevan yksiväriset. Niinpä takkiinkin jäi ainoastaan kaksi raitaa. Tämä oli minulle ensimmäinen tutustuminen bambulankoihin. Ja mikäpäs siinä tutustuessa, kun kyseessä oli tällainen luksuslanka.. sileää kuin vauvan poski :) Hyvin perusperusmallit olivat kyseessä molempien vaatekappaleiden osalta ja minähän tykkään perusperusjutuista. Oikein toimiva kokonaisuus ja mukava neuloa. Siskoni kolmannelle tyttärelle menivät nämä. Perusperus-siksakpipokin ehti vielä valmistua kyläilyn ohella.

Kukkakassi

Kangas UFFilta
Kaavat SK 11-12/2007

Tämä kassi valmistui eräälle kahdeksanvuotiaalle syntymäpäivälahjaksi.

Lekottelua

Ripustelin pyykkiä kuivumaan, kun huomasin kolmen haukan leijailevan ja lekottelevan peltojen yllä. Kuvan onnistuin nappaamaan vain yhdestä, kun jo karkasivat kauemmaksi. Ihmettelin, kun tuolla lailla kolmestaan lentelivät. Aiemmin olen haukkoja nähnyt vain yksi kerrallaan. Kiire ei näyttänyt niillä kuitenkaan olevan. Ja mikäs tuolla lekotellessa.. tuulen vietävänä.. voisin minäkin kokeilla. Hiirihaukaksi veikkasin pienen googletuksen perusteella, mutta vaikeaa on tuo tunnistaminen ilman asiaan perehtymistä.

Unelmatyö -kö?

Minä pääsin puoleksitoista päiväksi naapuripitäjään kokeilemaan, millaista olisi olla töissä lankakaupassa. No, ympäristö on ainakin inspiroiva, täytyy myöntää. Ja koska työnteko ei tässä tapauksessa haittaa harrastusta, neulomisaikaa on vaikka hurumycke. Mielenkiintoinen kokemus, kivakin.

Mutta pienien paikkakuntien erikoisliikkeistä on pakko sanoa sananen. Nimittäin on muuten ohuessa nyörissä niiden yrittäjien elanto, jotka uskaltavat ja haluavat ja pystyvät pieniä liikkeitään pyörittämään. Päivästä toiseen, vuodesta toiseen, oman vapaa-ajan kustannuksella. Ja sitten kun tulee Se Asiakas, joka hentoisesti vihjailee voisko tästä alennetusta saada vielä vähän alennusta ja kun ne langat on niin kalliita ja niin.. Pienet yritykset pienillä paikkakunnilla räpiköivät usein hädin tuskin vedenpinnan yläpuolella. Marketteja vastaan taistellen. Ja kuitenkin juuri ne erikoisliikkeet palveluineen ja sisältöineen ovat niin kovinkovin tärkeitä. Pitää itse ainakin yrittää parhaansa mukaan pitää juuri niitä liikkeitä elossa.

Olen siellä, Iisalmen lankakaupassa, vielä huomenna tiistaina puoli kahdesta eteenpäin. Tuu moikkaamaan :)

Ohraa

Kaikenlaista täällä meillä maalla on, mutta jos jotain puuttuu, niin se on se järvi. Välillä tähän puutostilaan auttaa tuon taloa jokapuolelta ympäröivän ohrapellon katseleminen. Sen aaltoileminen tuulessa tai sateessa. Värien leikki auringossa.

Olen minä neulonutkin. Lähipiiriin pukkaa taas vauvoja vauvan perään ja vauvaneuleiden neulominen on ehkä kaikista kivointa.

Lämmitellen

Meneehän se päivä näinkin...

Tykkään meidän kotitiestä. Ja isoista haavoista saunan takana. Haapojen havina kuuluu sisälle asti, jos osaa kuunnella.

Ja tykkään meidän puutarhasta. Ruoholeikkuria ei tarvitse käyttää. Eikä tartte kastella. Eikä lannoittaa. Yritän opetella kukkien nimiä. Ja väistellä ampiaisia. Tosin ne taitavat olla vain niitä, jotka näyttävät ampiaisilta, mutteivät ole.

Käsitöitäkö

Käsitöitä? No Todellakin! Maalitela on sivuuttanut niin monta seinämetriä, että kämmenet huutaa hoosia ja annaa. Ja kun maalaamisesta on taukoa, voikin ryhtyä pesemään. Seiniä. Ikkunoita. Kaappeja. Ja kädet huutaa taas. Eilen huomasin istuvani aivan lysyssä. Hartiat kyyryssä. Hieroja haaveissa heti kun helpottaa. Pysyisköhän neulepuikot käsissä? Ois kiva kokeilla.

Mutta toisaalta.. Kun sisältä astuu ulos, ei tarvitse kävellä tai liikkua mihkään. Voi nauttia ihan siinä kotiovella. Sateenkaari aitan takana. Ukkosen jyminä. Sadekuuro. Lämpö. Ohrapelto. Ja ne tuoksut.

Löytöretkellä

Kaiken romun ja roippeen keskeltä (roskalava alkaa olla täynnä..) löydämme välillä myös aarteita. Tässä niistä yksi. Mummon vanha Husqi. Päällisin puolin loistokunnossa. Ihana. Ja vielä vihreä! Tästä sain hyvän mielen itselleni.

Muir

Pikkuveljen lakkiaisia juhlittiin viikonloppuna. Samaisilla kinkereillä oli juhlan aihetta myös meikäläisen gradun palautuksen, ja sitä kautta opintojen päättymisen vuoksi. (Välihuomio: JEE-ee-ee-E-e-ee!)

Juhlia varten valmistui jo aiemmin mainittu Muir sekä mekkonen.

Mekon kaavat Suuri Käsityölehti 05/08
(tarkistan tuon lehden numeron kunhan se jostahii muuttolaatikoiden uumenista löytyy..)
Kangas on peräisin UFFilta.

"Miksi sä pukeudut aina verhoihin?"
"No jotta mää voisin paremmin naamioitua sisätiloissa."

Muir by Rosemary Hill
Lanka Wetterhoff Sivilla 904
Menekki ~130g
Puikot 4

Vilman esimerkin mukaisesti neuloin huiviin kolmen mallikerran sijasta vain kaksi. Leveyttä tuli juuri sopivasti, joten olen ratkaisuun äääärimmäisen tyytyväinen. Kuvio toistuu kaiken kaikkiaan kolmetoista kertaa. Pari vähemmänkin olisi riittänyt hyvin.

Lanka on edelleen ihanaa. Oli mukava neuloa itselle huivi pitkästä aikaa. Ja tarpeellinenkin oli, viikonlopun helteistä huolimatta.


Olemme siivonneet uutta kotia viikon verran. Lääh. Ja puuh. Muutos Helsingin gradumietteisestä syk-sykkeestä maalaiselämän konkreettiseen käsillä tekemiseen on havaittavissa...

Maisemanvaihdos

Maisemat vaihtuivat.
Tästä.


Tähän.

Reippaan kuuden vuoden Helsingissä asumisen jälkeen olemme taas savolaisia.

Tässä vaiheessa voin todeta sen verran, että kyllä kesän alku on paras mahdollinen aika vaihtaa maisemia.. täydellistä :)!

Piiiiiiiiipooooooooooooooo

Välityönä
Karviaismarjapipo
puuvillalangan jämistä.
Tyyppi on sama, kuin elefanttisliparissa. Ihana kummipoika.
Vähän väljä pipo. Pienempikin määrä silmukoita riittäis.

Voitto

Arpajaisten voitto meni tällä kertaa veranolle. Onnea!
Laitan sinulle viestiä Ravelryn kautta. Jos en väärin muista, tässä saattaisi olla mahdollisuuksia toimittaa paketti perille muutoinkin kuin postitse.. :)?

Veikkauksessa kävi tosiaan niin, että Muir otti ja valmistui ennen gradua. Kiitos kaikille äänestäjille, gradu oli veikkauksissa ehdoton ykkönen. Vielä tässä yksi viikko sitä väännellään ja sitten koittaa autuus.. Valmistuneesta Muirista tulenee kuvia vasta sen jälkeen.

Parhaimmillaan paras

Eilen kotiin päin kävellessäni ajattelin, että Kyllä, tämä on varmasti paras vuodenaika jonka tiedän! Värit ja tuoksut ja valo tuntuvat tässä vaiheessa vielä täydellisiltä. Jossain vaiheessa kesän myötä niihin aina tottuu.. tai jollain tapaa ehkä unohtaa nauttia? Noh.. nyt sataa sitten vettä, että se siitä.. muistin, että syksykin on aika kiva.. ja talvikin.

Tulevana luokanopettajana pikkasen arveluttavaa myöntää, että tunnistan puita, kukkia, lintuja ja öttejä luvattoman huonosti. Nimesin tämän lehmukseksi, kunnes väitteeni toiseksi todistetaan.
Myöhemmin. Okei, se onkin vaahtera. Uskon puutarhuria. Noloa joo vähäsen, mutta opetellaan opetellaan.. :)


Tämän tunnistan minäkin :)



Julkisen liikenteen kilpailua? En kuitenkaan hypännyt kummankaan kyytiin, vaan kävelin loppumatkankin kotiin.

Pinkeenä

Tässä kävi nyt sitte näin.

Vapunpyhinä ei vaan grr iskeny niin tehokkaasti...
Nyt sitten kahta kauheemmin, molemmat pingottaa, huivi ja meikäläinen.

Ennen pingotusta mekkokankaiden kera..

..ja jälkeen.

Arvonta suoritetaan kunhan ehditään. Kaikkien vastanneiden kesken.