28 helmikuuta 2006

Pikainen Harmitus Ihmetys ja Huokaus


Pikainen: Pakottava tarve* tehdä Woolin lehmusväristä jotain kivaa ja pientä sai minut tekaisemaan kietaisujakun siskon 3-kuiselle Varpulle. Valitettavasti sunnuntain lätkähuumassa (!) en ehtinyt ottaa valmiista tekeleestä kuvaa, joten esittelykuva on vaiheesta jolloin kappaleet oli hutkittu neuloin pitkin olohuoneen mattoa (Tästä ei puolisko tykkää.)
* kuten monelle muulle, langat puhuvat joskus minullekin...

Harmitus: Tänään vihdoin ja viimein tavoitin kassini. Käytyään kierroksen Riihimäellä (tahi Tampereella), UFFin pussi on päätynyt Helsingin Löytötavaratoimistoon. Miten ja milloin pääsen se Mäkelänkadulta noutamaan, sitä en tiedä. Joudun siitä lystistä kuitenkin pulittamaan jopa korvauksia. Ja se ei ollu kuin parista sekunnista kiinni, että olisin muistanut ottaa sen pr kassin..! Ärrimurri! Puuvillaisen vauvaneuleen aloitus viivästyy (se tosin on ehkä vain positiivista)...

Ihmetys: Jos ostat kaupasta ruokaa, sinä todennäköisesti syöt sen pois (tai ainakin jossain vaiheessa heität pois). Jos ostat bensaa, käytät sen hyvinkin tarkasti loppuun ennen kuin ostat uutta tilalle. MUTTA. Mitä tulee lanka- ja kangasvuoriini (muuttaessa sen taas huomaa...), normaali kulutuksen laki ei näytä yksinkertaisesti toimivan sillä saralla. Omat lankani näyttäisivät tulleen sukukypsiksi ja lisääntyvän aivan itsestään. Kohta loppuu tila. Ihan oikeasti loppuu.

Huokaus (helpotuksen ainakin): Sain tänään uuden asunnon avaimet. Muuttorumba tapahtuu lauantaina. Onneksi stressihormoneihinkin tottuu.


24 helmikuuta 2006

Purkaus!

Ostin tänään Helsingin kaupungista 30€:lla lankaa: puuvillalankaa vauvaneuleeseen, valkoista lankaa huovutettaviin lapasiin ja vielä yllärinä vihreää villalankaa. Lisäksi kävin UFFilla 2€:n päivillä. Tulin junalla kotiin, ja mitä huomasin astuttuani asemalaiturille ja katsoessani junan perään: sinnehän se kassi jäi sisältöineen hattuhyllylle. Voi p* v* p*. Olen aivan aivoton! Nyt sitten metsästän kassia Riihimäen ja Helsingin väliltä ja parhaimmassa tapauksessa saan sen joskus ensi viikon puolivälissä takaisin itselleni. Että voi harmittaa! ..eikä muuta.

20 helmikuuta 2006

Lisää pinkkejä asusteita!

Kummitytön synttärilahjasetin kanssa kävi sitten vähän hassunlaisesti. Lapaset mahtuivat kyllä sankarin käteen, mutta pipo oli pikkuisen pieni. Ei niinkään leveyden suhteen, mutta korkeudesta. Varsinkin ponnarit päässä. Ja pitäähän pikkutytöllä ponnarit olla. Että teimme sitten niin, että pipo lähti samantein 5-vuotiaan siskontytön matkaan :). Lapaset jäivät synttärisankarille, ja nyt onkin vuorossa pinkkien lapasten tekeminen viisivuotiaan hatun kaveriksi, ja pinkin hatun tekeminen seiskavuotiaan lapasten kaveriksi. Noh, lapaset ovat jo toista sisälapasta vaille valmiit. Uuteen pipoon pitää sitten vain neuloa jokunen sentti pituutta lisää. Alkuperäinen oli korkeudeltaan n. 16-17 senttiä ilman korvaläppiä, joten ainakin 20 senttiin pitää uutta pipoa venyttää. Mutta fleecevuori neulotussa hatussa vaikutti oikein toimivalta.

Huovutin tammikuussa valkoiset huopalapaset pesukoneessa kera kahden valkoisen pyyhkeen. Tänään otin kaapista toisen noista pyyhkeistä käyttöön, ja itseäni kuivatessa aloin ihmetellä mistä kummasta ilmestyvät valkoiset karvat suuhun ja joka paikkaan. Noh, huopasessa vastaus piilee. Pitää muistaa seuraavalla huovutuskerralla, että lampaksen villa on irtoilevaa sorttia (vaikka valkoista olisikin..)

Eufemia heitti mulle meemiksen (kiitosta!), vaikken sitä itse meinannut ensiksi edes tajuta, heh. Valitettavasti lukemani plokit ovat niin harvassa, etten äkkimiettimisellä kymmentä kaunisnimistä plokia saa millään kasaan. Mutta jahka saan aikaa miettiä, niin eiköhän se siitä.

...ja pakettinikin meni viime viikolla perille. Se on hyvä se.

Ja koska päätin, ettei koskaan postausta ilman kuvia, niin tässäpä lumiukko jonka tein tammikuussa 1-vuotiaalle Luukakselle. Lumiukon tarina kuuluu näin: Käsityölehdessä 01/05 on ohje neulottavaan lumiukkoon (se on se joulutarinan piirretty lumiukko, aivan ihana) No minähän sitä aloitin vuosi sitten jo neulomaan Novitan Palmasta. Neuloksesta tuli kuitenkin aivan liian löysä ja reikäinen, jotta sitä olisi vanulla voinut täyttää. Koko homma siis hautautui lähes vuodeksi, kunnes tammikuussa aloin työtä taas kasailemaan. Yritin kutistaa neuleita koneessa (voi minua!) mutta onnistuin ainoastaan värjäämään palat sinisiksi (uh!). Niinpä menin kangaskauppaan, ostin valkoista pörhökangasta ja ompelin lumiukon ompelukoneella. Hatun ja huivin virkkasin. Lopputulos oli liian paksu ukko liian pitkillä jaloilla ja paksuilla käsillä. Mutta on se hellyttävä siitähuolimatta ;)!

15 helmikuuta 2006

Korvaläppäpipo ja lapaset

Kummitytön synttärisetti valmistui. Lankana on siis Novitan pinkki moniraita, joka on lahjan saajalle aivan omiaan :). Lankaa jäi kerästä jäljelle semmoiset 50 rammaa, joten jotain siitä voi vielä hitustaa tehdä. Otin myös vinkistä vaariin, ja neuloin valkeasta Woolista (löytyi kaapista) sisälapaset. Nyt on käsineet ihanan paksut ja varmasti lämpöiset! Hattuun tuli vielä nauhat ja vaaleanpunaisesta fleecekankaasta vuori lämmittämään korvia ja estämään kutitusta otsalla. Ohje on pipoon kehitelty itse (läpät imitoin tästä), ja lapasetkin omasta päästä. Lahjanantotilaisuus on perjantaina. Toivottavasti seiskavuotiaalle sopii :).

Seuraavaksi pitäisikin yrittää saada hunajakennopipo pitokuntoon. Kavennuksien suhteen en tule pääsemään lopputulokseen. Jotain pitää vain soveltaa. Jospa viikonloppu toisi sen suhteen jotain uutta kerrottavaa... Jokatapauksessa, ystävänpäivänä sain armaaltani korun, joka sopii hattuun täydellisesti ;).

14 helmikuuta 2006

Ihanaiset ystävänpäivän terveiset ihan kaikille!

Kummitytön korvaläppäpipo ja samaan sarjaan kuuluvat lapaset ovat melekein valamiit. Toinen lapanen on vielä tekeytymässä, ja lopuksi olisi tarkoitus ommella pipon sisäpuolelle valkeasta fleecekankaasta vuori. Tämä siis estämään villalangan aiheuttamaa kutitusta ja muutenkin estämään korville tuuleksiminen. Mietin myös josko lapasista saisi hieman enemmän tuulen pitävät, jos niihinkin laittaisi fleeceä? En tiedä vielä. Peukalon kohta mietityttää, en tahtoisi kuitenkaan kovin monimutkaista vuoritusta rueta rakentelemaan. Noh, saas nähdä.. Mutta ai että (!) kun toi pinkki on namuväri neuloa ;)!



10 helmikuuta 2006

Namipipopiponen valmistui eilen illalla jättiraitajämistä. Mielestäni raitaisuus tulee paremmin oikeuksiinsa tuossa pipossa, kuin villasukissa. Mielestäni pipo on ihan namu :). Keräykseen yhdessä namupiposen kanssa ajattelin lähettää nämä kummitytön seiskavuotislahjaksi alunperin tekemäni asusteet. Tuli nimittäin sellainen pelko pipoa venytellessäni, että se saattaa olla hivenen liian tiukka. Päätin etten ota sitä riskiä, vaan lähetän valmiit asusteet hyvään tarkoitukseen ja teen kummitytölle uudet ja isommat (viikko vielä aikaa). Sitäpaitsi, tajusin myös sen, että värinhän täytyy olla tietenkin pinkkiä (Lauran kuva) Sellaista siis huomenna ostamaan!
Tällä hetkellä mieltä askarruttavat hunajakennopipon kavennukset. Jostain syystä olen huomannut olevani ihan surkea ennalta itse suunnittelemaan tuotoksiani. Tarvitsisin valmiin ohjeen, jotta uskaltaisin ja osaisin kaventaa kerralla kauniisti ja nätisti. Mistä kohti poistaa silmukoita ja ylivetäen vai yhteen ommellen..?
Valittelin aiemmin osaamattomuuttani, kun sain palautetta ja itsekin huomasin, ettei plogini sivupalkki näkynyt Explorerilla selatessa oikeassa paikassa. Noh, hassun jutun huomasin tänään. Ongelma on nimittäin hävinnyt, ja IE näyttää sivuosaston juuri siinä missä pitääkin. Vika ei siis ilmeisesti olisi edes ollut minun korjattavissani..? En tiedä. Mutta hyvä parempi näin! Ainakin toistaiseksi.

08 helmikuuta 2006

Keskiviikkoillan huumaa

Tunnen oloni energiseksi! (Eikä se ole kovinkaan yleistä..) Saavuin äsken kotiin, ja laitoin pannukakkutaikinan turpoamaan -pitkästä aikaa. Mikään ei voita äidin juustomaidosta tekemää pannukakkua, mutta sellaisen puuttuessa tuollainen tavallinenkin käy. On meillä ainakin äidin tekemää vattuhilloa pannareiden kaveriksi! Hyvä äiti. Helsingin päässä kävin tekemässä erityispedagogiikan tentin, josta meinasin myöhästyä -kiitos VR:n pakkasenkestojunien. Paluumatkalla aloitin jättiraidan jämäkerästä ribbipipoa. Jos ennätän saada sen ajoissa valmiiksi, ajattelin lähettää sen tänne (Lauralta ymmärsin, että keräysaikaa päättyy ensi viikolla?!) Eilen illalla innostuin käymään vaatekaappini lävitse: tarkoitus olisi myydä kirpputorilla tuhruuksia pois ennen muuttoa. Turhuuksiahan sieltä kaapista löytyikin: Vihdoin ja viimein alan hyväksyä sen, ettei lukioaikaisiin mittoihin ole enää paluuta ja voin luopua nihkeän pienistä vaatteista. Eilen meillä kävi myös kiinteistövälittäjä arvioimassa asuntomme arvoa: Yksiömme arvo on kahdessa vuodessa noussut 25%! Olimme suut melkoisen muikeana moisen yllätyksen jälkeen, kyllä asunnon omistaminen kannattaa! Mutta että sellaisia uutisia tähän iltaan. Kohta olisi vuorossa vielä sauna, ja sitten hunajakennopipon kimppuun..


Tähän vielä postituksen piristykseksi kuva joulukuiselta
Españan matkaltamme: Näkymä hotellihuoneemme parvekkeelta oli.. hmm.. välttävä :)

06 helmikuuta 2006

Valmistuneita ja valmistuvia

Viikonloppu vierähti rakkaani sukulaisten kanssa höpöillessä. Söimme ja joimme ja söimme lisää niin paljon kaikenlaisia herkkuruokia, että sunnuntai-iltana mahani sanoi p j o t r.
Lauantaina, päästyäni saumauskoneen ääreen, valmistin ystävälleni suunnatun imetyspaidan. Ompeleminen on aina väliin oikein piristävää.. :) Itselläni ei valitettavasti saumuria ole, joten tällaiset trikootuotokset pitää sitten hoitaa kyläilyn ohessa. Malli on lehdestä SK 1/2005 ja kangas löytyi edukkaasti Jäken Tarjouspalasta. Toivottavasti paita toimii myös käytännössä ja itse tarkoituksessa.

Hunajakennohattu valmistuu hitaasti mutta sitäkin varmemmin. Reunasta muodostui muutaman ainaoikein -kerroksen ansioista kiharainen, mutta sopii hatun luonteeseen oikeastaan varsin hyvin. Pelotuksen kohteena on hatun väljyys, ettei vain tulisi liian löysä..? Toisaalta -ainakin tämän hatun tapauksessa- mieluummin liian väljä kuin liian tiukka. Neulominen on hidasta, joten piristyksenä ohessa valmistuivat Jättiraita-sukat. Sukkien teossa käytin hyödyksi juna- ja automatkat sekä professori Uusikylän piiitkän luennot, ja ainoastaan langat päättelin kotisohvalla. Kuten jo aiemmin totesin, käyttötarkoitusta tahi käyttökohdetta (lahjaa tarvitsevaa) sukille en vielä tiedä, mutta ovatpahan nyt odottamassa mahdollista tilaisuuttaan.

03 helmikuuta 2006

Voi rähmäkäpälä ja kippurakorva!

Ei oo kivaa. Onko joku kokenut samanlaisia ongelmia? Muutettuani blogiani suomalaisempaan suuntaan (lue edellinen postaus) Explorerin käyttäjät ovat saaneet ihastella sivupalkkia sivun alalaidassa. Mozilla näyttää tiedot ihan juuri siinä missä pitääkin, mutta jostain syystä ie tuuppaa kaikki tiedot huitsin **.. En todellakaan ymmärrä näistä asioista mitään, enkä siis tiedä mitä pitäisi tehdä. Poistin linkkilistalta nappulat, muttei tämäkään auttanut. Eihän tietojen muuttaminen suomenkielisiksi v o i vaikuttaa näin kummallisesti? Mitään muuta kummallisuuksia en mielestäni asetuksiin tehnyt, en edes vahingossa. Keljuttaa...

02 helmikuuta 2006

Huoltotoimenpiteitä

Ensimmäistä kertaa voin olla ylpeä omista taidoistani mitä tulee tietotekniikkaan.. Onnistuin nimittäin muuttamaan oikeanpuoleisesta sivupalkista loputkin tekstit äidinkielisiksi, ja lisäksi onnistuin vielä lisäämään parit nappulatkin linkkilistalle. Miten onnelliseksi voinkaan tulla, kun olen i h a n i t s e osannut tehdä jotain. Jipii!

Neulomisrintamalla ei mitään uutta. Ehkä huomenna jo kuvaa hatun alusta..?

Meemi löytyi ;)

Melkoisen metsästysurakan jälkeen sain vihdoin napattua meemiksen tänne. Mikähän minut tällaiseen koukutti? On nämä hauskoja ainakkii... Kuka on seuraava :)?


Ohjeet
1. Julkaise omassa blogissasi koko lista yhdessä näiden ohjeiden kanssa.
2. Lihavoi ne väitteet, jotka ovat voimassa sinun kohdallasi.
3. Lisää loppuun väite, joka pätee sinuun.
4. Seuraavan osallistujan löydät tämän kirjoituksen kommenttilaatikosta (eli siis ekana ehtinyt saa luvan vastata).


1. Punainen on lempivärini.
2. Omistan auton. (tai siis avokkini omistaa kaksin kappalein)
3. Minulla on kissa
4. Seuraan Emmerdalea. (Kerran viikossa s a a t a n katsoa..)
5. Kykenen juomaan litran appelsiinimehua 15 minuutissa. (en oo koskaan kokeillu, eivoitietää)
6. Sain töitä!
7. Conan O'Brien ärsyttää minua.
8. Olen aamu-uninen. (Niin paljon, että meinaa haitata normaalia elämää...)
9. Rakastan suklaata ja salmiakkia. (Salmiakkia kyllä, suklaasta en erityisemmin välitä)
10. Havukasvit ovat kauniita.
11. En osaa rullaluistella.
12. Näen kummallisia unia.
13. Vihreä on lempivärini.
14. Leivon usein pannukakkuja.
15. Olen laulanut karaokea. (Ehkä kerran Mörri Möykyn isolla porukalla)
16. Käytän julkisia liikennevälineitä.
17. En voi sietää verilettuja.
18. Pidän Kotiteollisuudesta.
19. Minulla on silmälasit
20. Olen huulirasva-addikti.
21. Minulla on koira/koiria.
22. Haluan superhyperjättisuuren perheen.(En nyt kuitenkaan mitään 13 lasta...)
23. Rakastan lomakkeiden täyttämistä. (Tää on ehkä pikkasen friikkiä...)
24. Osallistun neuleolympialaisiin 2006
25.
Olen neulonut Fifin. (Mutta ensimmäiseen on jo langat ostettu!)
26. En osaa viheltää.
27. Olen liimannut pikaliimalla suuni (=hampaat yhteen ja kieli kitalakeen) kiinni
28. Kohtasin aviomieheni netissä.
29. Haluaisin hypätä benji-hypyn.
30. Minulla on sinivihreät silmät.
31. Olen päättämätön. (Joissain asioissa kyllä varmasti)
32. Nukun vähintään kahdella peitolla.
33. Olen mieluummin kotona kuin kylässä.
34. Laulan suihkussa.
35. Minulla on iPod.
36. Seuraan useita scifi-sarjoja.
37. Olen juuttunut kielestä kiinni jäätyneeseen metalliin. (Eikös kaikki ole?)
38. Minulla on tatuointi.
39. Minulla on kääpiösiili.
40. Aion pitää helmikuussa karkkilakon.
41. Olen suudellut samaa sukupuolta olevaa henkilöä kuin itse olen.
42. Olen tumpelo tekniikassa.
43. Nyplään pitsiä.
44. Settlers of Catan on suosikki lautapelini.
45. Olen hurahtanut Sudokuun.
46. Nukun päiväunet joka päivä.
(En ihan joka päivä, mutta päiväunet on p a r a s t a!)
47. Olen vasenkätinen.
48. Tulen työskentelemään/työskentelen lapsuuden unelma-ammatissani.
49. Olen 29-vuotias.
50. Olin tänään työhaastattelussa.
51. Pidän ikkunoiden pesemisestä.
52. Minulla on vauvakuume. (Ihan pieni vain.....)
53. Rakastan dekkareita.
54. En tykkää työstäni.
55. Olen kasvissyöjä.

56. Omistan yli 500 romaania
(armaani omistaa, eli melkein minäkin..)
57. Sisustan nukkekotia

58. Matikka on kivaa!


Turhaumus

Turhaumus turhastus, neulomistaitoni ovat vielä niin kovin vähäiset. Tekeillä on edellisessä viestissä mainostettu piponen. Hermot meinaa kuitenkin mennä.. Puikoilla on silmukoita yhteensä parisen sataa, mikä tarkoittaa sataa varapuikolle siirrettävää silmukkaa joka neljännellä kierroksella. Voi hengästys. Olen ainakin vielä niin kömpelö, että aikaa menee todella.. Haaveilen edelleen jostain helpommasta tavasta hoidella tuo silmukoiden siirtely, mutten itse ainakaan ole osannut vielä kehitellä moista. Mutta tuntuupa työläälle yhdeksi hatuksi! Kivaa silti on tehdä jotain aivan uutta.

01 helmikuuta 2006

Honeycomb cable


Ostin syksyllä cittarista pipon, josta olen tykännyt erittäin paljon (kuvassa valkea, ei tosin näytä yhtä kivalta kuin luonnossa). Ostoksesta lähtien olen ajatellut tekeväni itse samantyyppisen, kun kerta niin kiva hattu on kyseessä. Noh, nytpä sitten löysin tällaisen kuvion (honeycomb cable), joka etäisesti muistuttaa tuota cittarin ihQpipoa. Niinpä päätin testata kuviota uudella alpakkalangallani, ja hyvältähän se näyttää. Ei tosin alkuperäiseltä, mutta hyvältä. Kokeilin mallitilkulle kuviota myös siten, että neuloin "alempana" (pohjalla..) olevat silmukat nurin: Ero ei ole merkittävä ja luulen pysyväni originaalissa. Mutta hattu siitä olisi siis tarkoitus tehdä. Saa nähdä tuleeko ongelmia päälaen kavennusten kanssa, mutta pitää murehtia niitä sitten myöhemmin. Olisi kiva oppia tekemään silmukoiden siirtelyä ilman apupuikkoa: Menee nimittäin ihan huolella aikaa, kun kuviokerroksella joka toisen silmukkaparin siirtää kolmannelle puikolle. En kuitenkaan tiedä miten käytännössä voisin tehdä tämän nopeammin, ideoita? Ja niin, alpakka on ihanaa, niinkuin sanoitte. Ja jos hyvä tuuri käy, sitä riittää sekä pipoon, että huiviin!
Kauniita unia, palmikoiden kuvia.. heh.

31 tammikuuta 2006

Lankaostoksia, vanhoja tekeleitä ja uusia suunnitelmia


Pysähdyin eilen Hakaniemessä vaihtaessani opiskelurakennusta toiseen. Tarkoitukseni oli lähinnä katsella tekemistä odottavaa vauvaneuletta varten merinovillaa, mutta toiseksihan se muuttui. Kauppahallista tarttui mukaani vaalean vihreää mohairlankaa, josta tarkoituksena olisi kokeilla ihka ensmäistä Fifiä. Väri sinällään ei sovellu omaan karderoopiini, eikä lahjansaajaakaan ole vielä tiedossa. Ehkäpä vihreällä fifillä voisi lahjoa tulevaa anoppia..!? Ihanalla värillään huomioni kiinnitti Alpaca -lanka, jota olikin sitten pakko ostaa kaksin kappalein. Ruskeaoranssista alpacasta voisin yrkätä vaikka pipoa ihan omalle itselleni, vaikkei minulla kaupasta lähtiessäni ollut haisuakaan mitä parista kerästä voisin tehdä. Hatun ohella voisin kyllä harkita jotain huivin tapaistakin.. kutittaakohan tuollainen alpakka? Minulla ei aiheesta ole lainkaan kokemusta. Kolmas impulssiostos kohdistui bambupuikkoihin, jotka myöskin ovat ihan ensimmäiset laatuaan. Reipas kakskymppinenhän hallissa hurahti, vaikkei mitään ollut tarkoitus ostaa.
Kuvassa näkyy myös pari kerää (ruosteenoranssi ja murrettu vihreä) Tovea, jotka odottavat vain hetkeä päästä lapasiksi ja koneeseen huopumaan. En tiedä miksi tuollaisten täysin aivottomien lapasten neulomisen aloittaminen on ollut niin vaikeaa... Ehkä haikailen vielä niiden edellisten Toovejen perään? Jokatapauksessa oranssista Tovesta tulisi loistava pari alpakkahatulle/huiville: Ovat niin samaa väriä, eikä minua lankojen erilaisuus haittaa pätkääkään.
Jättiraitavillasukat valmistuvat hitaasti, mutta varmasti. Luennot ja junamatkat ovat parasta neulomisaikaa, näin kotosalla aika näyttää katoavan joihinkin ihan muihin juttuihin (vinkki: propositiolause ja konjuktiivinen normaalimuoto, kongruenssi ja HJP :-P!). En vain meinaa tajuta mikä into mulla on noita jättiraitasukkia tehdä.. väritys on niin hurja etten itse niitä luultavasti tule pitämään enkä niille toistakaan omistajaa vielä tiedä. Ehkä raitojen itsekseen tapahtuva ilmestyminen jaksaa innostaa, muuta selitystä en keksi.

BTW: Hakaniemen kauppahalli oli ihastuttava kokemus ihan ilman lankaostoksiakin. Olenhan minä siellä ennenkin käväissyt, mutta harvemmin enkä yläkerrassa koskaan. Ruokien tuoksu meinasi viedä nälkäisen tytön mennessään, ja yläkerran käsityökojuset sen viimeistään tekivät. Kauppahallireissua voisi suositella vaikka ulkomaan turisteillekin, sieltä kun saa kalakukkoo ja karjalanpiirakoitakin.

29 tammikuuta 2006

Voihan presidentin räkä..!

Kävin äänestämässä. Kylläpä riepoo koko äänestysoikeus... Tunnustan kuuluvani niihin 25%:iin suomalaisia, joilla ei vielä äänestyskopissakaan ole hajuakaan siitä ketä ääneestää. Kumpainenkaan äänestettävistä ei millään tavalla saanut minua vakuuttumaan suuntaan tahi toiseen. Tunnollisena Suomen kansalaisena en kuitenkaan voinut jättää äänestämättä, ja meinasin jopa protestoida samoin kuin Satusetä.. Lippulappuseen tuli kuitenkin numeroinen alle kympin, sattuman kauppaa ja arpaonnea sillä ken voittaa. Räkä soikoon!

Mutta jotain aiheestakin. Neuloin jokunen aika sitten kokeilunhaluisena Novitan Huopasesta valkeat lapaset, joihin koristeeksi kirjailin kuvioita Sandnesin Tove:sta. Lapasista tuli odotusteni mukaisesti kovat, jäykät ja liian paksut. Ainakin omaan makuuni. Niinpä luovutin lapaset ystävälleni, joka ilolla ne vastaan otti. Valitettavasti en kerennyt ottaa kuvaa valmiista lapasista, kutistumisprosentti oli kuitenkin huomattava.
Viime talvena neuloin ja huovutin omaan käyttööni lapaset oranssista Tovesta. Tove on huopuneena ihanan pehmeää ja ohutta, tykkään siitä kovin paljon kyllä. Valitettavasti hukkasin lapaset kevään loppumetreillä ja suunnitelma uusien aloittamisesta on hautautunut muiden tuotosten alle. Joulun alla tekaisin palmikkoinnostuksissani valkoiseen hattuuni sopivat vaaleat lapaset Novitan Woolista, mutta viime viikolla huomasin hukanneeni nekin (onko ne teillä?) Minun ei siis selkeästikään kannata tehdä lapasia itselleni. Niiden kohtalo on ennalta määrätty. Onneksi villasukkia on vaikeampi unohtaa kaupan kassalle...

27 tammikuuta 2006

Haaste vastaanotettu

Minut haastettiin.

Tehtävänanto: Kerron mitä minulla on päälläni, kun saan tämän haasteen. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.

Haasteen otan ylpeänä vastaan (ts. onnellisena siitä että minut on huomattu.) Valitettavaa on, että pukeutumiseni ei näin kotioloissa ole useimmiten mitenkään erityisen värikästä. Onnekasta kuitenkin se, etten tällä hetkellä ole alasti, mikä ei täysin normaalista poikkeava olotila minulle olisi. No mutta siish.. Ylläni on kolme vaatekappaletta:
* Oranssi hihaton H&M-laatuinen paita. Pidän paidasta siksi, että tässä on tarpeeksi pitkä helma (harvemmassa nykyään prhn..!) mistä johtuen sopii erinomaisesti vaikkapa hupparin alle. Paita on ostettu kesällä kiireessä yhdessä vastaavanoloisen vihreänhihattoman kanssa.
* Jalassa on gollegehousut vuosimallia -85 tai jotain sinne päin. Näissä lukeepi jotta ITALIA ROMA ja tietojeni mukaan ovat kymmenen vuotta vanhemman siskoseni peruja. Pölläsin nämä syksyllä mukaani iskän ja äipän kodista Savosta, koska löysin nämä vaatekaapin uumenista ja huomasin että näitä on ihan kamalan kivvaa pittää (vaikka ovatkin pienet, kulahtaneet ja haisevat kaapille)
* Kolmas vaatekappale onkin sitten pikkuhousut, jotka on mustat ja niisson vähäsen pitsiä ja niistä ei sen enempää :).
Kotona on parasta, kun voi laittaa päälle mitä vain (tai olla laittamatta). Yleensä ylläni ovat myös villasukat, mutta ei tänään.

Seuraavaksi haasteet.
Laura Koska Lauran jutuista koko plogikiinnostukseni lähti käyntiin
Tikru Samoin perustein kuin edeltäväkin
Mielitty Koska näitäkin sivuja on tullut lueskeltua
Mustaa Villaa Koska oli blogilistalla oman plogini vieressä
Mitokondrio Samasta syystä kuin edellinenkin

Muuten elämässäni on tällaista (kuva tikrulta), vaikken tiedä vielä kenen jalkaan sukat tulevat.
Huomenna on edessä ristiäiset, jonne tein pullia ja tänään suklaakakkuja kaksin kappalein.
Ja uusinta uutta on sekin, että maaliskuussa muutamme Järvenpäästä Kamppiin. Myymme asunnon ja menemme vuokralle. Hihhiih! Se oli yllättävä ja äkkinäinen käänne tasaiseen ja paksuun elämääni.
Mutta nyt on nukkumatin aika päästä tekemään hommiaan. Öitä!

25 tammikuuta 2006

Raitalankaa

Esittelyssä tammikuun tuotoksia (pahoittelen kameramme epätarkkuutta..) Siinä vaiheessa, kun raitalanka ilmestyi markkinoille, en mitenkään suuremmin innostunut koko jutusta. Ajattelin, ettei voi olla mitään persoonattomampaa, kuin neuloa valmista raitaa. Noh, näin ne ajatukset muuttuvat, ja jostain sain kipinän kokeilla (Novitan) raitaa käytännössä. Syy siihen, että valitsin nimenomaan punaisen langan, on itsellenikin hieman epäselvä: Vaatekaapistani kun ei löydy juuri mitään punaista, enkä muutenkaan ole sen ystävä erityisemmin ollut. No mutta, valmiit tuotokset alkavat miellyttää silmääni enemmän ja enemmän, ja erityisesti se oranssiraita muiden joukossa on oikein ihana.. :).

Sukkiin on käytetty lankaa tasan tarkkaan yksi kerä (150g). En suunnitellut varsien mittaa mitenkään tarkasti, tein niistä vain sopivan tuntuiset (halusin siis piiitkävartiset sukat). Ihmetys olikin siis melkoinen, kun toisen sukan lopetettuani lankaa jäi jäljelle n. 1 metri. Ihan hullua!

Korvaläppällistä pipoa lähdin tekemään raitalankainnostuksen puuskassa ja päätin kohdistaa puuskani kummityttööni, jolla on synttäripäivä tulossa helmikuussa. Armottoman vaikeaa on tehdä piposta sopivan kokoista (etenkin ilman ohjetta), mutta toivon että se on käypäinen. Pipoon kiinnitin ruskean fleecevuoren korvien ja otsan kohdalle, koska seiskaveljestä on melkoisen kutittavaa tavaraa erityisesti pääosastolla.
Lapasten kanssa olenkin tässä viimeisen viikon (!) painiskellut.. Halusin tehdä myös lapasiin lämmittävän fleecevuoren, mutta ekasta lapasesta tuli tähän tarkoitukseen liian pieni. Toisen lapasen (äärimmäisenä oikealla) neuloin kahdella langalla vuorotellen, jotta näin saisin lapaselle paksuutta: En kuitenkaan pidä tämän lapasen ulkomuodosta, koosta tahi paksuudesta (jätin sen kuitenkin purkamatta - voihan sille tulla käyttöä jossain muualla..) Noh, eilen illalla sitten tekaisin uudet lapaset joihin lisäsin muutaman ylimääräisen silmukan (kuvassa keskellä). Ehkäpä fleecevuori mahtuu nyt lapasiin sisälle.
Lahjaksi neulominen on niin kivaa, että harvemmin tulee itselleen neulottua mitään. On kuitenkin harmittavaa miten vaikeaa lapsille on neuloa, kun sopivaa sovituskohdetta ei löydy omasta saati naapurin jalasta/kädestä/päästä. Toivottavasti tekeleeni ovat sopivia.


24 tammikuuta 2006

Vauvauutisia

Tämän omistaja syntyi viime yönä! Pienen pieni poika saa ylleen toivon mukaan sopivan ja ennenkaikkea lämpimän haalarin. Iiihanaa! Vauvat on ihan parhaita.

23 tammikuuta 2006

Kukkapipa


Tästä piposta tuli mieleeni oheisessa kuvassa oleva bibo, jonka kehittelin syksyllä tämän ohjeen innoittamana. Kuva on hieman epätarkka, mutta ideana oli siis BB-Tiinan tapaan "siirtyvät" silmukat. Itse neulos on puolipatenttia ja varsin hauskan näköinen tuotoksesta tuli. Aino-lanka on kuitenkin omalle maulleni liian tuhti, enkä ole pipoakaan oikein osannut käyttää. Tarkoituksenani on ollut kokeilla uutta pipoversiota ohuemmasta langasta, mutta Lauran pipo on niin herkullisen näköinen että saatanpa tehdä sellaisenkin...


22 tammikuuta 2006

Vauvoille

Hulinainen viikonloppu takana ja aikainen herätys edessä. Laitan kuitenkin muutaman kuvan näkyville, ja kirjoittelen sitten enemmän kun on enemmän aikaa.

Viimeisimmän vuoden aikana olen neulonut kolme kappaletta kuvien kaltaisia vauvahaalareita. Muutamista kavereistani on alkanut tulla oikeita aikuisia (isiä ja äitejä) ja tämä on saanut minut neulomaan jotain kivaa tuleville vauvoille. Näitä haalareita on ollut mielettömän kivaa neuloa, ja ovat myös isoimpia töitä mitä viime aikoina olen sukkien ja lapasten ohella tehnyt. Lankana on ihanan värivalikoiman tarjoava Grignasco Flavia Baby (täältä tietenkin) ja työt ovat samalla kannanotto iänikuisille "vauvaväreille". Keväällä olisi vuorossa taas yhden neuleen tekeminen toukokuussa syntyvälle ihmisalulle. Tällä kertaa ajattelin kuitenkin kokeilla jotain muuta kuin raidallista, toukokuun vauva voisi ilahtua vaikkapa jostain kesäisemmästä.