Tällaisen sain sitten lopulta aikaiseksi. Mallitilkulla yritin hahmotella mitä haluaisin, mutta ei tästä lopputuloksesta silti ihan täydellinen tullut.
Ensinnäkin neuloin sen liika pieneksi, mutta koska neulominen oli jotenkin työlästä, en jaksanut purkaa, vaan pistin märän pipon Ankaraan Venytykseen pyyhkeistä tehdyn kääryleen päälle. Kahden venytyskerran jälkeen pipo menee päähän, mutta otsan kohdalta edelleen kiristää. Kirjoneule ei anna periksi, eikä jousta kyllä lainkaan.
Toiseksi raidoista piti tulla sellaiset kiertävät, siirsin niitä siis joka kolmannella kerroksella silmukan verran. Mutta kun se ei juurikaan näy. Mälsää.
Kolmanneksi kavennuksista tuli oudot. Alakuvassa näkyy et ei vaan jotenkin toimi. Ois pitäny suunnitella kavennukset noihin raitoihin paremmin sopiviksi.
Mutta kaikki nämä viat saa siis mennä läpi sormien, koska uudelleenneulonta ei vaan houkuttele. Ärsyttää vain, kun lankojen värit on niin Ihanat, ja lanka (alpakkaa) aivan Huippua, niin sit onnistuin tekemään sellasen ookoo pipon.

Lanka Drops Alpaca, ruskea ja ruosteenpunainen, molemmat kaksinkertaisena
Puikkokoko 4
Kulutus karkeasti arvioituna 70g.

Vanhaa raitaa sukkaa pukkaa..

Mies totesi, että hänenkin sukat on saatava nettiin. Mikäpäs siinä, kun ei muutakaan näytettävää ole. Nämä onkin yks harvoista puoliskolle neulotuista tuotoksista. Näiden lisäksi olen neulonut kahdet lapaset eikä muuta taidakaan olla. Mies kun on itse kuin lämpöpatteri, joten ei sellaiselle mitään viitsi neuloa.. ei käyttäis kuitenkaan. Mutta nämä sukat on ollu ahkerassa käytössä. Ikää sukilla on melko tarkasti 4,5 vuotta. Neuloin ne seurustelumme alkuhuuman aikoihin, ja omistajansa toiveet täydellisesti huomioon ottaen: Oranssi-vihreät ja polvipituiset ja vastaväritkin (raidat siis eripäin eriväriset.. tai samoinpäin eriväriset tai jotain sinnepäin riippuen kuinka sekaisin milloinkin on..) Novitan seiskaveljeslanka on kestänyt näissä yhtä hyvin, kuin omissanikin (-Niin.. suutarin lapsilla ei ole kenkiä.. eikä kai suutarilla itelläänkään.. kun kaikesta neulomisesta huolimatta mulla itselläni on yhdet ainoat käytössä olevat villasukat)

Tökkii

Tökkii tökkii.. Opiskelut haittaavat harrastuksia... Ei ole aikaa neuloa. Ja sit kun ois vähän aikaa, niin ei jaksa kuitenkaan alkaa suunnittelemaan ja miettimään mitä tekis. Ens viikolla on kaksi tenttiä, ja sit vielä kolmas siitä viikonlopun jälkeen. Eikä kasvatustieteen perustenteissä mitään niin stressattavaa oiskaan, mutta kun sivuaineeni matikan aineopinnot siellä itse laitoksella tökkää tuossa ajatustasolla aika rankasti.. että sitäpä sitten.. lueskelen..

Laitoin kuitenkin jotain puikoille. Testasin vähän mallitilkulla minkälaista pintaa alkaisin tekemään (kuvassa). Tavoitteena ois pipo tämän ja tämän jämälangoista, eli alpakkaa taas. Kuvassa on palmikkoo, helmineuletta, ainaoikeeta, kirjoneuletta.. En usko että mikään niistä tuollaisenaan toteutuu itse pipossa. Kahtellaan. Raahassa.

Kalorimetri

Mallina oma miekkonen, eikä pahemmin edes vastustellut ;)!

Tein minäkin sellaisen, kun monelta muulta olen nähnyt mallia.

Calorimetry Knittyn ohjeella.
Lanka on sama kuin syksyisessä pipossa, Grignasco Flavia Baby. Puikot tällä kertaa 3½.
Malli on tosi kiva. Ja panta sopii, niin :), vaikka miehellekin (jos mies vain sopisi pannalle..) Tämä versio on liian ohkainen, olisi pitänyt käyttää kaksinkertaista lankaa. Mutta sopiihan tämä käyttöön sitten keväämmällä. Uutta lienee luvassa..

Hunajakennohattu

Vihdoin on yksi pahimmista haamuista valmis! Hunajakennohattu sai alkunsa jo viime keväänä. Kauhean hidasta sitä oli neuloa, ja kun kesäkin pukkasi päälle, niin varmaan sen takia jäi hautumaan laatikkoon.. Mutta vihdoin nyt sitten, hän on valmis.


Lanka Drops Alpaca.
Malli omasta päästä, mallikuvio täältä.
Puikot 2½, menekki n. 60g?


Neulominen oli siis jotenkin nihkeetä ja hidasta. Muistan, että viime keväänä vielä käytin apupuikkoakin palmikoiden teossa; nyt jatkaessani sentään tajusin jo tehdä ilmankin.. Kavennukset tulivat jotenkin yllättäen ja vaikeasti. Päälaelta vetää siis syrttyyn.
Mutta pidän piposta kuitenkin. Voisi olla pari senttiä pidempi. Mutta pinta on kiva, ja pipon reunastakin tuli vahingossa kiva, kun neuloin siihen pari kerrosta ainaoikeaa, se on tolleen kivasti kiharalla... Tuota pintaa vois kokeilla paksummalla langalla johonkin toiseenkin pipoon.

Kolmivaiheinen huopauttelukokemus

Nyt mullon vihdoinkin lapaset, jotka mätsäävät oranssieni kanssa :).

Sain Tovet valmiiksi ja koneeseen. Ensiksi ne näyttivät sellaisilta kauheilta monsterihirviöiltä, jotka on heränny päiväunilta. Pituudeltaan koko oli noin puolen litran valkoviinipullon mittainen. (siis valkoviinipullo ei ollut noin puolta litraa [vaan tasan], mutta koko oli noin sen mittainen) (Siis Mitä?!!)

Eka pesu tapahtui varovaisesti neljässäkympissä ja sieltä tuli ulos tällainen. Pinta oli jo ihana, mutta koko ihan liian iso. Eiku uutta pyykkiä pyörimään.

Toinen pesu olikin sitten jo ronskimpi 70-asteinen. Pesun aikana tapahtui jotain kummallista, sillä toisesta lapasesta tuli sopivan kokoinen, mutta toinen jäi vieläkin aivan liian isoksi. Varsin omituista.
Niinpä toinen lapanen lähti sitten kolmannelle pesukierrokselle yksinään, lämpötila 60 astetta. Tämän pesun jälkeen koossa oli samankokoinen pariskunta ihanan värisiä Toveja.


Lanka siis SandnesGarnin Tove, yksinkertaisena.
Puikot 4½. Aloitussilmukoita 60.
Huovutusvaraa laskin 40%, mutta vähempi olisi ollut parempi. Nyt lapaset jäivät vieläkin hieman isohkoiksi, ja ovat jo aika tönköt ja paksut (eivät kuitenkaan mitään Huopaseen verrattuna..)

Myöhemmin. Lisäsin silmukkamääriä tietoihin jotta muistan vielä myöhemminkin mitä tuli tehtyä.

Häistä

Tänä viikonloppuna monet ensi kesää koskevat asiat ovat menneet eteenpäin, ja itselläkin ajatukset hieman kirkastuneet ja aiheeseen orientoituneet: Niinpä kerron kaikille blogiani lukevillekin, että ensi kesä on se kesä, jolloin olisi tarkoitus mennä häihin, omiin sellaisiin..! Kuuma päivä on 20072007 ja sitä seuraava lauantai. Ei tästä mitään hääblogia kuitenkaan tule, mutta saattaa muutamat käsityöt aiheeseen mahtollisesti liittyä.. ettäs sitten tiiätte.

Yleensä talvisin tulee ihasteltua kesällä otettuja valokuvia, ja haikailtua lämmön ja valoisuuden perään. Nyt on koneella niin kauniita talvikuviakin, että voi keskikesällä haikailla sitten vuorostaan talvea..

Sokkendaaleja

Tällaiset sukat.
Lanka 7-veljestä moniraita. Puikot 3½. Koko mies.

Näille raitasukille kävi täsmälleen samoin, kuin vastaaville vuosi sitten (mikä sattuma, että postaus on Tasan vuoden takaa..): Lanka riitti lähes sentin tarkkuudella just ja just, vaikken mitannut kulutusta millään lailla etukäteen, tein ekan varren ihan vain tunteella. Toisen sukan loppuun piti hieman ottaa lankaa alussa tasaraitaisuussyistä poiskeritystä vaaleammasta raidasta (kuulostipa hankalalta..), mutta tästäkin huolimatta selvittiin siis yhdellä kerällä, uskomaton Säkä.


Näiden sukkien olisi tarkoitus lähteä samaan perheeseen juuri niiden vuosi sitten valmistuneiden punaraitaisten sukkien kanssa, jotka tähän asti ovat vain odottaneet kaapissa oikean käyttötarkoituksen löytymistä. Osallistuimme nimittäin syyskuussa sellaisiin häihin, joissa tehtäväksi pamahti yllä mainittu. Sukkien kaveriksi vielä suklaata tai jotain romanttisempaa, ja eiku postiin.

Shetlannin kolmio

Vihdoinkin esittely!
En saanut auringonvaloa, en, mutta koko aamun jatkunut lumisade (ihanaa!) antoi sen verta valoisuutta, että nyt vihdoin: Ihana Shetland Triangle.

Ohje Evelyn Clark, Wrap Style -kirjanen
Lanka Drops Alpaca, väri ruskea (403), menekki 100g
Puikot 4

Ohjeinnostukset näyttävät leviävän metsäpalon lailla täällä netissä. Varsin pian sen jälkeen, kun itse innostuin Shettiksen ohjeesta, huomasin toisia moisia valmistuvan kuin sieniä sateella. Enpä siis liene ainut ja ensimmäinen huivini kanssa, mutta onnellinen ja ylpeä siitä huolimatta :).

Perusmallikertoja huiviin tuli 11, eli kolme enemmän kuin ohjeessa. Silti huivi on kooltaan aika pieni, sopivan pieni, sanoisin, sillä hartiahuivia en osaakaan vielä käyttää. Hieman on ongelmia kaulaan kietaisunkin kanssa, saas nyt nähdä mihin muotoon se lopulta asettuu. Mielessä kävi sellainenkin ajatus, että neuloisi toisen mokoman saman kokoisen huivin, ja yhdistäisi ne sitten neliöksi: saisi ainakin tosi muhkean huivin, muttei kuitenkaan liian isoa.. No, jos tämä idea toteutuu, se toteutunee vasta kun tämän huivin synnytyskivut ovat unohtuneet..



Tämä ohje oli ihanan helppo. Haastettakin on, joo, kiva saada, mutta oli kiva huomata miten simppelillä ohjeella voi saada tositosi kaunista aikaan. Ja voitteko kuvitella, että meinasin luovuttaa huivin tekemisen alussa, kun en tajunnut niskasta aloittamisen ohjetta, ja ajattelin että koko huivi on varmaan tosi vaikee tehdä.. :) Välillä on ihan tervettä huomata, että kärsivällisyys palkitaan. Helppouden lisäksi neulominen oli myös kivan nopeaa. Ei tullut tuskastus eikä hermostus.


Lanka on ihanan tuntuista ja ihanan väristä. Olenkin alkanut suunnitella, ajatustasolla vasta, villatakkia alpakasta, esim. tähän tyyliin.

Tänään on Juhlapäivä!

"Mutta onko nyt oikein totta sinun syntymäpäiväsi?" kysyi Puh.
"On" vastasi Ihaa.
"Ai! Paljon onnea sinulle päiväsi johdosta."
"Ja paljon onnea sinulle."
"Mutta eihän tänään ole minun syntymäpäiväni."
"Ei vaan minun."
"Mutta sinä sanoit: 'Paljon onnea--'"
"Miksi ei? Et kai sinä halua olla onneton, kun minulla on syntymäpäivä?"
"Ai jaa" sanoi Puh.


Blogi on tänään tullut yksivuotiaan ikään. Paljon onnea siis kaikille teillekin: olisihan ikävää jos te olisitte onnettomia, kun meillä on syntymäpäivä.

j i h u u

Minä tiesin sen, minä tiesin! Oranssia Tuuvea löytyi s i t t e n k i n yksi kerä lisää ihan omista varastoista. Näyttikin jo hieman huolestuttavalta muilta saamisen suhteen.. Onneksi näin, olen onnellinen. Etsintäkuulutus siis peruttu. Kerät olivat ajautuneet eri paikkoihin kun olin (ylläripylläri) toisesta kerästä jo aloittanut lapasten neulomista viime keväänä (enkä sitä tietenkään enää muistanut..)


Kuvien muuten puuttuessa hieman esimakua valmistuneesta shettiksestä... :)

ETSINTÄKUULUTUS

Arvatkaa vaan.. Tarvitsin oranssit lapaset ja niinpä aloitin moisia tekemään Tovesta, jota olen jo hetken säilönyt kaapissa kyseistä tarkoitusta varten. Jostain syystä keriä oli tallessa vain yksi (luulin niitä olevan kaksi), mutta aloitin ja tein ekan lapasen siitä huolimatta. Tänään menin sitten lankakauppaan ja sain huomata ja kuulla ettei tuota ihanaa oranssia enää tehdä. Ei ollu jälellä ainakaan siinä kaupassa. Tyypillistä. Niin tyypillistä. En ihan tarkkaan muista, mutta huopalapasiin menee Tuuvea jonkin verran sitä toista kerää.

Kysymys siis kuuluu: Onko kellään tuota yllä näkyvää oranssia Tovea edes vajaan kerällisen verran? Oman keräni värinumero on 3427/3584 (en tiedä kumpi kun vyötteessä on kaks numerosarjaa, muttei erikseen mainittu kumpi on tämä värisarja....), MUTTA ei minua haittaa vaikka se ois eri väripadasta, kunhan ois tuota samaa väriä.

Multa löytyy tässä postauksessa näkyvää oranssia Pirkka-lankaa, josta huopasia lapasia sopisi ainakin kokeilla tehdä. Väri on -hassua kyllä- lähes sama kuin kaivatussa Tovessa. Harmittaisi kuitenkin jättää nuo aloitetut tuuvet kesken, joten jospa jollakulla jämäkerä olisi kaapin kätköissä.. :)

Kaikkein pöllöintä on, että mulla on jo ollut juuri kyseisen väriset huopa-tovet jo pari vuotta sitten, mutta ne hukkuivat eräällä synttärireissulla Lahden tienoilla (toivottavasti uusi omistaja on ollut tyytyväinen..). Pitää ostaa sellaset lapashenkselit seuraavia varten..

Nallepipo

Kaksivuotiaalle lahjaksi pipo korvilla ja korvaläpillä. Ja tassuihin tumput.

Lankana kaksinkertainen Baby Ull merinovilla. Puikkoina nelkut.

Ohje on olematon, ei siis enää edes olemassa. Pipo on neulottu sitä mukkaa eli missään vaiheessa ei tienny mitä käännöksen jälkeen tapahtuu. Ideana on ihan peruspipo johon korvat täytteineen neuloutui jälkikäteen. Pipon reuna, korvaläpät sekä nallekorvien taustat ovat helmineuletta. Kiva nallemainen lookki, juu. (Myyrä kyllä yritti parhaansa mukaan esittää nallea, mutta minkäs teet jos oot myyrä etkä nalle.)
Aloitussilmukoita oli 75, sen muistan, ja ennen kavennuksia pituus 10,5 cm.


Lapaset syntyivät sitten samaan sarjaan. Helmineuletta muutoin, mutta tassupuoli sileää. Silmukkamäärä 25. Tämä lahja kuuluu taas siihen sarjaan, että saapa nähdä miten käy.. Kaksivuotiaiden puuttuessa kotoamme täytyy vain arvailla oikeaa kokoa.. ehkä se sopinee.. ehkä ei.. Mutta söpö siitä tuli. Sopii ainakin myyrälle.

haamuiluu...

Täällä uuden bloggerin ominaisuuksia päivitellään.. sellaista haamupäivittelyä siis vain.. ja niin, yks huivi odottaa langat pääteltynä et se kasteltais ja pistettäis patjan päälle oikaisemaan ittensä.. viikonloppuna siis jo ehkä kuvia :)

M U R H E E N K R Y Y N I

Au!

Tuskan huuto. Kyynel ja toinenkin.
Enää ikinä en luota yhteenkään koneeseen..

Meidän tietokoneen kovalevy meni rikki. Niin, R I K K I. Ja tämän tapahduttua viime perjantaina elättelin vielä toiveita, että eräs tietokoneystävämme saisi tiedot (sanomansa mukaan) pelastettua. Mutta E I ... !!! Koko levy on aivan paskana. Ja niin, arvannet varmaan, ettei niistä varmuuskopioista tarvitse edes kysyä... rpkl snta ttuv jmltua hltvei! Kaikki valokuvat kahden vuoden (no, onneksi VAIN kahden, mutta silti niitä oli monta sataa) ajalta, KAIKKI KOULUJUTUT lukujärjestykset portfoliot esseet tutkintovaatimukset suoritukset KAIKKI kirjeet muistiinpanot merkinnät IHAN KAIKKI.

Mä oon vielä sellanen hamstraaja, että oon todellakin tallentanut kaiken vähänkin tärkeänä pitämäni.. Ja tärkein oli ne valokuvat.. miksi piti ostaa digikamera? Paperikuvia on paljon vaikeampi hävittää...

Uusia menetettyjä asioita tulee koko ajan mieleen. Tässä juuri uuden koneen netin aukaistuani totesin kaikkien kirjanmerkkien menneen, ja niistä nimenomaan ne käsityöohjeiden linkit, joihin sattumalta ihan vahingossa on jossain törmännyt, eikä varmaan enää uudelleen koskaan löydä. Pylly.

Voiko tästä oppia jotain? Voitteko te (pliis!!?) oppia tästä jotain?

Miten tekniikkaan voikin luottaa niin sokeasti? Tottakai olen tiennyt varmuuskopioiden tarpeen, mutta seonvaanjäänyt.. Ja sitten, piu, kaik män..

Piu piu.

2 0 0 6

Huomasin, että voisin muiden tapaan tehdä hieman yhteenvetelyä kuluneesta vuodesta.
[Eikä parempaakaan tekemistä juuri voisi olla, kun ulkona sataa vettä ja on pimeetä ku lankavyyhdin sisällä.. he]

Blogimaailmaan heittäytyminen on tarjonnut minulle mielenkiintoisen ja uudenlaisen vuoden. Vaikka uusia ja hienoja neulomuksia ei olekaan edes joka kuukausi valmistunut, olen saanut paljon ideoita juuri netissä seikkailtuani. Olisi varmaan jäänyt pitsihuivit ja virkatut laukut tekemäti, ja linja olisi varmaan ollut tuttu ja turvallinen pipo-sukka-lapanen ilman muilta saatuja ideoita. Vielä on kuitenkin paljon opittavaakin, eikä kaikkeen uuteen ole uskallusta (tai aikaa) tarttua. Ehkäpä voisin asettaa ensi vuodelle tavoitteeksi tehdä jonkun ison neuleen, vaikka neuletakin.

Mutta seuraavaksi viime vuoden suosikkejani.


Vuoden lupaavin keskeneräinen työ. Hunajakennohattu. Kovasta suunnittelusta, ja innostuneesta aloituksesta huolimatta edelleen tekemättä. Vaikka malli, lanka, ja koko kokonaisuus on aivan ihana. Ihmeellistä? Laitettava uudestaan ToDo-listalle.


Vuoden vauvaneule: Pupshaalars. Sekä hupputakki. Mahdottoman mukava työ, ihana ja uusi puuvillalanka, kiva malli. Lisäksi ollut kuulema kovassa ja mieluisassa käytössä. Työ opetti myös sen, ettei tartte aina olla niin kriittinen: jos ei osaa kirjoneuletta niin ei se haittaa.


Vuoden Uusi Kokeilu, Nurkkaan Unohtunut, ja Henkiin Herätetty. Fifi.
Ensimmäinen pitsineuleeni: Uskalsin ottaa askeleen kohti pitsineuletta, ja olin tuosta askeleesta onnellinen. Vaikka lopputulos ei ollutkaan mieleinen itseäni varten, se löysi lopulta uuteen ja onnelliseen kotiin. Loppu hyvin kaikki hyvin.


Vuoden näkyvin, omituisin kokeilu. Koivu-taulut. Nämä taulut näkyvät makuuhuoneen seinällä päivittäin. Välillä joudun ihmettelemään mitä ihmettä ajattelin niitä tehdessäni.. Mutta kivat ne on silti. Liima tosin alkaa kupruilla, harmittaa.


Vuoden söpöläinen, putkislaukku. Tämä meni rippilahjaksi, enkä tiedä yhtään onko ollut mieleinen tahi käytössä. Kuvista olen kuitenkin itse ihaillut, ja onhan se söpö.. Olkkarin pöydän alla lankalaarissa odottelee pari keskeneräistä putkislaukkua. Mikähän niidenkin valmiiksi saamista pidättelee?



Vuoden Omat Suosikit: Orppuhuivi sekä Hevoskastanjamekko. Mekkoon olen aivan rakastunut, vaikka käytössä se onkin ollut vasta kerran. Orppuhuivista tuli kaunis, ja pakkasten odotukseen kyllästyttyäni otin sen joulun alla ronskisti käyttöön. Herkku!


Vuoden eniten käytetty: Helmipipo. Näitä pitänee tehdä itsellekin lisää, toimii.


Ja viimeisenä vuoden Prinsessa: mekko Varpulle. Tämä on söpö. Ja jälkikäteen ajatellen kaiken vaivan arvoinen.

Hauskaa itsellekin hahmottaa mitä kaikkea on vuodessa tullut tehtyä.
Miellyttävää uutta käsityövuotta itsekullekin!

Jouluiset terveiset

Näkymä jouluaattoisen savusaunan (savusauna.. iihanaa..) terassilta ei olisi voinut olla enää kovin paljoa kauniimpi. Tässä(-kin) vaiheessa vatsa oli tosin niin täynnä jouluista "pikkusuolaista", että oli onni matkassa että näkökyky oli vielä tallella, ja ihanuuden saattoi verkkokalvoille tallentaa. Mutta kaiken kaikkiaan oma jouluni oli ihana. Ihanan siitä teki rauhallisuus, ei tarvinnu hötkyillä. Joulupukkikin muisti ihanilla asioilla, hyödyllisimpänä ensi kesän interreiliä ajatellen kenties Fjällrävenin Kettu.

Sitten esittelyyn vielä viimeiset joululahjaneulomukset.


Kesän puolella valmistunut Fifi sai uusintapingotustuomion, kun keksin vihdoinkin huiville sopivan lahjansaajan. Omassa käytössä huivi on vain nukkunut nurkissa, joten ajattelin että anoppi keksii sille varmaan enemmän käyttöä :) Fifi oli kesän jäljiltä aika pikkuinen ja jotenkin kasaan painunut: Uusintapingotus paransi huivin olemusta hiukan. [Ja onneksi anoppi on sen verta pientä tekoa, ettei huivin pienuuskaan haittaa lainkaan.]

Pukinkonttiin päätyi myös Odessa. Tätä oli oikein hauskaa neuloa. Oli myös ihka ensimmäinen englanninkielinen neuleohje.. (tällä hetkellä jo toinen menossa Shetland Trianglen muodossa..) Oden lankana Jaeger Baby Merino, joka löytyi Menitasta, ja on muuten ihanan pehmeää.. Ohjeen mukaisesti neulottuna Odesta tuli mun isoon päähäni aivan liian pieni, mutta lahjan saajalle oletettavasti sopiva.


Odeksen kanssa samaan kotiin lähti vielä tämä peruspipo Baby Ull nimisestä merinolangasta. Tässä tapauksessa neuloin pipan kaksinkertaisella langalla, puikkoina oli neloset. Ohje on ihan päästä: perusribbiä ja kavennukset kymmenessä kohdassa. Aloitussilmukoita sata.

Joululomalla teon alla ollut Shettis keskeytyi hetkittäin uusien toiveiden alla. Neuloinkin pyynnöstä siskontytön nukelle (jonka nimi on muuten -kröhöm- Maiju..) villasukat, ja ompelin uuden mekon. Siskonpojan Poika-niminen nukke tarvitsi sitä vastoin uuden paidan. Lasten toiveet olivat sen verta suloisia, ettei niitä voinut olla toteuttamatta... :) Yhden illan juttuna valmistui myös uusi verkkoponcho Teddystä: Tämän lahjan saajan äiti oli nimittäin sen verta kateellinen ponchosta, että tekaisin hälle sitten oman synttärilahjaksi.

Tässä versioissa puikot ja virkkuukoukku olivat kaseja, lankaa meni kaksi kerää.
Kauniina en tätä henkilökohtaisesti voi edelleenkään pitää. On kuitenkin erittäin mukava tehdä jotain toivomuksesta, tietäen että tekeleellä on mieleinen käyttäjä.

Ihanaa uuden vuoden vaihdetta kaikille teille!
Nautitaan raketeista eikä anneta nakkien loppua kesken!

Tulkoon joulu

Tänään oli viimeinen tentti, ja toki ensimmäisenä asiana joululoman alettua suuntasin Menitaan. Mukaan tarttui lahjasuunnitelmiin luonnonvaaleaa merinoa (Jaeger), joululomaneulomisiin herkkuruskeaa Dropsin Alpacaa (ohjekin on jo tulossa, kiitos Lauran!), ja sitten vielä heräteostoksena (ku se oli niiiin ihanan väristä) Pirkanmaan Pirkka-lankaa. Oi, on taas niin paljon suunnitelmia, innostusta löytyy!


Ennätin pyörähtämään myös Stockalla (jossa ihmisiä oli enemmän kuin palomääräykset sallivat, ahdistus ajoi nopeasti ulos..). Sieltä hain pitkään suunnitelmissa olleen Dylon-paketin ja sain vihdoin koneen pyörimään oliivinvihreänä, matkassaan housut, hame (kukkainen) sekä t-paita. Tulos on hyvä, kiva.
Erään kerran sattui muuten niin, että ostin Askarellista vihreää pesukoneväriä, ja ottaessani (alunperin valkoiset) vaatteet ulos, ne olivat muuttuneet vaaleansinisiksi. Onneksi tuolloin ei ollut suurta haittaa värin vääryydestä. Kannattaisi kuitenkin ehkä miettiä pari kertaa, jos väripussissa oleva väri on väärän sävyistä (niinku vaikka sinistä), että onkohan tämä sittenkään se oikea.. Kai niitä vahinkoja sattuu siellä värijauheen pussitusosastollakin...


Viimeisenä: lunta! Ulkona on satanut lunta! Siellä maassa se lepää, koskemattomana, kun ihmiset nukkuu.. Huomenaamuna siitä ei varmaan ole tietoakaan. Viimeistään ysiin mennessä se on muuttunut ruskeaksi loskaksi, ja autot luikastelee ojaan, ja ihmiset kiroo kun housun lahkeet kastuu.

Hiutaleita lumisia.. toiveajattelua

Piti ommella viimeisetkin joulukortit valmiiksi. Niinpä tenttiin lukeminen hieman venähti.. Nyt sitten kello tikittää kahta yöllä.. Keksin (jälleen) niin loistavan idean joulukorteiksi, etten voinut olla sitä toteuttamatta. Todellisuus kuitenkin osoittautui (jälleen) aikaavievämmäksi kuin suunnitelmissa oli. Mutta väkertäminen on silti mukavaa. Vaikka sitten tässä muodossa. Lankana korteissa on siis Novitan Palma (osassa ihan seiskaveikka), ja pienehköin pistoin lumihiutale muodostui elättelemään vielä toiveita valkoisesta joulusta.. (tällä hetkellä tuuli ja vesisade piiskaa ikkunoita ja kolistelee parvekkeen nurkissa..)

Piipoopiipooni

Olen minä jotain tehnytkin, eikä tarvitsisi edes hyssytellä, kun lahjojen saajat ovat plogista autuaan tietämättömiä, mutta päivityksille en ole vain löytänyt oikeaa hetkeä..

Pipoja on valmistunut pukinkonttiin kolme kappaletta.

Tässä ensimmäinen. Malli on tuttu syksyllä valmistuneesta omastani, eli siis ainaoikein reunus ja helmineuletta. Kukasta tuli aika massiivinen, mutta menköön. Langaksi hyödynsin kaapissa vuosia muhineen seiskaveikan (puikot 3½..?). Hieman tosin pelottaa, että villapipo kutittaa. Auttaiskohan se huuhteluainehoito jotain?

Toinen pipo menee edellisen pipon kanssa samaan perheeseen. Tässäkin on tuhlattu komeroiden kätköjä, lankana Nallen colori (puikot ehkä 3, ei enää muista). Malli on Novitan omilta sivuilta, ihan pätevä ja kätevä. Toimii.

Sitten vielä lähtis Teddy-pipo 11-vuotiaalle pojalle.. Tän suhteen vähän pelottaa et miellyttääkö se saajaansa.. Olen kuitenkin kiertoteitä kuullut, että kyseinen nuorukainen haluaisi sellaisen "karvaisen pörröpipon", joten jospa tässä nyt sitten ois.. Väri on mun makuun vähän outo, mutta uusissa teddyissä ei oikein hyviä värejä olekaan. Tän malli on siis ihan hatusta, puikkoina kutoset.

Vakosamettia ja laskoksia

Viime postissa kerroinkin, kuinka kovasti ihastuin mekon laskoksiin, ja tarve kokeilla moisia omaan hameeseen oli suuri. Noh, tarve kasvoi sen verran kovaksi, että väänsin eilis iltana matikan laskujen sijasta hameen kasaan.



Malli on enimmäkseen omasta päästä. Vähän suuntaviivoja otin vanhasta hameesta, lähinnä vyötärökaitaleeseen. Kangas löytyi sattumalta Eurokankaan alelaarista, ja kangas on muuten ohuehkoa VAKOSAMETTIA (siksi se onkin niin ihana..) vaikkei se kuvasta oikein näykään. On muuten ihana toi kangas myös ohuutensa puolesta: vaikka onkin samettia, niin laskeutuu leveänäkin oikein kivasti. Oikein kiva talvihame, pituuttakin on reippaasti polven alle.