Syystakki

Tämmöinen.

Viime talvena valmistunut takki on ihana. Siinä on kuitenkin paksu(hko) tikkivuori. Tahdoin tehdä takin, jota voisi pitää lämpimämmillä syksysäillä. Elokuussa Helsingin reissulla matkaan lähti takkikangas ja parin tehokkaan päivän seurauksena valmistui tämä takki. Tykkään.



Löysin kankaan Eurokankaan sisustusosastolta. Kassalla aloin miettimään, miten kangas voi olla niin tutun näköinen.. Ja samantien soivat kellot. Tikkuritehtaan Amelie oli käyttänyt juuri samaista kangasta ja vieläpä takkiin! Ei voi olla totta! Hetken mietin, että nyt jää tämä kangas tähän kauppaan, mutta otin sitten kuitenkin mukaani.. Onneksi Amelie ei ollut asiasta lainkaan pahoillaan. Ja kuten hän itse totesi, "jos satutaan joskus vastakkain kävelemään, niin voidaan sitten moikata niinku karavaanarit." Sitä odotellessa..!

* Kaavat Suuri käsityölehti 03/07 sekä takakappale SK 02/06
omina muokkauksina vetoketju, taskut sekä huppu, jonka kaavoitin vanhasta takistani
* Kangas Eurokankaan sisustuskangas sekä vuorina paksua puuvillakangasta
* Napit 3 kpl äidin varastoista


Takki eroaa viimetalvisesta takakappaleen osalta. Piirtelin siis sitä varten uudet kaavat, jotta sain hiukan paremmin muotoa tuohon takaosaan. Ei se vieläkään ihan täysin istu, mutta menee. Pituutta on vähemmän kuin aikaisemmassa. Tähän en myöskään tehnyt näkyviä taskuja, vaan piilotin ne sivusaumoihin. Ja hei, tällä kertaa muistin tehdä myös ripustuslenkin!



Vaikka tahdoin takista selkeästi ohkaisemman, en harmikseni aivan onnistunut tässä tavoitteessa. Jostain syystä kangaskaupantäti onnistui tarjoamaan minulle vuorikankaaksi varsin tuhtia puuvillakangasta (siis ei todellakaan mitään lakanakangasta). Kaupassa se vaikutti hyvältä idealta. Vuoria ja päällistä yhteen sovitellessa tajusin kuitenkin, että jyhkeä sisustuskangas + tuhti puuvillakangas takaavat myös jyhkeän ja tuhdin takin, enkä aivan saanut sitä, mitä lähdin hakemaan. Mutta menköööön... nyt onkin jo sen verran kylmä, että ihan sopiva tuo jo on :) Pitää valita siihen kolmanteen takkiin sitten jotain ohkaisempaa.. ;) (ja ehkä jotain vähemmän huomioliivihenkistä, kuten Amelie kangasta osuvasti nimitti.. :D)

Leivinuuni

Tämä on yksi jännittävä uusi juttu johon olen joutunut tottumaan maalle muuton myötä. Niin ja varsinkin nyt kylmemmillä ilmoilla. Leivinuunin lämmitys. Jännää ja kivaakin, ainakin vielä. Ja ah niin hyödyllistä. Siis konkreettista toimintaa oman asumisen ja hyvinvoinnin eteen. Mutta uutta, niin uutta, ei mitään rutiinia vielä..

PSSSSST! Parolan Asemalla on arvonta! Ja jos ette ole tutustuneet vielä asemaan muutoin, suosittelen lämpimästi :)

Raitainen

Voi ei..! Lähdin postittamaan vauvatervehdystä naapurikaupungin postiin. Postin ovella tajusin, ettei minulla ole neuleista ainoatakaan kuvaa. Kääk! Eikun Salen vessaan kuvaamaan.. yhhyy.. että harmittaa :S.

Top down raglan baby sweater
by Carole Barenys
Koko XS
Lanka Grignasco Bambi (värit 045 & 800)
Menekki molempia kerä
Puikot 3 ja 3½

Takista tuli piiieni. Viimeistely tosin sitä hieman väljensi. Ja toisaalta neulos venyy ja paukkuu eli sikäli menenee vauvan päällekin. Ohje oli suuntaa antava, sillä raglanneuleen neulominen ei ole mulle mitään tuttuahuttua. Takin ja hihojen pituudet täytyi kuitenkin itse mittailla. Konsultoituani kummipoikani äitiä, päädyin jättämään takin ~25cm pituiseksi. Jospa se olisi noin vastasyntyneen kokoa.

Lanka on ohkaista. Valitsin sen, jotta "kesävauvallakin" olisi jotain päällepantavaa. Noh.. kesä alkaa olla lämmön osalta jo hiukan suhteellinen käsite, mutta jospa tästä olisi silti jotain iloa. Samaa lankaa käytin taannoin neulomissani Bayerische sukissa ja jo tuolloin lanka tuntui miellyttävältä ihoa vasten. Napit kaivelin varastoista. Löysin jopa kolme samanlaista valkoista nappia.. eripurainen rivitys siis nappilistassa.



Pipo on monasti neulaistu
Norwegian sweet baby cap
Puikot 3
Sininen lanka uhkasi loppua, joten piposta tuli valkovoittoinen. Kiva näinkin.

Sukat ovat ihan omaa perusmallistoa. Aloitussilmukoita oli 36 ja sen jälkeen neuloin ihan vain intuitiolla.

ONNEA PIKKUISELLE POJULLE!

Eloa

Koulut alkoivat. Teen opettajan sijaisuuksia. Valmiin paperit saan syyskuussa. Sijaisuuksia on ollut ja tullee olemaankin ainakin jonkin verran (ei silti toivota sitä sikalunssaa). Juuri tänään elokuu on ehkä kauneimmillaan. Pihlajanmarjat kypsyivät sävysävyyn makuuhuoneemme sisustuksen kanssa. Sattumalta. Siis ihan vahinko, että makuuhuoneen ikkunasta näkyvät marjat näyttävät kuin suunnitellun sisustuksen osasilta.

Pottupellosta olemme nostelleet ekoja perunoita. Suussa sulaa. Nam. Itse emme tuota perunaa istuttaneet, vaan ympäröiviä peltoja viljelevä vuokralainen. "Suatte sitten nostoo tuota pottua ommiin tarpeisiinne.. on siinä mistä ottoo.." :D

Järvemme väri vaalenee. Verratkaapa tuohon blogin banneriin! Joka päivä toivon, että jospa ne eivät vielä tänään korjaisi tuota ohraa pois. Jos sitä vielä hetken saisi katsella. Ihana ihana päivä...

Bam-puinen

Iik! Lanka loppui kesken projektin! Jotain huonoa siitä Helsingistä poismuuttamisesta.. ei sitten ollut saatavilla aikarajoitusten puitteissa lankaa tänne perähikiälle asti. No, ei se mitään. Matka vauvalandiaan suuntautui kohti etelää ja lankavarastotkin täyttyivät sopivasti ennen kohteeseen siirtymistä. Hihat valmistuivat sitten perillä. Ja itse lahjansaaja nötkötti samanaikaisesti ihanasti sylissä..

Takki Garter yoke baby cardi by Jennifer Hoel (ravelry-ohje)
Housut Fabel by Drops design
Koko ~3kk
Lanka Sirdar Snuggly baby bamboo
Puikot 3,5mm
Menekki 100g vihreää ja ~130g vaaleaa

Suunnittelin takista aluksi raidallista. Raglanosuuden jälkeen tulin kuitenkin ajatelleeksi, että haluaisin housujen olevan yksiväriset. Niinpä takkiinkin jäi ainoastaan kaksi raitaa. Tämä oli minulle ensimmäinen tutustuminen bambulankoihin. Ja mikäpäs siinä tutustuessa, kun kyseessä oli tällainen luksuslanka.. sileää kuin vauvan poski :) Hyvin perusperusmallit olivat kyseessä molempien vaatekappaleiden osalta ja minähän tykkään perusperusjutuista. Oikein toimiva kokonaisuus ja mukava neuloa. Siskoni kolmannelle tyttärelle menivät nämä. Perusperus-siksakpipokin ehti vielä valmistua kyläilyn ohella.

Kukkakassi

Kangas UFFilta
Kaavat SK 11-12/2007

Tämä kassi valmistui eräälle kahdeksanvuotiaalle syntymäpäivälahjaksi.

Lekottelua

Ripustelin pyykkiä kuivumaan, kun huomasin kolmen haukan leijailevan ja lekottelevan peltojen yllä. Kuvan onnistuin nappaamaan vain yhdestä, kun jo karkasivat kauemmaksi. Ihmettelin, kun tuolla lailla kolmestaan lentelivät. Aiemmin olen haukkoja nähnyt vain yksi kerrallaan. Kiire ei näyttänyt niillä kuitenkaan olevan. Ja mikäs tuolla lekotellessa.. tuulen vietävänä.. voisin minäkin kokeilla. Hiirihaukaksi veikkasin pienen googletuksen perusteella, mutta vaikeaa on tuo tunnistaminen ilman asiaan perehtymistä.

Unelmatyö -kö?

Minä pääsin puoleksitoista päiväksi naapuripitäjään kokeilemaan, millaista olisi olla töissä lankakaupassa. No, ympäristö on ainakin inspiroiva, täytyy myöntää. Ja koska työnteko ei tässä tapauksessa haittaa harrastusta, neulomisaikaa on vaikka hurumycke. Mielenkiintoinen kokemus, kivakin.

Mutta pienien paikkakuntien erikoisliikkeistä on pakko sanoa sananen. Nimittäin on muuten ohuessa nyörissä niiden yrittäjien elanto, jotka uskaltavat ja haluavat ja pystyvät pieniä liikkeitään pyörittämään. Päivästä toiseen, vuodesta toiseen, oman vapaa-ajan kustannuksella. Ja sitten kun tulee Se Asiakas, joka hentoisesti vihjailee voisko tästä alennetusta saada vielä vähän alennusta ja kun ne langat on niin kalliita ja niin.. Pienet yritykset pienillä paikkakunnilla räpiköivät usein hädin tuskin vedenpinnan yläpuolella. Marketteja vastaan taistellen. Ja kuitenkin juuri ne erikoisliikkeet palveluineen ja sisältöineen ovat niin kovinkovin tärkeitä. Pitää itse ainakin yrittää parhaansa mukaan pitää juuri niitä liikkeitä elossa.

Olen siellä, Iisalmen lankakaupassa, vielä huomenna tiistaina puoli kahdesta eteenpäin. Tuu moikkaamaan :)

Ohraa

Kaikenlaista täällä meillä maalla on, mutta jos jotain puuttuu, niin se on se järvi. Välillä tähän puutostilaan auttaa tuon taloa jokapuolelta ympäröivän ohrapellon katseleminen. Sen aaltoileminen tuulessa tai sateessa. Värien leikki auringossa.

Olen minä neulonutkin. Lähipiiriin pukkaa taas vauvoja vauvan perään ja vauvaneuleiden neulominen on ehkä kaikista kivointa.

Lämmitellen

Meneehän se päivä näinkin...

Tykkään meidän kotitiestä. Ja isoista haavoista saunan takana. Haapojen havina kuuluu sisälle asti, jos osaa kuunnella.

Ja tykkään meidän puutarhasta. Ruoholeikkuria ei tarvitse käyttää. Eikä tartte kastella. Eikä lannoittaa. Yritän opetella kukkien nimiä. Ja väistellä ampiaisia. Tosin ne taitavat olla vain niitä, jotka näyttävät ampiaisilta, mutteivät ole.

Käsitöitäkö

Käsitöitä? No Todellakin! Maalitela on sivuuttanut niin monta seinämetriä, että kämmenet huutaa hoosia ja annaa. Ja kun maalaamisesta on taukoa, voikin ryhtyä pesemään. Seiniä. Ikkunoita. Kaappeja. Ja kädet huutaa taas. Eilen huomasin istuvani aivan lysyssä. Hartiat kyyryssä. Hieroja haaveissa heti kun helpottaa. Pysyisköhän neulepuikot käsissä? Ois kiva kokeilla.

Mutta toisaalta.. Kun sisältä astuu ulos, ei tarvitse kävellä tai liikkua mihkään. Voi nauttia ihan siinä kotiovella. Sateenkaari aitan takana. Ukkosen jyminä. Sadekuuro. Lämpö. Ohrapelto. Ja ne tuoksut.

Löytöretkellä

Kaiken romun ja roippeen keskeltä (roskalava alkaa olla täynnä..) löydämme välillä myös aarteita. Tässä niistä yksi. Mummon vanha Husqi. Päällisin puolin loistokunnossa. Ihana. Ja vielä vihreä! Tästä sain hyvän mielen itselleni.

Muir

Pikkuveljen lakkiaisia juhlittiin viikonloppuna. Samaisilla kinkereillä oli juhlan aihetta myös meikäläisen gradun palautuksen, ja sitä kautta opintojen päättymisen vuoksi. (Välihuomio: JEE-ee-ee-E-e-ee!)

Juhlia varten valmistui jo aiemmin mainittu Muir sekä mekkonen.

Mekon kaavat Suuri Käsityölehti 05/08
(tarkistan tuon lehden numeron kunhan se jostahii muuttolaatikoiden uumenista löytyy..)
Kangas on peräisin UFFilta.

"Miksi sä pukeudut aina verhoihin?"
"No jotta mää voisin paremmin naamioitua sisätiloissa."

Muir by Rosemary Hill
Lanka Wetterhoff Sivilla 904
Menekki ~130g
Puikot 4

Vilman esimerkin mukaisesti neuloin huiviin kolmen mallikerran sijasta vain kaksi. Leveyttä tuli juuri sopivasti, joten olen ratkaisuun äääärimmäisen tyytyväinen. Kuvio toistuu kaiken kaikkiaan kolmetoista kertaa. Pari vähemmänkin olisi riittänyt hyvin.

Lanka on edelleen ihanaa. Oli mukava neuloa itselle huivi pitkästä aikaa. Ja tarpeellinenkin oli, viikonlopun helteistä huolimatta.


Olemme siivonneet uutta kotia viikon verran. Lääh. Ja puuh. Muutos Helsingin gradumietteisestä syk-sykkeestä maalaiselämän konkreettiseen käsillä tekemiseen on havaittavissa...