Fifistelyä

Aloitinpa sitten sen ekan Fifin, joka samalla on myös ihan ensimmäinen pitsineule ylipäänsäkin. Langan (Topp Mohair) ohje suosittelee 5½ puikkoja ja samaten isoja puikkoja myös itse Fifin ohje mohairlangalle. Aloitin neulomisen siis kutoskoon bambupuikoilla. Jälki oli (mielestäni) ihan kauhea: niin löysää, ettei reiät erottuneet muusta neuleesta, kun kaikkialta näkyi läpi. Epäilin jopa tekeväni jotain väärin, vaikka ohje onkin hyvin yksinkertainen. Mukanani mökillä oli bambupuikkojen lisäksi ainoastaan 2½ sukkapuikot. Sellaisillapa aloin sitten kokeilla uudestaan neulomista, ja tällä kertaa neulepinta alkoi näyttää oikealta. Ja koska jatkoin tuota työtä siis niillä pikkuriikkisillä puikoilla, niin en sitten viitsinyt aloittaa hommaa alusta päästyäni kaupasta hakemaan pidemmät puikot. Fifi etenee nyt siis kakspuolosen puikoilla, ihan hauskaa näpertämistä mutta melkoisen hidasta jo tässä vaiheessa :). Saa nähdä missä vaiheessa kyllästys iskee. Minun käsialalle oikean kokoiset puikot olis ehkä ollu jotkut neloset. Luulen kuitenkin, että pingotuksen jälkeen tuokin huivi on ihan jees. Ensimmäiseksi pitsihuivikokeiluksi tämä Fifi sopii oikein hyvin. Uskallan varmasti jatkossa tarttua haastavampiinkin ohjeisiin. Mohairlanka minua vain ärsyttää... Se on niin pörröistä, etten itse ainakaan tuollaista voisi lainkaan pitää (lahjan saaja täytyy siis kehittää..) Täytyy ottaa selvää ja tutustua muihin ohkaisiin huivilankoihin (ja vinkkejäkin otetaan vastaan..)

Omppuinen Fifi

Vauvaneuleesta otteen irroitettuani päässä alkoi surista ideoita seuraavaa tuotosta varten. Äsken kotimatkalla kävin sitten nappaamassa mukaani pari kerää Topp Mohair lankaa, väriltään ihanan herkullista vihreää, sellaista omppuvihreää (vaikka se kuvassa näyttääkin ihan joltain muulta). Edessä viiden päivän vapaa möksällä, eikä mitään muuta kuin aikaa.. Jospa nyt saisin tehtyä Sen Ensimmäisen Fifin!

Vauvan haalari ja hupputakki

Tällainen tuli siittä takista sitten. Tykkään ihan kauheasti tuosta hupusta! Se on sellainen ihana tonttumainen hiippahuppu, parasta koko jutussa! Mutta kylläpä meni taas ilta urakoidessa.. Tein jotakuinkin pyöreät viisi tuntia noita viimeistelyhommia: reunuksen neulominen, saumat, hupun kiinnittäminen ja vetoketjun sovittaminen. Viisi tuntia?!! Ajattelin monta kertaa, että minä teen vain huolellista työtä, siksi tämä kestää.. Mutta taidanpa sen lisäksi olla ihan oikeasti vain h i d a s. Illan suunnitelmat (portfolion viimeistely) venyivät sitten kaiken tämän myötä ja illan suunnitelmat muuttuivat näköjään yön suunnitelmiksi.. Onneksi huomisen jälkeen on tiedossa viiden (!!) päivän vapaa kaukana pohjoisessa. Yhden yön valvominen ei tunnu siis missään. Mutta siis ja niin: Takki on samasta ohjeesta kuin haalarikin, eli Moda 01/06, ja lankana Bambino Bomull. Langantiheydet meni kyllä ihan yksyhteen ohjeessa olleen langan kanssa (vaikka se joku muu olikin).

Kokonaisuutena systeemi näyttää ihan hyvältä, ja on sen verran reilun kokoinen, että mahtuu varmaan pitemmälle kesää vielä vauvatulokkaan päälle. Huomenna vain paketti postiin muiden (varhaisemmin valmistuneiden..) onnittelulahjusten kanssa.

Tossun alla

Hei!
Minä täällä. Olen sittenkin elossa.
Harmittavan pitkään valmistumistaan odotellut vauvan neuletakki on vihdoinkin viimeistelykäsittelyssä, kuvan tossun alla. Koska en vielä tänä iltana päässyt ompelemaan takin osasia yhteen, tekaisin odotellessa yhden kappaleen tossuja asusteen täydennykseksi (Niin, teen kyllä toisenkin vielä...) Neulesarjan vastaanottajakin kerkesi syntyä tuossa reilu viikko sitten. Hitaan neulojan onneksi piipero oli kuitenkin syntyessään niin pikkuruinen (2690g), että oletettavasti vaatteet mahtuvat päälle vielä näin myöhemminkin. Mutta huomenna, toivottavasti, kuvaa sitten valmiista tuotoksesta (siitä takista ja ehkäpä toisesta tossustakin).

Vasenkätiseksi

En sitten löytänyt mitään järkevää ratkaisua tuohon pystyraitojen neulomisongelmaan, joten nitkuttelen niitä nyt sitten hiljaisella tahdilla eteenpäin. Takakappaleelle en aio kyllä moisia enää tehdä, en tiedä mikä ohjeen suhtautuminen on asiaan. Spin totesi kommenteissa jotain sellaista, jota olen monet kerrat miettinyt itsekin; varsinkin silloin, kun tasoneuleen nurjan puolen silmukat alkavat ärsyttämään (ja se tapahtuu usein...). Eli pitäisi siis opetella neulomaan myös vasenkätisesti, vasemmalta oikealle..! Silloin vain tikuttaisi oikeaa silmukkaa menemään, ees taas, eikä tartteis murehtia.. se ois ihanaa. Kokeilin joskus miltä tuo vasemmalla kädellä neulominen tuntuu, mutta sain lähinnä näppyjä päähän. Pitää siis joskus ajan kanssa harjoituttaa tuota taitoa, pikkuhiljaa.

Problemo

Nyt tuli eteen ongelma.
Vauvan neuletakkiin tulee yläosaan pystyraidallinen joustinneule. Elikä 2 o vihreällä ja 2 n valkealla langalla vuorotellen, ja nurjalla päinvastoin. En ole moista ennen tehnyt (siis tasona) ja olen ihan hämilläni nurjan puolen kanssa. Langat pitäisi onnistua kuljettamaan siellä takana (eli neuloessa puikon edessä) mutta ainakin meikäläisen normaali neulomisote pakottaa langat sinne toiselle puolelle (etupuolelle). En siis osaa keksiä tahi tajuta kuinka pitäisi tuo nurja puoli neuloa ja langat siellä kuljettaa, jotta se menisi sujuvasti eteenpäin.


Edit. Niin että jos jokukenkäänkukavain osaisi tässä auttaa tahi vinkata niin kivaa ois :)

Laihdutuskuuri

Ostin viime syksynä iison kopan tekeillä olevia neuleita ja muita käsitöitä varten, ettei jokaisessa nurkassa ja narikassa roikkuisi irrallisia kasseja ja muovipusseja. Noh.. Eipä korilla kauaa mennyt, kun alkoi jo tursua ja tyrskyä yli äyräiden. Jostain syystä tilaa ei k o s k a a n ole niin paljoa kuin tarvitsisi. Jossain vaiheessa tulee aina raja vastaan. Tänään piti vappusiivouksen yhteydessä sitten ottaa ja vetää korista sisälmykset ulos ja julmastikylmästi viskata muovikassissa kaappiin ne tekeleet, jotka ei tällä hetkellä etene. Eipä kori siltikään paljoa laihtunut.. pöh.
Mutta nyt... Aurinko paistaa, vapaapäivät edessä (ja harjoitteluakin enää kaksi oppituntia jäljellä!), vappu ja vieraita, ihanaa!

Pupshaalars

Tässä pupuhaalari. Pupulla ei silmiä eikä nenää vielä, mutta korvat kuitenkin. Viimeistelykostutushöyrytyshuolitteluhommat vielä tekemättä. Mietin onkohan haalari liian pieni: Alunperin ajattelin sen toukokuussa syntyvälle vauvalle kesäkäyttöön, eli n.2-3 kuukauden ikäisenä. Mutta jos tuosta tulikin nyt sellainen vastasyntyneen kokoinen, niin eiköhän sitä voine ihan sisäasunakin käyttää jo toukokuussa. Haalarille tulee vielä kaveriksi sellainen hupparityyppinen vetoketjutakki. Lanka Bambino Bomull, puikot 2japuol ja ohje Moda 1/06.

Kysymysläinen

Osaisiko joku kertoa.
Neulon paljon puhuttuun vauva-asuun olkaimia, 12s joustinneuleena. Tuleeko olkaimen reunoista siistimpiä, jos neulon reunasilmukat aina oikein? Ohjeessa ei mitään sanota, mutta itse muistelen tällaista joskus kuulleeni.

Myöhemmin yöllä:
Voi rähmänen! Aloin tuossa hieman ihmetellä, kun en ole mitään kommentteja saanut kysymykseeni vaikka sitä ihan avoimesti pyysin.. Noh, asiaa tarpeeksi ihmeteltyäni huomasinkin muuttaneeni plogini asetuksia siten, että kommentit pitää erikseen hyväksyä. Olinpa pöljä! Kahdeksan kommenttia odotti hyväksymistä. Kerkesin jo luulla ettei kukaan minua tahdo auttaa.. :S. Noh, sain olkaimet tehtyä ja haalari on valmis kunhan päättelen langat. Esittelyä tulenee myöhemmin.

Pupuinen

Parina viime iltana olen taas jaksanut paneutua neuleen ja pupukuvion pariin. Viime viikolla meni heikki ihan täysin tuon pupun kanssa ja annoin tilanteen hetken rauhoittua ennen kuin jatkoin. Mutta tuollainen siitä nyt tuli. Parhaani yritin, joten yrityksen puutteesta en itseäni voi syyttää, enkä siten kauhean pahoillanikaan olla. Lopputulos on kuitenkin möykkyinen ja muhkurainen. Juuri sellainen kuin voisi olettaakin, kun en ikänä ole tuollaisen tekemiseen mitään ohjetta saanut. Vihreä lanka juoksee valkoisten kohtien takana, joten valkeat osat pullottaa ja pöllöttää. Jostain kohti kiristää ja jostain on liika löysää. Kuvasta tuli vähän liika isokin. Mutta olkoon! Söpöltä se näyttää siitä huolimatta. Päälle kun vielä pistelen silmät ja nenun, niin sit on hyvä.

Vietimme tänään armaani kanssa 2vuotis kihlajaispäivää sohvalla maaten ja pakastepitsaa syöden. Oltiin molemmat aivan poikki! Sain siltä hömpältä lahjaksi jotain, jonka ristimme Potterssoniksi. Mitä tai mikä se on, selviää varmastikin myöhemmin.

Relatiivipronomini ja partikkelihälytys

Tiedän omaavani plogimaailmassa muutaman kohtalotoverin, kun mainitsen sanan o p e t u s h a r j o i t t e l u. Ja kuten niin monet tietävät, tuo sana on synonyymi sanoille: "ei-muuta-elämää, ai-mitä-se-neulominen-on sekä jaa-mitkä-yöunet". Ja -voihan kanteleen viritystappi soikoon- miten voikin olla tuntisuunnitelmien tavoitteiden väsääminen näin puuduttavaa ja ahdistavaa!? Tämän kaikenhan pitäisi vain palvella minua ja tulevaa opettajuuttani. Sana affektiivinen saa kuitenkin lähinnä niskahaituvat nousemaan pystyyn. Mutta o n h a n harjoittelu kivaakin.. :). Varsinkin, kun ihan oikeasti yrittää ottaa niistä virheistä (ja onnistumisistakin) opikseen. Tulevaisuudessa ei enää kukaan koskaan tule kävelemään luokan ovesta sisään ja kertomaan miltä se minun opetus ihan oikeasti näyttää. Harjoittelu on tähän siis varsin ainutlaatuinen tilaisuus. Mutta mua niiiin väsyttää...


Haalari on ollut viikon hattuhyllyllä. Kuvasta näkeepi, että siinä on tuo pupukuva jo aloitettu. En ole mikään kirjoneule-ekspertti, joten kokeilemalla kohti kaivonpohjaa... Kait siitä tulee ihan jeeees.

Otankin molemmat

Minua katsoi tänä iltana kaihoisasti kaksi herkkua. En osannut päättää kumman ottaisin, ja onnekseni huomasinkin voivani ottaa molemmat, yhtä aikaa: neule & uusin Potter! Potterin kannet ovat sitäpaitsi silleesti kivat, että kirja lepää polven päällä oikea sivu avoinna ihan pitämättä. Ja neule taas.. lahkeiden yhdistämisen jälkeen ei ajattelutyötä juuri tarvitse tehdä, sillä pyöröneuleena tarttee vain oikeeta silmukkaa väsätä. Ihanaa! Kirja on jopa parempi seuralainen kuin telkkari: sen pystyy aina keskeyttämään, kun silmukka karkaa tai pitää lukea ohjetta. Harmi vain, että nykyään niin yleiset pikkupokkarit eivät varmasti itsekseen avonaisina pysyisi.. Tajusin tuossa neulolukiessani (lukineuloessa?), että kumpaisenkin toimen kohdalla etenen varsin hitaasti. Olen huomannut, että halutessani voisin kyllä sekä lukea että neuloa huomattavasti nopeampaan tahtiin. Jostain syystä lukemis- ja neulomisrytmini on kuitenkin muotoutunut varsin verkkaiseksi.. Se on sellainen kiva ja sopiva. Ja mikäpäs kiire tässä.. jää enemmän aikaa ajatella tekemäänsä.

Vihdoin jotain uutta

Pidemmällisen tauon jälkeen vihonviimein istuin sohvalle (muuttolaatikot siis purettu) ja rohkenin kaivaa puikot käsiini. Käsityöplogi-statuksesta kärsinyt kirjoitteluni saa siis vihdoinkin aiheeseensa sopivaa kerrottavaa. Marssin eilen Fiina-Neuleeseen ja ostaa päräytin samanlaiset ja -väriset puuvillalangat jotka aiemmin hukkasin. Kaupan sisällä suljin silmäni kaikilta muilta houkutuksilta (olis pitänyt olla sellaiset silmälaput niinku hevosilla..) ja hyvin siinä onnistuinkin. Ihqun vihreä villalanka jäi hyllyyn, samoin kuin valkoinen Tove (jotka viime kerralla mukaani tulivat kuin varkain). Yritän nyt keskittyä tähän yhteen asiaan: Neuleasu vauvalle. Kuvassa on ekan lahkeen alku ja alla ohjelehden (Moda 1/06) kuva. Ohje on tehty langalle Regia Silk, mutta minua se ei haittaa.. ;) Lankavalintani Bambino Bomull on sataprotsenttisesti puuvillaa, mutta koska neuletiheys on j o t a k u i n k i n sama, niin antaa mennä! Ja ihan hyvältä näyttää, ainakin ekan lahkeen osalta. Väri kuvassa on hieman harhaanjohtava. Totuus on hieman vaaleampi, hennomman vihreä, neutraali: Asusetin saajan sukupuoli kun ei vielä ole tiedossa. Suunnittelin tuossa neuloessani, että voisin tekaista haalarin etupuolelle jonkin söpön otusmuksen, esimerkiksi vaikka tällaisen (ät Neuletiheys). Haalari tulee jokatapauksessa valmistumaan jotakuinkin ohjeen mukaisesti, mutta hupullisen takin saatan korvata jollain toisenlaisella ratkaisulla. Kyseessä on kuitenkin kesäneule. MUTTA kunhan nyt pääsisin edes tämän ekan kanssa vauhtiin...

Viime viikolla ompelin noin kahdeksaisen työtunnin verran tanssijoille harsoja. Urakkanani oli siis abauttiarallaa sata metriä suoraa päärmettä sellaisiin lipeviin, mutruileviin, käsiä hiostaviin harsoihin. Lopputulos on tietenkin se, etteivät tanssijat käyttäneet puoliakaan ompelemistani harsoista.. :S Auttaminen on kivaa, ja vapaaehtoisesti tehtävät hommat jopa palkallista työtä antoisampaa, mutta voinpahan sanoa, että ompelukone pysyy visusti kaapissa ainakin tovin... Neulominen maistuu taas ;).

Kiikkis!

Jäit kiikkikseen!

KIINNI JÄIT! KOSKA LUET TÄTÄ TEKSTIÄ, SE TARKOITTAA ETTÄ SINUN TÄYTYY KOMMENTOIDA. KOMMENTOI IHAN MITÄ HALUAT, KUNHAN TEET SEN. LAITA TÄMÄ TEKSTI OMAAN BLOGIISI JA NAPPAA KAIKKI BLOGIASI LUKEVAT.

Itse jäin kiinni täällä.

e.v.v.k

Muuton jälkeen en ole neuletta käteeni nostanut. Hyvin ovat kaikki tekeleet kuitenkin omassa korissaan esillä, mutta tähän mennessä ovat saaneet vain pölyyntyä. On hankalaa neuloa kun ei tunne oloaan kotoisaksi. Kotoisa ei olo ole ollut johtuen kummallisten asuntojärjestelyjen aiheuttamasta huonekalujen puuttumisesta. Mutta nyt on vanha asunto myyty (iso HIP!) ja vanhaan asuntoon esittelytarkoituksessa jätetyt tavarat saadaan muutettua viikonloppuna. Iiihanaa.. Neulomattomuus ei tarkoita kuitenkaan tekemättömyyttä. Olen uurastanut tiedekuntamme projektin kimpussa, ja kaikenlaista pientä on tullut tehtyä (kuten kuvassa). Esitykset alkavat viikonloppuna, joten tämä viikko siis vielä menee viimeisiä puvustuksen rippeitä kasatessa. Ensi viikolla pitäisi olla aikaa aloittaa useasti mainittu vauvaneule. Alkaa jo tuntuakin siltä, että pitäisi saada jo jotain neulottavaa.. se fiilis on ollut hetken kateissa.

Sain tällaisen sähköpostiini ja se oli kovin hauska. Hehhee.

Ällitsytätvää!

Cmabridgen yilopitson tuktimusken muakan ei ole väilä, msisä
jäjretsyksessä sanan kijramiet ovat, aiona täkreä aisa on, että
esnimmäinen ja viimienen kijarin ovat oikelila piakioilla.
Lpout voiavt olla läehs msisä jäjretsyskessä tahasna ja
imhnien voi sitli lkuea tesktin ongemlitta, koksa aiovt eiävt lue
jokaitsa kijrainta eriskeen, vain sanan kokoniasuuetna.

Ukstotava se on!

Hyväntekeväisyyshaaste

"Haaste: Tue suomalaisten lasten hyväksi tehtävää tärkeää vapaaehtoistyötä lahjoittamalla rahaa Mannerheimin Lastensuojeluliiton tilille ja/tai lisäämällä blogiisi linkki Miljoona Lapselle -sivulle (http://www.miljoonalapselle.net). Mannerheimin Lastensuojeluliitto ei ole tämän haasteen takana, vaan haaste on yksityishenkilöiden liikkeelle laittama.

Ohje: Kun saat tämän haasteen, tee siitä merkintä blogiisi. Kerro samalla, päätitkö tehdä lahjoituksen Mannerheimin Lastensuojeluliitolle. Jos oma tilisi sattuu olemaan miinuksella, lisää kuitenkin blogisi linkkivalikoimaan linkki Miljoona Lapselle -sivulle. Se ei maksa mitään. Miljoona Lapselle -sivulla julkaistaan linkki blogiisi, kun olet ilmoittanut sivun ylläpitäjille mahdollisesta vähintään 10 euron lahjoituksestasi (ohjeet sivulla). Valitse sopiva määrä tuntemiasi/tuntemattomia ihmisiä ja haasta heidät toimimaan samoin. Linkitä haastamasi ihmiset merkintäsi loppuun ja käy ilmoittamassa heidän viimeisimmän blogimerkintänsä kommenttilaatikkoon tästä haasteesta. Heidän tulee myös kopioida tämä haaste ja ohje omaan merkintäänsä."

Hyvän asian puolesta minut siis haastettiin ja hyvillä mielinhän minä haasteen vastaan otan! Pistin MLL:lle menemään opiskelijabudjetille sopivan kymppieurosen ja päätiin laittaa haasteen eteenpäin kaikille käsityöploggaajille joiden plogia olen viime aikoina enemmän tai vähemmän seurannut. Pistetään raha kiertämään ;)!

Haastan siis teijät:

Laura
Mielitty
Tikru
Derea
Mustaa Villaa
Käsityöriippuvainen
Ninni
Neuletiheys
sekä lisäksi käsityöringin ulkopuolelta
Opekouluttajan

"Jos useimmat yritykset eivät halua huolehtia tulevaisuutensa voimavaroista, niin ehkä meidän yksityishenkilöiden pitäisi näyttää niille mallia. Miljoonan euron tavoitteeseen päästäisiin, jos jokainen suomalainen lahjoittaisi alle 20 senttiä. Tehtävä: mahdollinen?"

Kadonneen kassin kohtalo

Kadottamani kassin kohtalo on nyt viimein ratkaistu. Kävin perjantaina löytötavaratoimistossa. UFFin kassi oli tallessa, sain ostamani vaatteet takaisin. UFFin kassin sisällä ollut lankakassi sitävastoin ei ollut enää siellä missä sen olisi pitänyt. Joku oli siis osannut napata lankakassin mukaansa tai se oli UFFin pussista tippunut ja sille tielleen jäänyt. Vajaan 30 €uron lankaostokset menivät siis hukkaan. Kylläpä harmittaa. Eikä ketään muuta voi syyttää kuin itseään. Mutta harmittaa se silti, tai juuri sen takia. Kyse oli vain sekunneista, että.. Mutta ei sille enää mitään mahda. Täytyy ostaa langat uudelleen. Hyvä puoli on se, että muuttomme myötä asun kyseistä kauppaa hyvinkin lähellä. Pitemmän päälle sekin saattaa tosin tietää vain lisää rahanmenoa.
Olen kärsinyt kaksi päivää hammassärystä. Se on todella perseestä. Muutenkin olen niin plötsis. Mikään ei oikein huvita. Aurinko paistaa, mutta minä en.

Taivasalla.net tarjoaa kauniita välähdyksiä Helsingistä. Kannattaa tutustua.

Muuttolaatikoiden keskeltä

Muutto on yllättäen vaikuttanut käsitöiden tekemisen määrään. On siis varsin hiljaista sillä saralla, eikä aikaa päivittämiseenkään ole oikein löytynyt. Mutta mitäpäs siitä, kun ei edes ole mitään uutta mistä kertoa :). Kadonneita lankojakaan en ole ehtinyt (viitsinyt) löytötavaratoimistosta hakea. Olin kuvitellut ja suunnitellut saavani vauvaneuleen valmiiksi ensi viikonloppuun mennessä, mutta nyt näyttää vähän huonolta kun ei ole lankojakaan. Koti alkaa kuitenkin pian olla kunnossa, joten jospa se into (ja aika) puikkojen heilutteluun taas löytyisi.
Kuvassa Huopasen -lapaset jotka tein talvella. Huopuneista lapasista en niiden valmistuttua muistanut ottaa kuvaa, mutta muuttopäivänä sain nappattua kuvan kun lapasten omistaja oli meitä muutossa auttamassa.

Pikainen Harmitus Ihmetys ja Huokaus

Pikainen: Pakottava tarve* tehdä Woolin lehmusväristä jotain kivaa ja pientä sai minut tekaisemaan kietaisujakun siskon 3-kuiselle Varpulle. Valitettavasti sunnuntain lätkähuumassa (!) en ehtinyt ottaa valmiista tekeleestä kuvaa, joten esittelykuva on vaiheesta jolloin kappaleet oli hutkittu neuloin pitkin olohuoneen mattoa (Tästä ei puolisko tykkää.)
* kuten monelle muulle, langat puhuvat joskus minullekin...

Harmitus: Tänään vihdoin ja viimein tavoitin kassini. Käytyään kierroksen Riihimäellä (tahi Tampereella), UFFin pussi on päätynyt Helsingin Löytötavaratoimistoon. Miten ja milloin pääsen se Mäkelänkadulta noutamaan, sitä en tiedä. Joudun siitä lystistä kuitenkin pulittamaan jopa korvauksia. Ja se ei ollu kuin parista sekunnista kiinni, että olisin muistanut ottaa sen pr kassin..! Ärrimurri! Puuvillaisen vauvaneuleen aloitus viivästyy (se tosin on ehkä vain positiivista)...

Ihmetys: Jos ostat kaupasta ruokaa, sinä todennäköisesti syöt sen pois (tai ainakin jossain vaiheessa heität pois). Jos ostat bensaa, käytät sen hyvinkin tarkasti loppuun ennen kuin ostat uutta tilalle. MUTTA. Mitä tulee lanka- ja kangasvuoriini (muuttaessa sen taas huomaa...), normaali kulutuksen laki ei näytä yksinkertaisesti toimivan sillä saralla. Omat lankani näyttäisivät tulleen sukukypsiksi ja lisääntyvän aivan itsestään. Kohta loppuu tila. Ihan oikeasti loppuu.

Huokaus (helpotuksen ainakin): Sain tänään uuden asunnon avaimet. Muuttorumba tapahtuu lauantaina. Onneksi stressihormoneihinkin tottuu.

Purkaus!

Ostin tänään Helsingin kaupungista 30€:lla lankaa: puuvillalankaa vauvaneuleeseen, valkoista lankaa huovutettaviin lapasiin ja vielä yllärinä vihreää villalankaa. Lisäksi kävin UFFilla 2€:n päivillä. Tulin junalla kotiin, ja mitä huomasin astuttuani asemalaiturille ja katsoessani junan perään: sinnehän se kassi jäi sisältöineen hattuhyllylle. Voi p* v* p*. Olen aivan aivoton! Nyt sitten metsästän kassia Riihimäen ja Helsingin väliltä ja parhaimmassa tapauksessa saan sen joskus ensi viikon puolivälissä takaisin itselleni. Että voi harmittaa! ..eikä muuta.